Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko minulla skitsofrenia?

Vierailija
03.09.2018 |

Minulla on traumaattinen lapsuus. Silti sanoisin, että nuoruus oli sekavinta aikaa elämässäni. Minulla on aina ollut huono itsetunto, joka näkyy epävarmuutena eri tilanteissa. Saatan olla myös liian ankara itseäni kohtaan. Esim. silloin kun hain ammattikorkeaan itkin pääsykoehaastattelun jälkeen sitä, miten huonosti se meni, vaikka lopulta pääsin opiskelemaan, joten haastattelu ei todellisuudessa mennyt niin huonosti kun kuvittelin.

Minulla on lapsi ja lapsen saamisen jälkeen tunnen käyväni vähän hitaalla, en tiedä voisiko se johtua yleisesti vanhemmuudesta. Saatan istua sohvalla ja tuntea olevani läsnä, kuitenkin mieheni kysyy minulta usein, mikä minulla on? en itse tiedosta, että minulla olisi mikään.. vastaan aina ihmeissäni että ei mulla mikään ole..

Nyt opintojen edetessä olen huomnnut, että pelkään välillä, että opettajat puhuisivat minusta jotakin selkäni takana. Silloin kun viimeksi opiskelin toista tutkintoa, kuulin kerran kun opettajani puhui työharjoittelun ohjaajaltan kanssa, siitä miten omituinen olen.. Omituisuudella hän luultavasti tarkoitti sitä, että olen melko hiljainen, puhun kun minulla on asiaa, vuorovaikutuksessa olen joskus jäykkä, vaikka toisinaan osaan olla ihan luontevastikin vuorovaikutuksessa.

Olin iloinen kun pääsin ammattikorkeaan, en silti osaa luoda tyydyttäviä suhteita luokkatovereihin, minusta tuntuu, että kaikki muut ovat onnistuneet luomaan ystävyyssuhteita. Koulussa minusta tuntuu epävarmalta ja huono itsetunto jotenkin korostuu siellä. Kotona tunnen olevani ihan hyvä äiti ja aviovaimo.

Olen käynyt pitkän terapian ja olen sen avulla saanut paljon ongelmia selvitettyä. Minulla on kuitenkin sellaisia piirteitä, joihin en ole vielä saanut apua ja sitä pelkäänkin, jos minulla onkin skitsofrenia?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuo nyt skitsofreniaan vielä sentään viittaa. Olet ujo, jännität muiden seuraa ja siksi vuorovaikutuksessa "jäykkä". Unohdut omiin maailmoihisi välillä. Itsetuntosi on huono, ja siksi mietit muiden mielipiteitä.

Skitsofreniaan kuuluvat pahat harhaluulot, -kuulot ja näöt ja yleensä se vaikuttaa elämään niin paljon, ettei ilman lääkitystä selviä arkisista asioista. Sinä olet sentäs saanut ja miehenkin, moni ei pääse edes sinne asti!

Vierailija
2/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Skitsofreenikon läheisenä voin sanoa että ei kuulosta äkkiseltään ja noiden tietojen perusteella skitsofrenialta ollenkaan. Miten päädyit ajattelemaan että olisi tämä diagnoosi kyseessä? Aika moni tilanne ja tunne mitä koet on sellainen mitä monikin ihminen voi kokea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Öö oot vaan ujo. Skitsofreenikot ihan harhaisia.

Vierailija
4/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo, että kuvittelet opettajien puhuvan sinusta, johtuu omasta epävarmuudestasi. 

Ei kuulosta skitsofrenialta minustakaan, se olennaisin oire, harhat ja todellisuuden täysi vääristyminen, puuttuvat sinulta.

Vierailija
5/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Okei, en kuule mitään ääniä.. Nyt muistin, että mummoni hautajaisissa kun luin ääneen muistokirjeitä muistotilaisuudessa. Tuli yllättäen tosi koskettava teksti, jonka isäni oli lähettänyt. Jotenkin ne sanat kosketti tosi kovasti enkä kehdannut itkeä muiden edessä, tunne meni ihan yli ja  se purkautui nauruna. Olin todella nolona, nauroin hetken, kunnes kokosin itseni ja pystyin jatkamaan. Vieläkin hävettää kun muistelen sitä, mutta tuossa tilanteessa nauru ei todellakaan kuulunut tilanteeseen. Ap

Vierailija
6/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nauran siis toisinaan väärässä kohtaa, välillä tuntuu, että on vaikeaa olla läsnä ihmisten kanssa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
8/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä kannattaisi kysellä asiaa esim. terapeutilta.

Joltakin oikealta asiantuntijalta ( tässäkin sairaudessa on erilaisia oireita, myös kuulo-ja esim. näköharhat saattavat puuttua ).

Ei kannata luottaa netti-yms. palstoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Okei, en kuule mitään ääniä.. Nyt muistin, että mummoni hautajaisissa kun luin ääneen muistokirjeitä muistotilaisuudessa. Tuli yllättäen tosi koskettava teksti, jonka isäni oli lähettänyt. Jotenkin ne sanat kosketti tosi kovasti enkä kehdannut itkeä muiden edessä, tunne meni ihan yli ja  se purkautui nauruna. Olin todella nolona, nauroin hetken, kunnes kokosin itseni ja pystyin jatkamaan. Vieläkin hävettää kun muistelen sitä, mutta tuossa tilanteessa nauru ei todellakaan kuulunut tilanteeseen. Ap

Äkkiseltään ajattelisi että tuo olisi epänormaalia, nauraa hautajaisissa, mutta ei se ole. Ihan normaalia, että vahva tunne purkautuu tuolla tavalla.

Tuosta esimerkistä tulee pikemminkin mieleen, että sä panikoit että sulla on skitsofrenia ja näet monet tavalliset jutut epänormaaleina.

Mikä sussa kaikkein vahvimmin mielestäsi viittaa skitsofreniaan? Tai mitkä asiat?

Vierailija
10/10 |
03.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sulla olisi oikeasti skitsofrenia, sä tuskin pystyisit pohtimaan tuota asiaasi noin ymmärrettävästi ja ns. normaalin kuuloisesti.