Päästäisitkö 16-vuotiasta tytärtä yöksi pojan luokse 250km päähän?

Vierailija kirjoitti:

Kai sait omassa nuoruudessasi 16 vuotiaana mennä jo vapaasti, mentiinhän siinä iässä jo opiskelemaankin eri paikkakunnalle. Minun nuoruudessa matkailtiin jo ulkomaillakin tuossa iässä itsenäisesti. Avuttomia on nykypäivän aikuiset eivätkä luota lapsiinsa yhtään. 

Mitä alapeukuttamista tuossa oli, tottahan se on. Kyllä 16 vuotiaan pitäisi olla jo tarvittaessa itsenäisesti pärjäävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päästäisin, ei 16 v ole enää mikään pikku lapsi. Ja sitä noiden teinien väliin kättä saa, samat jutut ja temput ne voi tehdä vaikka 1 km päässä! Ei siihen mitään pitkiä matkoja tarvita. Minun tytär seurusteli jo 14 vuotiaana ja ihan hyvä normaali ja fiksu ihminen Nainen hänestä tuli :D 

Oma 17-v tyttäreni on seurustellut saman pojan kanssa pari vuotta. He saavat yökyläillä molemmin puolin, mutta he myös asuvat samalla paikkakunnalla ja poika vietti meillä paljon aikaa ennen yhteisiä öitä, samoin kuin tytär pojan kotona. Lyhyessä välimatkassa on nimenomaan se, että voidaan tavata usein ja tulee erilainen luottamus kuin nettisuhteissa.

Me alettiin seurustelemaan, kun vaimo oli 15 ja minä 17. Vietettiin aina viikonloput yhdessä lähinnä meillä, kun oli enemmän tilaa ja erillinen asunto yläkerrassa. Kun sain kortin, pyörittiin ympäri Hämettä autolla ja oltiin esimerkiksi mökillä paljon. Ai miten kivaa aikaa ja itsenäistyi paljon, oppi ikään kuin pyörittämään taloutta. 18/20 vuotiaana mentiin naimisiin ja muutettiin kipi kapi vanhempien nurkista virallisesti, tosin oltiin oltu mun kämpässä jo sitä ennen kaksi vuotta käytännössä. Hankittiin neljä lasta ja opiskeltiin vuorotellen kolmekymppisinä. Nyt 40 vuotta takana yhteistä taivalta. Olisi tuntunut tosi oudolta, jos meitä olisi holhottu tuossa iässä nuorena. Kasvettiin itsenäisiksi ja on hoidettu hommat, eikä kaadettu vastuitamme omille vanhemmillemme. Ihanaa aikaa on ollut. 

Olin juuri täyttänyt 16v, kun aloimme seurustella. Asuin suurimman osan ajasta hänen vanhempiensa luona hänen kanssaan. Reissasimme ympäri pohjoismaita alussa ja parin vuoden päästä jo paljon kauempana. Siitä on nyt 35 vuotta ja olemme vielä yhdessä.

Ei todellakaan tällaisia reissuja.

Vierailija kirjoitti:

Minä menin 16-vuotiaana miehen luo 200 km päähän. Äidille valehtelin meneväni kaverille, ei ois varmaan muuten päästänyt. Hyvin meni reissu, olin fiksu nuori enkä olisi minkään puoskarin mukaan lähtenytkään. Olin tavannut miehen jossain festareilla aiemmin.

Luottaisin kyllä nuoreen, jos muuten on kunnollinen. Kyllä tuossa iässä on jo järki päässä.

Ongelma ei ole siinä etteikö nuorella olisi järki päässä vaan sillä että onko sillä järki päässä joka venaa 250 km päässä? Ei se riskitöntä ole. Et olisi lähtenyt minkään puoskarin mukaan juu, mutta mistä olisit voinut tietää jos perillä olisi odottanutkin poikaporukka? Entä jos onkin aikeet aivan muut tai on feikkiprofiili ja nuori poika onkin 50v? Tämä siis jos ei ole aikaisemmin nähnyt.

