Mitä sellaista vanhempasi kielsivät sinua tekemästä alaikäisenä, joka nyt myöhemmin ajateltuna oli heiltä fiksu päätös kieltää, mutta silloin ei?

Eivät varsinaisesti kieltäneet, mutta olivat todella vastaan, kun kerroin haluavani mennä kihloihin. Olin 17v. No, menin "kielloista" ja varoituksista huolimatta, vaikka tulevassa puolisossa ei ollut mitään vikaa. Vanhempani vain halusivat, että odottaisin edes täysi-ikäiseksi.

Menin kihloihin ja lokakuussa vietetään jo 20v hääpäivää :)

Jos oma 17v tyttäreni ilmoittaisi, että aikoo mennä kihloihin, kieltäisin minäkin ja sanoisin, että katsoisi nyt vähän elämää eteenpäin ja tutustuisi muihinkin ihmisiin :D

Kulmalävistys. Olisin halunnut, se oli mielestäni tosi hieno ja kaunis. Ja on edelleen joillain ihmisillä! Olisi sen varmasti jossain ilman vanhempien lupaa saanut hankittua, mutta en uskaltanut. 😄 Äitini sanoi, että ota se sitten kun sulla on ammatti ja työpaikka. En ole ottanut.

Kielsi käyttämästä mummolta saadut 1000mk lelukauppaan. Olisin halunnut ostaa tietyt kaksi ponia ja lopuilla rahoilla Barbieita. En saanut. Enää ei harmita :D

Naamalävistykset. Halleluja. Parilla frendillä on sellaisia reikiä ja monttuja niistä kasvoissa, että niitä ei saa millään meikillä piiloon. On aika karun näköistä kun kulmakarvojen välissä on kaksi syvää reikää tai poskissa pyöreät arvet.

Luokallani kaksi tyttöä hurahti hare krishna-liikkeeseen joskus yläasteella. Olisin hirveästi halunnut mennä niiden mukaan joihinkin tilaisuuksiin, mutta kristityt vanhempani eivät päästäneet. Harmitti silloin, mutta ymmärrän nyt. En itsekään päästäisi omia lapsiani noin nuorina ja vaikutusalttiina tuollaisiin.

En saanut lopettaa viulunsoittoa teini-iässä. No, teini-ikä on huonoin aika lopettaa, kun motivaatio elämiseenkin on aika nollissa :) En lopettanut, soittokipinä syttyi myöhemmin uudelleen ja minusta tuli viulunsoitonopettaja.

En saanut muuttaa yhteen poikaystäväni kanssa, kun olin 15v. 

Onneksi en saanut! Ei olisi elämässäni hurraamista tänään..

Asuttiin ulkomailla ja alaikäiset saivat ottaa tatuointeja. Onneksi vanhempani eivät antaneet ottaa, vaikka "kaikki" kaverini olivat sellaisen hankkineet.

En ole ottanut aikuisenakaan ja hyvä vaan, olisin varmasti katunut 15-vuotiaana ottamaani tatuointia tänä päivänä.

Käskettiin tulla kotiin yöksi jos ryyppään bileissä. En juonut kun ei kiinnostanut mutta eivät uskoneet ja kotiuduttua piti aina hönkiä niitä olemattomia viinahuuruja. Liftaaminen oli sitten se mikä hirvittää näin jälkeen päin. Varoiteltiin menemästä mutta persaukisina ei uskottu. Pia surmat sai lopettamaan tuon huvin.

Olin järkevä ja rauhallinen nuori, mutta minua kontrolloitiin vanhempien taholta aivan älyttömästi. En kokenut siitä olleen hyötyä. Olisin toivonut vanhempieni luottaneen minuun ja arvostaneen minua ihmisenä. Pidän liiallista kontrollointia yhtenä keskeisenä syynä paniikkihäiriön puhkeamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Naamalävistykset. Halleluja. Parilla frendillä on sellaisia reikiä ja monttuja niistä kasvoissa, että niitä ei saa millään meikillä piiloon. On aika karun näköistä kun kulmakarvojen välissä on kaksi syvää reikää tai poskissa pyöreät arvet.

