Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon ihmisen on tarkoitus kestää???
03.05.2006 |
Onko tosiaan niin ettei yhdelle ihmiselle anneta isompaa taakka kuin jaksaa kantaa...
Ensin lapsi jäi 4-v neuvolassa " kiinni" monestakin motorisesta ja kielellisestä asiasta, sitten tuli kotiin vesivahinko jonka takia joudutaan muuttamaan johonkin. Kaiken hyvän lisäksi teinittären kanssa on sukset niin ristissä että ollaan jo puhuttu sijoituksesta joko avohuollon tukitoimenpiteenä tai jopa väliaikaisesta huostaanotosta:(
Ihan oikeesti, kuinka paljon ihminen jaksaa, nyt alkaa olla paukut vähissä???
Vielä pari unetonta yötä ja mä repeen... Pitäskö hakee unilääkkeitä jo???
Ja kyllä, mies valvoo sitten jos mä saan ees jotenkin nukuttua!
Kommentit (24)
Kyllä mun mielestä tuon nuoren henki tai terveys voi olla vakavasti uhattuna jos noin nuorena jo kännäilee ym:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen meistä kestää eri määrän erilaisia asioita riippuen vaikkapa taustoista ja luonteesta sekä muista tekijöistä esimerkiksi mitä elämältä ja asioilta odottaa (toisethan ovat hirveän pessimistisiä ja siten jokin menetys on lähinnä voitto, kun senkin on osannut ennakoida etukäteen.. optimistisen elämä on kuitenkin muuten sitten vähän helpompaa ja kivempaa), kuinka paljon on asioiden eteen tehnyt töitä jne. EI toisen ahdistusta voi vähätellä..
Esimerkiksi tällä hetkellä ap:lla on todennäköisesti hyvin vaikeaa (unettomuutta ei pidä vähätellä, äkkiä unilääkkeet edes yhdeksi tai muutamaksi yöksi (todennäköisesti pidempään ei tarvikaan)), mutta myöhemmin hän kasvaa vaikeuksien kautta voittoon ja ensi kerralla kestää paremmin vaikeuksia..
Vierailija:
no joku tollainen todellakin on niin suuri taakka, että maailma tuntuu romahtavan, olen itse menettänyt 3 perheenjäsentä kertalaakista tapaturmaisesti. Joten hitto vie kyllä tiedän, miltä se tuntuu. AP:llä - hänen huoliaan mitenkään väheksymättä - on kuitenkin yhä perhe...Vierailija:
Olen viimeisen 10kk aikana menettänyt 4 läheistä perheenjäsentä- haudannut heidät ja hoitanut kaikki paperiasiat. YKSIN.
on juuri tuollaisessa täysin välinpitämättömässä tilantassa " mikään ei tunnu mistään" , mistä ap:kin kirjoitti keskosen syntymän jälkeen..
Tunnetilat ja kyky myötätuntoon vaihtelevat surun, kriisien ja elämäntilanteiden eri vaiheissa
Eli ajatuksena oli että on todella hyvä että lapsesi vaikeudet huomattiin jo nyt. Nykyään kun on vaikka mitä kuntoutuksia ja apuja. Meillä nuorimmainen saa apua keskittymisvaikeuksiin ja kömpelyyteen.
Meillä oli paha avioliittokriisi joka heijastui myös lapsiin. Vanhemman huudot kuinka p***a äiti olin ja että muuttaa pois kota eivät niinkään satuttaneet mutta kun hän sanoi:" Haluan kuolla pois" . Se satutti.
Onneksi on mahdollista saada psykologin apua ja tukea nykyään ja niihin kannattaa ottaa yhteyttä.
Meillä sain tukea kummankin lapsen kanssa ja jo se että tietää olevansa " oikealla" tiellä kasvatuksessa antaa voimia vaikeuksissa.