Oletus siis on että nuoret eivät ole toisiaan nähneet aiemmin. En päästäisi enkä lähtisi itsekään edes aikuisena. Sen verran on kyllä itsesuojeluvaistoa.

Ei missään tapauksessa. Meidän tytöllä oli tuossa iässä vielä kotiintuloaika seitsemältä ja teimme yhdessä läksyt. Nyt hän on 35 ja olen päästänyt hänet tapaamaan poikaystävää ilman valvontaa. Olemme myös alkaneet harjoitella kodinhoitoa ja laskujen maksua. Uskoisin, että hän itsenäistyy alle 45 vuotiaana, mikä on ihan hyvä tavoiteikä. Toki hänen silloinkin pitää soittaa kotiin päivittäin. Lapsihan alle 30 vuotias vielä on. Paperitkin kysytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sait omassa nuoruudessasi 16 vuotiaana mennä jo vapaasti, mentiinhän siinä iässä jo opiskelemaankin eri paikkakunnalle. Minun nuoruudessa matkailtiin jo ulkomaillakin tuossa iässä itsenäisesti. Avuttomia on nykypäivän aikuiset eivätkä luota lapsiinsa yhtään. 

Mitä alapeukuttamista tuossa oli, tottahan se on. Kyllä 16 vuotiaan pitäisi olla jo tarvittaessa itsenäisesti pärjäävä. 

Minun nuoruudessani mentiin 15v iässä töihin, joten oli rahaa maksaa mta ulkomaanmatkat. Nykynuoret on tuossa iässä koulussa, ei viitsitä töitä tehdä. Ei ole omaa rahaa, vanhemmilla halutaan maksattaa kaikki.

Ihmiset ei täällä nyt taida tajuta mikä tässä on ongelma. Jos poikaa ei ole aiemmin nähty ja hän pyytää tyttöä 250 km päähän yöksi..? Eikö se yhtään herätä mitään ajatuksia? Mistä voimme tietää että kyseinen jannu on se kuka väittää olevansa ja millaiset aikeet on? Se on se ongelma kun ei tunne eikä ole nähty eikä se että voisi antaa matkustaa 250 km päähän.

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri täyttänyt 16v, kun aloimme seurustella. Asuin suurimman osan ajasta hänen vanhempiensa luona hänen kanssaan. Reissasimme ympäri pohjoismaita alussa ja parin vuoden päästä jo paljon kauempana. Siitä on nyt 35 vuotta ja olemme vielä yhdessä.

Se oli silloin, nykyään nuoret kehittyvät paljon myöhemmin, hehän ovat ihan avuttomia vielä 18 vuotiaina. Ei ne mitään osaa eikä ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sait omassa nuoruudessasi 16 vuotiaana mennä jo vapaasti, mentiinhän siinä iässä jo opiskelemaankin eri paikkakunnalle. Minun nuoruudessa matkailtiin jo ulkomaillakin tuossa iässä itsenäisesti. Avuttomia on nykypäivän aikuiset eivätkä luota lapsiinsa yhtään. 

Mitä alapeukuttamista tuossa oli, tottahan se on. Kyllä 16 vuotiaan pitäisi olla jo tarvittaessa itsenäisesti pärjäävä. 

Maailma on muuttunut todella paljon, erityisesti viime vuosina. Luotan tyttäreeni mutta se ei nykyään riitä pitämään häntä turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Teini tahtoisi kovasti lähteä jonkun pojan luokse viikonlopuksi. Tytön isälle asia ok, minua vähän epäilyttää. Miten te toimisitte?

Älä päästä, ellet halua nuorena isoäidiksi.

Tuon ikäisillä ei ole vielä järkeä päässä, mutta himot on.

Tietysti päästäisin. Antaisin mukaan myös kumin joka on tökitty neulalla täyteen reikiä.

-mummokuumetta?