Mulla on ollut yhteensä viisi kasvolävistystä, ja tykkään tosi paljon niiden jättämistä jäljistä. En ole koskaan yrittänyt peittää niitä millään. Viimeisen lävistyksen otin pois ehkä 5-6 vuotta sitten, mutta nyt olen ajatellut ottaa nenäkorun 20 vuoden tauon jälkeen.

Olen kohta 40, joten luulisi, että jos arvet alkaisivat kaduttaa, jotain sellaista olisi jo tapahtunut. Halusin nyt vain tarjota tällaisen näkökulman tähän asiaan.

Olisin halunnut huulilävistyksen, mutta äitini kielsi, koska olin 15.v ja alahuuleni on niin iso, että sen alle jää syvä kuoppa, minkä alta ei olisi lävistystä edes näkynyt. Mikä on totta. 

Halusin myös 15 vuotiaana muuttaa omaan asuntoon toiselle paikkakunnalle koulukiusaamisen takia. Äitini kielsi, koska ei mulla ollut mitään tuloja ja olimme muutenkin muuttamassa 9 luokkani jälkeen toiselle paikkakunnalle. 

Runkkaaminen ja hevimusiikin kuuntelu.

En saanut 14-vuotiaana lähteä täysi-ikäisen veljeni huumeita käyttävän kaverin kämpille. Olin ihastunut tähän kaveriin ja silloin se oli suunnilleen maailman loppu. Myöhemmin tämä kaveri oli ehdollisessa jonkun nuoren tytön raiskauksesta. Se tyttö olisin voinut olla minä, eli kiitos vanhemmat tästä.

Minua ei päästetty vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin vaikka kovin hinguin. Jälkeen päin ajatellen hyvä niin, sillä olin todella ujo ja sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, ja vaikka uskoin itse uudessa ympäristössä ja ilman kiusaajia rohkaistuvani, niin olisi voinutkin käydä niin että vetäytyvä, säikky ulkomaalainen olisi jenkkikulttuurissa ollut vielä omituisempi otus jota kiusataan ja syrjitään.

Kielsivät mopon ja kevytmoottoripyörän hankkimisen. Erittäin fiksu päätös. Ei tosin ollut mitään hirveää mopokuumetta.

Asuin lapsena isäni luona, koska äitini kuoli kun olin 4-vuotias. Naapuritaloon muutti ira kilais perhe ja ihastuin tämän perheen nuorimpaan poikaan kun olin 16-vuotias. En saanut tapailla tätä poikaa ja isä perusteli sen vaan "kulttuurieroilla" ja että he eivät ymmärrä mitä oikeuksia tytöillä ja naisilla on Suomessa. Monet kerrat tästä taisteltiin mutta isän päätös piti.

Myöhemmin näin tämän pojan äidin ja isosiskon kulkevan silmä mustana ja huuli halki. Että semmoisia kulttuurieroja isäni tarkoitti. Luojan kiitos en itseäni siihen soppaan sekoittanut ja isä halusi suojella ainoaa tytärtään hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olin järkevä ja rauhallinen nuori, mutta minua kontrolloitiin vanhempien taholta aivan älyttömästi. En kokenut siitä olleen hyötyä. Olisin toivonut vanhempieni luottaneen minuun ja arvostaneen minua ihmisenä. Pidän liiallista kontrollointia yhtenä keskeisenä syynä paniikkihäiriön puhkeamiseen.

Samoin ajattelen että kiellot eivät olleet perusteltuja. Ihan älytöntä rajoittamista edelleen mielestäni.

Eivät kieltäneet mitään. Hakkasivat mua muutenvain.

En saanut ryypätä ja kulkea öisin kavereiden kanssa (kotiintuloaika oli klo 1 viikonloppuisin). Enkä saanut kulkea festarireissuilla tai muilla kavereiden juhlamatkoilla. Silloin tuntui, että oli todella epäreilua, kun muut sai mennä ja olla vapaasti. Mut jälkikäteen olen tyytyväinen. Olisin ollut todella altis kaikelle, koska olin niin lapsellinen vielä 17 vuotiaanakin. Tatuointia ja lävistystä en saanut ottaa ja siitäkin olen kiitollinen. Mulla ois nyt muutoin silmien välissä nenärustossa lävistys tai reiät. Oispa hieno näin keski-ikäisellä...