Miksi jotkut teinitytöt ja jopa nuoret aikuiset naiset kaveeraavat äitinsä kanssa

Ja miksiköhän ei saisi? Mä olen keski-ikäinen ja ”kaveeraan” yhä äitini kanssa.

Niillä on hyvä äitisuhde ja keskinäistä rakkautta. Minulla oli ihana äiti, minulla on ihanat aikuiset tyttäret. Käykö kateeksi?

Kontrolloiva äiti.

Molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus.

Itsekin kaveeraan äitini kanssa. Käydään välillä kahdestaan messuilla yms.

N28

Vierailija kirjoitti:

Itsekin kaveeraan äitini kanssa. Käydään välillä kahdestaan messuilla yms.

N28

Ja tämä siis siksi etten nää mitään syytä olla viettämättä äitini kanssa aikaa. Hän on yhtiä ihanimpia ihmisiä joita tiedän ja rakastan häntä hyvin paljon.

Oon 15 ja äitini on mulle todella tärkeä :) tehdään usein asioita yhdessä, joskus käydään vaikka kahvilassa ja yleensä äitini kanssa treenaan 

Ihan luonnollista että äidin rooli muuttuu lapsen aikuistutta kasvattajasta ystäväksi.

Kaveeraavat äitinsä kanssa? - Hmm. No olsiko samasta kyse kuin minulla -olen tosin nuorimies- että haluan olla vain hyvissä ja asiallisissa väleissä vanhempieni kanssa. Eli elän ja tai elämme vanhempieni kanssa siinä mielessä onnellisessa ja hyvässä elämäntilanteessa, jossa kukaan meistä ei ole toisesta eritysien riippuvainen tai edunvalvonnan alainen ja tai muutoin riipuvainen toisen isommasta tai pienemmästä myötävaikutuksesta vaan voimme iloita ja nauttai toistemme seurasta. Mutta myös jakaa monia ikävämpiä ja tylsempiä asioita toistemme kesken.

Minulla on kaksi teinityttöä ja molemmat tykkäävät viettää kanssani aikaa. On ihan normaalia, että jompi kumpi ehdottaa vaikka iltakävelyä, kortinpeluuta, yhteistä leipomista tms. ja molemmat tulevat auttamaan minua pyytämättä ruoanlaitossa ja missä vain puuhassa. Juttelemme paljon ja vaikka välillä räiskyykin puolin ja toisin, niin kohta taas nauramme ja vitsailemme. Ihan normaalia. Olen myös oman äitini ja hui kauhistus, anoppini kanssa hyvissä väleissä.

Onhan se tietenkin aika kamalaa...

Ihan perstuntumalta sanoisin että osin säälistä. Joillakin äideillä on kova tarve esittää että ovat teini-ikäisen tai vähän tätä vanhemman tyttärensä kanssa kuin kavereita. Samasta ilmiöstä mielestäni on kyse niissä iltapäivälehtien jutuissa joissa esitellään äiti-tytär-pareja otsikolla "kumpi on äiti ja kumpi on tytär, meitä luullaan sisaruksiksi". Oikeastihan niistä kyllä näkee kumpi on parikymppinen ja kumpi on nelikymppinen, mutta äidillä kova yritys tietysti päällä. Nämä tyttäret todennäköisesti eivät raski sanoa äidilleen, että lähes nyt äiti meneen siitä, ois tässä kavereiden kans menoa.

Minä kutsuisin tuota eräällä tavalla välittämiseksi. - Jollain lailla vanhempan ovat onnistuneet tekemään itsensä tarpeettomaksi. Siksi onksin nyt ilo ja onni voida olla ja nauttai vain heidän olemassa olostaan ja toisinaan jakaa ja nauttia yhteisestä tekemisestä ja asioiden jakamisesta heidän kanssaan; ilman, että kokisi,tätä millään tavoin raskaaksi tai velvollisuudeksi, vaan vain, koska voi ja siihen on vielä toistaiseksi mahdollisuus. - Tiedostan kyllä, että mitä enemmän aikaa kuluu, niin roolimme tullee muuttumaan niin, että siinä missä he akanaan vastasivat ja huoelhtivat meistä lapsista, niin akaa myöten me lapset otamme enempi -vähempi vastuun siitä, että heillä olisi hyvä ja turvallinen olla, enkä esimerkiksi oleta että veronsa maksaneina heistä ja heidän mm. hoidosta ja olemassaolosta ja elämänlaadusta kantaisi elämän ehtoopuolella sitten yhteiskunta ja lähimpänä omaisena6 viranomaiset.  

Me tykätään toisistamme. Jutellaan kaikesta ja viihdymme toistemme seurassa. 

Minulla on kolme poikaa ja heidänkin kanssa on läheiset ja luottamukselliset välit. 

Tyttö on kuopus ja omalla tavallaan tietty erilainen, koska on tytär. Mitä vikaa? Käymme usein kävelyllä, kahviloissa jne. 

Miten tällainenkin voi jotakuta hiertää?

Mä kaveeraan ihan molempien vanhempieni kanssa. Onpas kamalaa. Olen kohta 30v.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi teinityttöä ja molemmat tykkäävät viettää kanssani aikaa. On ihan normaalia, että jompi kumpi ehdottaa vaikka iltakävelyä, kortinpeluuta, yhteistä leipomista tms. ja molemmat tulevat auttamaan minua pyytämättä ruoanlaitossa ja missä vain puuhassa. Juttelemme paljon ja vaikka välillä räiskyykin puolin ja toisin, niin kohta taas nauramme ja vitsailemme. Ihan normaalia. Olen myös oman äitini ja hui kauhistus, anoppini kanssa hyvissä väleissä.