Minä toimisin niin, että heittäisin tytön sinne 250 km päähän ja yhdistäisin samalla itselleni viikonloppuloman kyseisessä kaupungissa. Veisin tytön siis ihan pojan oven luokse, esittäydyttäisiin ym. Sen jälkeen antaisin tytölle vielä hotellitietoni, pyytäisin soittamaan, jos tulee jotain ja toivottaisin hyvää viikonloppua. Olettaen tietysti, että poika olisi ihan normaalin tuntuinen, osaisi avata suunsa ym.

Kuinka hyvin tuntevat? Ovatko tapailleet pitkään, ihan livenä siis? En missään tapauksessa itsekään lähtisi huonosti tuntemani ihmisen luo yöksi, vaikka olen tytärtäsi 30 vuotta vanhempi. (tai varmaan juuri siksi)

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei täällä nyt taida tajuta mikä tässä on ongelma. Jos poikaa ei ole aiemmin nähty ja hän pyytää tyttöä 250 km päähän yöksi..? Eikö se yhtään herätä mitään ajatuksia? Mistä voimme tietää että kyseinen jannu on se kuka väittää olevansa ja millaiset aikeet on? Se on se ongelma kun ei tunne eikä ole nähty eikä se että voisi antaa matkustaa 250 km päähän.

Jos noin on, niin tyttö on heikkolahjainen tai pumpulissa kasvatettu, jolloin ei ole tullut elämänkokemusta eikä itsenäisyyttä. Kahdeksan vuotiaan tasolla. 

En todellakaan.

Anna mennä. Itse olen tuon ikäisenä ollut jo omillaan ,eikä käynyt mitään....

Vierailija kirjoitti:

Ei missään tapauksessa. Meidän tytöllä oli tuossa iässä vielä kotiintuloaika seitsemältä ja teimme yhdessä läksyt. Nyt hän on 35 ja olen päästänyt hänet tapaamaan poikaystävää ilman valvontaa. Olemme myös alkaneet harjoitella kodinhoitoa ja laskujen maksua. Uskoisin, että hän itsenäistyy alle 45 vuotiaana, mikä on ihan hyvä tavoiteikä. Toki hänen silloinkin pitää soittaa kotiin päivittäin. Lapsihan alle 30 vuotias vielä on. Paperitkin kysytään. 

Voimia erityislapsen kanssa, tätähän se on, elinikäinen vastuu ihan toisella tavalla kuin ns. tavislapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään tapauksessa. Meidän tytöllä oli tuossa iässä vielä kotiintuloaika seitsemältä ja teimme yhdessä läksyt. Nyt hän on 35 ja olen päästänyt hänet tapaamaan poikaystävää ilman valvontaa. Olemme myös alkaneet harjoitella kodinhoitoa ja laskujen maksua. Uskoisin, että hän itsenäistyy alle 45 vuotiaana, mikä on ihan hyvä tavoiteikä. Toki hänen silloinkin pitää soittaa kotiin päivittäin. Lapsihan alle 30 vuotias vielä on. Paperitkin kysytään. 

Voimia erityislapsen kanssa, tätähän se on, elinikäinen vastuu ihan toisella tavalla kuin ns. tavislapsen kanssa.

Kyse ei ole erityislapsesta. Ihan tavallinen tyttö hän on, mutta ei sitä passaa luottaa liian nuorena. 

Mä päästän mun 14-vuotiaan joka toinen kuukausi 300km:n päähän poikakaverille koko viikonlopuksi. Poika käy sitten täällä vaihtokuukausina. Pe-su tapaavat. Lomalla sitten enemmän. Ei tää mikään tavoite ollut, mutta en koe mahdolliseksi myöskään kieltää rakastuneita nuoria tapaamasta ja vaihtoehtoja ei ole kuin viikonloppupunkkaus tuon välimatkan takia. Tässä on toisen perheen vanhempien kanssa tavattu, sovittu pelisäännöt, vanhemmat kuskaa junalle jne. Fiksu perhe sillä puolen, vastuullisia ovat, erityisesti äiti vaikuttaa superhuolehtivalta.