Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen perustaminen edessä - antakaa neuvoja seuraavaan kysymykseen
03.09.2018 |
Molemmilla meillä on lapset edellisestä suhteesta ja kaikki lapset ovat jo alakouluikäisiä eli ollaan aloittamassa vuorottelua. Eroista aikaa jokunen vuosi ja lapset ovat olleet pääasiassa toisella vanhemmallaan ja tavanneet toista. Nyt ollaan pohdittu sitä että kasvatettaisiinko lapsia entisten kumppaneiden kesken ja uusi suhde melko puhdas parisuhde vaiko aletaanko kasvattaa lapsia uusien puolisoiden kanssa perheenä. Kummin teillä tehdään? Kommentoikaa kommenttiosioon miten olette tehneet ja mitä kokemuksia. Kommentoida voi myös ne, joilla ei asiasta kokemusta.
Kommentit (52)
Nyt äkkiä teette liudan yhteisiä vauvoja<3 Ja entiset mukulat dumppaatte sitten vaikka niille exillenne ja niiden nyxille. Näin teette!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan oo niin hölmö että sun jätöksiäs rupeaa omanaan kasvattamaan.
Olen eronnut neljä vuotta sitten, meillä on ex-puolison kanssa kaksi lasta.
En ymmärtänyt kysymyksenasetteluasi lainkaan, vaikka luin viestisi kolme kertaa.
Jompi kumpi on vailla; järkeä joko kysymyksesi tai minä.
Ainoa oikea ehdotus: Lasten ei kuulu kärsiä aikuisten uusista suhdekuvioista. Tapailkaa toisianne lapsivapailla viikoilla. Viettäkää joskus aikaa yhdessä myös niin, että lapset ovat mukana. Molemmat säilyttävät omat kotinsa. Kunhan lapset ovat muuttaneet pois kotoa, muutatte yhteen mikäli siinä vaiheessa niin haluatte tehdä.
Sun lapset, mun lapset ja kohta toki ne yhteisetkin.
Sun eksä, mun eksä, sun eksän nyksä, ja sen nyksän eksä. Ja niiden lapset. Mun eksän nyksä ja sen nyksän eksä. Ja niiden lapset. Mikä ihana sekametelisoppa teillä onkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä nuo on vaihtoehdot?
Yleensä erolapsilla on kaksi kotia ja kaksi perhettä. Jos et sitä ymmärrä, niin ehkä lapsille on parempi, että elävät niiden toisten vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa oikea ehdotus: Lasten ei kuulu kärsiä aikuisten uusista suhdekuvioista. Tapailkaa toisianne lapsivapailla viikoilla. Viettäkää joskus aikaa yhdessä myös niin, että lapset ovat mukana. Molemmat säilyttävät omat kotinsa. Kunhan lapset ovat muuttaneet pois kotoa, muutatte yhteen mikäli siinä vaiheessa niin haluatte tehdä.
Ei kuuluisi kärsiä.
Mutta minkäs teet, kun neljän lapsen isä lähti kahdenkymmenen vuoden jälkeen, ja jätti taakseen niin minut kuin lapsetkin? Ei ole lapsivapaita viikkoja eikä edes päiviä.
Kun elämäämme halusi liittyä uusi meidät kaikki hyväksyvä ja kaikkia rakastava ja tukeva mies, oli pakko tehdä valintoja. Minä valitsin itselleni onnelliseksi tekevän kumppanin ja lapsille mukavan ja hyväksyvän uuden aikuisen perheenjäsenen.
Kukaan meistä kuudesta ei olisi yhtään onnellisempi tai tasapainoisempi, jos olisin odottanut uutta suhdetta toistakymmentä vuotta.
Mutta jälkeä tosin pitää käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä nuo on vaihtoehdot?
Yleensä erolapsilla on kaksi kotia ja kaksi perhettä. Jos et sitä ymmärrä, niin ehkä lapsille on parempi, että elävät niiden toisten vanhempiensa kanssa.
Ei näytä olevan yleensä tapana ainakaan kun katsoo tuota äänestystä. Kolmasosa näyttää olevan samaa mieltä kanssasi, kaksi kolmasosaa kasvattaa ristiin. Oma havaintoni saman suuntainen paitsi että en tiedä enää yhtään eroperhettä, jossa lapsia kasvatettaisiin tai pidettäisiin kahden perheen lapsina tai kasvatettaisiin uuden puolison kanssa. Aika hajottavaa lapsille jos pitää jakautua kahden perheen ja kahden kodin lapsiksi. Koitappa itte. Vanhemmille tekisi hyvää miettiä että miten kestäisivät itse tuota jatkuvaa viikottaista tai muutaman päivän välein tapahtuvaa vaihtelua. Meillä on tarkoitus että lapsilla on jatkossakin yksi varsinainen koti ja toisessa käyvät. Kun vaihtavat niin vaihtavat esim. koko lukukaudeksi ja seuraavasta neuvotellaan sitten uudestaan. Tällä hetkellä näyttää siltä että ainakin vanhin on tulossa meille vakituisesti asumaan kun menee yläkouluun. ap.