Onhan se tietenkin aika kamalaa...

Nuo onkin normaalia lasten ja äidin välistä toimintaa. Luulen että ap tarkoittaa niitä äiti-tytär pareja, joissa äiti tunkee tyttären ja tämän kavereiden kanssa esimerkiksi baariin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan perstuntumalta sanoisin että osin säälistä. Joillakin äideillä on kova tarve esittää että ovat teini-ikäisen tai vähän tätä vanhemman tyttärensä kanssa kuin kavereita. Samasta ilmiöstä mielestäni on kyse niissä iltapäivälehtien jutuissa joissa esitellään äiti-tytär-pareja otsikolla "kumpi on äiti ja kumpi on tytär, meitä luullaan sisaruksiksi". Oikeastihan niistä kyllä näkee kumpi on parikymppinen ja kumpi on nelikymppinen, mutta äidillä kova yritys tietysti päällä. Nämä tyttäret todennäköisesti eivät raski sanoa äidilleen, että lähes nyt äiti meneen siitä, ois tässä kavereiden kans menoa.

Puhutko nyt siis omasta henkilökohtaisesta kokemuksestasi vai vedätkö nyt vain pitkälle meneviä johtopäätöksiä? Hassua nämä sinuntyyppiset ihmiset, jotka kuvittelvat osaavansa lukea ajatuksia. Tämäkin ketju on täynnä oikeita ihmisiä jotka vastaa sinulle. Eikä yksikään ole vastannut säälistä. Mutta sinä sen jostain silti revit oikeaksi vastaukseksi. Eikä muut kelpaa.

Ketjun perusteella ihmiset kavereeravat äitinsä kanssa, koska äiti on rakas ja he viihtyvät yhdessä.

Ns. napanuora-ilmiö?

Vierailija kirjoitti:

Ihan perstuntumalta sanoisin että osin säälistä. Joillakin äideillä on kova tarve esittää että ovat teini-ikäisen tai vähän tätä vanhemman tyttärensä kanssa kuin kavereita. Samasta ilmiöstä mielestäni on kyse niissä iltapäivälehtien jutuissa joissa esitellään äiti-tytär-pareja otsikolla "kumpi on äiti ja kumpi on tytär, meitä luullaan sisaruksiksi". Oikeastihan niistä kyllä näkee kumpi on parikymppinen ja kumpi on nelikymppinen, mutta äidillä kova yritys tietysti päällä. Nämä tyttäret todennäköisesti eivät raski sanoa äidilleen, että lähes nyt äiti meneen siitä, ois tässä kavereiden kans menoa.

Onko sinulla itsellä lapsia? - Jos on niin olisin kyllä itse asenteesetasi kovin surullinen ja harmisssani, jos olisin lapsesi. - Toinen juttu on se, että jos tai kun on julkisuuden henkilö, niin vaatii taitoa elää julkisuudessa, niin, että samalla pystyy ja kykenee säilyttämään riittävän yksityisyyden ja suojelemaan muita perheenjäseniä mahd. kokonaan tarpeettomalta julkisuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perstuntumalta sanoisin että osin säälistä. Joillakin äideillä on kova tarve esittää että ovat teini-ikäisen tai vähän tätä vanhemman tyttärensä kanssa kuin kavereita. Samasta ilmiöstä mielestäni on kyse niissä iltapäivälehtien jutuissa joissa esitellään äiti-tytär-pareja otsikolla "kumpi on äiti ja kumpi on tytär, meitä luullaan sisaruksiksi". Oikeastihan niistä kyllä näkee kumpi on parikymppinen ja kumpi on nelikymppinen, mutta äidillä kova yritys tietysti päällä. Nämä tyttäret todennäköisesti eivät raski sanoa äidilleen, että lähes nyt äiti meneen siitä, ois tässä kavereiden kans menoa.

Puhutko nyt siis omasta henkilökohtaisesta kokemuksestasi vai vedätkö nyt vain pitkälle meneviä johtopäätöksiä? Hassua nämä sinuntyyppiset ihmiset, jotka kuvittelvat osaavansa lukea ajatuksia. Tämäkin ketju on täynnä oikeita ihmisiä jotka vastaa sinulle. Eikä yksikään ole vastannut säälistä. Mutta sinä sen jostain silti revit oikeaksi vastaukseksi. Eikä muut kelpaa.

Ketjun perusteella ihmiset kavereeravat äitinsä kanssa, koska äiti on rakas ja he viihtyvät yhdessä.

Puhun siitä ilmiöstä, jota luulen ap:n tarkoittavan, jossa tytär viettää lähinnä äidin kanssa aikaa. Oman ikäisiä kavereita ei oikein meinaa tulla, osittain siksi koska pitää olla lojaali sille kaveriäidille ja osittain siksi että se äiti torpedoi niitä pois parhaansa mukaan. Te muut puhutte normaalista äiti-tytär suhteesta, johon totta kai kuuluu se että äidin kanssa puhutaan avoimesti asioista ja tehdään yhdessä juttuja.

Minulla on kaksi naisystävää, jotka viettävät säännöllisesti äiti-tytär laatuaikaa. Käyvät museoissa, kahviloissa, elokuvissa ja kerran vuodessa ulkomaanmatkalla kahdestaan. Molemmilla tytöillä on omat perheet.