Puhelimet tekevät lapsista tylsistyneitä zombeja

Nykylapsi ei kestä tylsyyttä eikä hänen vanhempansa ole paljon sen kummempi, sanoo professori ja pelkää luovuuden puolesta.

Kaivatko puhelimen taskustasi, jos joudut odottamaan hissiä minuutin? Todennäköisesti, sillä nykyihminen ei kestä hetkeäkään tylsyyttä, sanoo professori.

Me tarvitsemme tylsyyttä: ikävystymistä ja tyhjiä hetkiä. Ilman niitä moni asia olisi jäänyt syntymättä – ja onkin. Toisaalta liiat ärsykkeet vievät kyvyn keskittyä, ja se näkyy jo nyt koululuokissa. Näin väittää kokkolalainen kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala, Jyväskylän yliopiston professori ja Oulun yliopiston dosentti. Hänen tuorein kirjansa Tylsyyden ylistys on ajatuksellista jatkoa tällä vuosikymmenellä julkaistuille teoksille Luova laiskuus ja Kohtuuden kirja. Tylsyyteen oppiminen lähtee lapsuudesta: lapsen on annettava rauhassa ikävystyä.
– Jos lapsi sanoo, että onpa tylsää, pitää sanoa: hyvä. Niin kuuluukin olla. Elämän anti ei ole huippukohdissa, vaan tasamaaominaisuuksissa, sanoo Hakala. Hänen mukaansa kasvatamme nyt ikävystymisherkkää sukupolvea, ehkä jopa yhteiskuntaa. Lapset eivät jaksa keskittyä opetukseen, jossa ei ole ylivertaista stimulaatiota. Paradoksaalisesti nämä lapset saavat aikanaan tylsiä työtehtäviä, kuten prosessien seurantaa ja byrokratiaa, kirjoittaa Hakala. Hän kritisoikin peruskoulun toissa vuonna voimaan tullutta opetussuunnitelmaa, jonka ytimessä voidaan nähdä digiloikka. Hakala uskoo, ettei uudistuksesa ehkä kuitenkaan ole ajateltu loppuun saakka sitä, miten digiloikka heijastuu koulun lisäksi koko elämäntapaan.
– Pienetkin ihmiset viettävät vapaa-aikaansa samojen laitteiden ääressä. Oppimisen kietominen niihin ei voi olla onnen avain. Hakala näkee kyllä, että moderni teknologia pitää toki tuoda kouluun, mutta enemmän tiedostaen ja kokonaispakettia katsoen...

Lisää: https://yle.fi/uutiset/3-10378675

Eli ensikerralla kun lapsella on taas tylsää, ota puhelin häneltä pois ja kehota vaikka menemään ulos leikkimään kavereiden kanssa.