Mies on masentunut mutta ei suostu hakemaan apua

Ilmaisia välilyöntejä, ota tästä --->                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

On ollut ja omalla kohdalla se suhde johti eroon. Toisaalta mies purki pahan olonsa minuun, kosti kokemaansa vääryyttä (koska kukaan ei ollut häntä ymmärtänyt tai osoittanut empatiaa, ei hänkään sitä tehnyt). Raivosi, huusi, oli erittäin agressiivinen, kieltäytyi osallistumasta kotona mihinkään. Kieltäytyi jyrkästi hakemasta apua myös, ei tullut kuuloonkaan, vaikka ehdotin lukuisia kertoja, että maksan sen, tulen mukaan, autan, tuen. Lopulta oli pakko lähteä. Nyt kadun, etten lähtenyt aikaisemmin, sillä hän selkeästi käytti hyväksi minua eikä tosiaan ollut aikomustakaan tehdä asioille mitään tai hakeutua muutokseen, jonka myötä olisin myös saanut suhteesta jotain. Ero oli hirveä, koska uhkasi itsemurhalla ja kiristi kaikin mahdollisin keinoin. 

Joissain tilanteissa pitää pelastaa edes itsensä, jos toinen ei suostu hakeutumaan ammattilaiselle edes parisuhteen ja muiden ihmisten vuoksi. Se on kuitenkin loppupeleissä jokaisen oma päätös. 

Vierailija kirjoitti:

On ollut ja omalla kohdalla se suhde johti eroon. Toisaalta mies purki pahan olonsa minuun, kosti kokemaansa vääryyttä (koska kukaan ei ollut häntä ymmärtänyt tai osoittanut empatiaa, ei hänkään sitä tehnyt). Raivosi, huusi, oli erittäin agressiivinen, kieltäytyi osallistumasta kotona mihinkään. Kieltäytyi jyrkästi hakemasta apua myös, ei tullut kuuloonkaan, vaikka ehdotin lukuisia kertoja, että maksan sen, tulen mukaan, autan, tuen. Lopulta oli pakko lähteä. Nyt kadun, etten lähtenyt aikaisemmin, sillä hän selkeästi käytti hyväksi minua eikä tosiaan ollut aikomustakaan tehdä asioille mitään tai hakeutua muutokseen, jonka myötä olisin myös saanut suhteesta jotain. Ero oli hirveä, koska uhkasi itsemurhalla ja kiristi kaikin mahdollisin keinoin. 

Joissain tilanteissa pitää pelastaa edes itsensä, jos toinen ei suostu hakeutumaan ammattilaiselle edes parisuhteen ja muiden ihmisten vuoksi. Se on kuitenkin loppupeleissä jokaisen oma päätös. 

Kiitos.Herätti ajatuksia.

Ap

Suhde johti eroon. Mies kyllä haki apua ja sai sitä joka luukulta, mutta koskaan se apu ei tehonnut niin, että arkielämästä olisi tullut järkevää. En enää jaksanut, ja toki olinkin sitten se kamala ihminen, joka hänet hylkäsi. Itsemurhauhkailut ja muut on ihan tuttua juttua juu.

Hän ei ymmärrä rakkautta. Tunteen tasolla hän rakasti minua eniten maailmassa. Mutta käytännön tasolla se oli riippuvuutta, minusta haki turvan jota ei vanhemmiltaan saanut. Perheessä oli hän ja hänen asiat ja hänen ongelmat ja sanoinko vielä, että hän ja vain yksin hän? Tasavertaisuudesta ei tietoakaan. Minun asiat, oli ne hyviä tai huonoja, ei niitä saanut olla, hän ahdistui. Jos minulle tapahtui jotain kivaa ja innoissani menin sen kertomaan, ilme meni ruttuun ja mies ahdistui, kun ei hänelle koskaan tapahdu mitään sellaista. Minä jos joskus olin surullinen, olin paha kun en ajatellut, miltä hänestä tuntuu kun omia asioitani puhuin. Ei ollut kahden aikuisen ihmisen suhde se.

"Näen pienen eksyksissä olevan pikkupojan joka pidättää väkisin itkua."

Mitä tuollaisella itkupillillä tekee? On niin vaikeaa, voi,voi. Pistä kiertoon tuollainen riippakivi ja hanki oikea mies.

N39

Vierailija kirjoitti:

Hänellä siis todella kurja lapsuus alkoholistiperheessä narsistivanhemmasta kärsineenä.Ei ole koskaan puhunut lapsuudestaan yhdenkään terapeutin,läheisen tai ystävänsä kanssa.

On joutunut käymään nuoresta saakka töissä ja osallistumaan perheen elättämiseen.

Tilanne perheessä ollut todella paha mutta siihen aikaan ei ole lastensuojelu tms puuttunut tarpeeksi ja lapset eivät ole "päässeet" sijoitukseen.

On tunnollinen,huolehtiva mutta täysin hukassa.On joutunut opettelemaan käytöstavat,anteeksipyytämisen ja komminikoinnin vasta aikuisena.

Minulle hän on kertonut vähän ja hänen veljensä on kertonut loput.

Nyt mies on aivan uupunut mutta ei suostu mistään hinnasta lääkäriin.Luulen että häpeä ja epäonnistumisen pelko estää.

Näen että hänellä on todella paha olla mutta ei pysty myöntämään sitä että apua on haettava.

Hänellä on akuutti vakava työuupumus koska tunnollisena on tehnyt liikaa ylitöitä.

Pitäisi saada hänet lääkäriin ja lomalle.

Ehkä levänneenä asiat menisi eteenpäin ja hän pääsisi jossain vaiheessa käsittelemään myös lapsuuttaan ja sairasta ja vääristynyttä suhdettaan vanhempaansa.

Näen pienen eksyksissä olevan pikkupojan joka pidättää väkisin itkua.Hän vetäytyy koko ajan enemmän kuoreensa ja eristyy läheisistään.Häntää ei ole koskaa lohdutettu ka ehkä siksi yrittää pitää kaiken sisällään.

Itkettää ja olo on kamala kun joutuu seuraamaan vierestä toisen hätää.

Onko kellään ollut tilannetta että läheinen olisi pitänyt saada hoitoon ja hän ei ole suostunut? Kuinka tilanteessa on edetty?

Teki itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

On ollut ja omalla kohdalla se suhde johti eroon. Toisaalta mies purki pahan olonsa minuun, kosti kokemaansa vääryyttä (koska kukaan ei ollut häntä ymmärtänyt tai osoittanut empatiaa, ei hänkään sitä tehnyt). Raivosi, huusi, oli erittäin agressiivinen, kieltäytyi osallistumasta kotona mihinkään. Kieltäytyi jyrkästi hakemasta apua myös, ei tullut kuuloonkaan, vaikka ehdotin lukuisia kertoja, että maksan sen, tulen mukaan, autan, tuen. Lopulta oli pakko lähteä. Nyt kadun, etten lähtenyt aikaisemmin, sillä hän selkeästi käytti hyväksi minua eikä tosiaan ollut aikomustakaan tehdä asioille mitään tai hakeutua muutokseen, jonka myötä olisin myös saanut suhteesta jotain. Ero oli hirveä, koska uhkasi itsemurhalla ja kiristi kaikin mahdollisin keinoin. 

Joissain tilanteissa pitää pelastaa edes itsensä, jos toinen ei suostu hakeutumaan ammattilaiselle edes parisuhteen ja muiden ihmisten vuoksi. Se on kuitenkin loppupeleissä jokaisen oma päätös. 

Juuri näin. Tilanne usein vain pahenee aikaa myöten.