Todella omituiselta kuulostaa nuo vaihtoehdot. Eikö sellainen ole mitenkään mahdollista, että lapset ovat myös sen toisen vanhempansa kanssa ja silloin kun lapset ovat teillä, te kasvatatte heitä yhdessä perheenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärtänyt Vit tujakaan tästä.
Vastasin, vaikka kysymys oli absurdi.
Tosiasiassa kasvatan itse omia lapsiani. Ei, en kasvata heitä yhdessä eksän kanssa.
Nykyinen aviomieheni ei ota kasvatusvastuuta heistä, mutta kun yhdessä asumme, niin välillä on pakko puuttua esim keittiövuorojen hoitamiseen, ja tämän voi nähdä kasvatuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella omituiselta kuulostaa nuo vaihtoehdot. Eikö sellainen ole mitenkään mahdollista, että lapset ovat myös sen toisen vanhempansa kanssa ja silloin kun lapset ovat teillä, te kasvatatte heitä yhdessä perheenä?
Mielestäni nuo kahdessa perheessä kasvattamisvaihtoehdot mitä sinä 10/11 ja 7/11 ehdotatte ovat kaikkein huonoimpia vaihtoehtoja lasten kannalta. Lapsi joutuu hajoamaan kahden perheen kesken kun vanhemmat eivät kykene monimuotoisuuteen. ap.
Vierailija kirjoitti:
Vastasin, vaikka kysymys oli absurdi.
Tosiasiassa kasvatan itse omia lapsiani. Ei, en kasvata heitä yhdessä eksän kanssa.
Nykyinen aviomieheni ei ota kasvatusvastuuta heistä, mutta kun yhdessä asumme, niin välillä on pakko puuttua esim keittiövuorojen hoitamiseen, ja tämän voi nähdä kasvatuksena.
Eli ilmeisesti ette ole niin väleissä entisesi kanssa että voisitte jakaa kasvatusvastuuta? Mielestäni uusi puolisosi tekee hienosti entistäsi (ja sinua sekä lasta) kohtaan kun ei puutu kasvatukseen vaan antaa biologisille vanhemmille tilaa ja mahdollisuuden olla yhteisen lapsenne vanhempia. Tietenkin pikkuasioissa joutuu kasvatuksellisiin asioihin ottamaan osaa jos asuu saman katon alla tai liikkuu yhdessä, samoin joutuu joskus vahtimaan toisen lasta mutta kasvatuksen suuret linjat kai useimmiten päätetään lapsen biologisen vanhemman kanssa mikäli ero lapsiperheessä on tapahtunut jostain normaalista syystä eli esim. toinen tullut kaapista ulos, jatkuva pettäminen, sopivamman puolison löytyminen tms. eikä esim. kumppanin väkivaltaisuuden, rikollisuuden, huumeiden käytön tai pahan persoonallisuushäiriön vuoksi. Ihmetyttää miten noissa jälkimmäisissä edes on lapsia päädytty tekemään. Jos ero on ollut sopuisa niin jakaisit kai vanhemmuuden entisen puolisosi kanssa, vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut neljä vuotta sitten, meillä on ex-puolison kanssa kaksi lasta.
En ymmärtänyt kysymyksenasetteluasi lainkaan, vaikka luin viestisi kolme kertaa.
Jompi kumpi on vailla; järkeä joko kysymyksesi tai minä.
Sinä.
Siis MITEN minä kasvattaisin lapsia eksän kanssa? Emmehän asu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin, vaikka kysymys oli absurdi.
Tosiasiassa kasvatan itse omia lapsiani. Ei, en kasvata heitä yhdessä eksän kanssa.
Nykyinen aviomieheni ei ota kasvatusvastuuta heistä, mutta kun yhdessä asumme, niin välillä on pakko puuttua esim keittiövuorojen hoitamiseen, ja tämän voi nähdä kasvatuksena.Eli ilmeisesti ette ole niin väleissä entisesi kanssa että voisitte jakaa kasvatusvastuuta? Mielestäni uusi puolisosi tekee hienosti entistäsi (ja sinua sekä lasta) kohtaan kun ei puutu kasvatukseen vaan antaa biologisille vanhemmille tilaa ja mahdollisuuden olla yhteisen lapsenne vanhempia. Tietenkin pikkuasioissa joutuu kasvatuksellisiin asioihin ottamaan osaa jos asuu saman katon alla tai liikkuu yhdessä, samoin joutuu joskus vahtimaan toisen lasta mutta kasvatuksen suuret linjat kai useimmiten päätetään lapsen biologisen vanhemman kanssa mikäli ero lapsiperheessä on tapahtunut jostain normaalista syystä eli esim. toinen tullut kaapista ulos, jatkuva pettäminen, sopivamman puolison löytyminen tms. eikä esim. kumppanin väkivaltaisuuden, rikollisuuden, huumeiden käytön tai pahan persoonallisuushäiriön vuoksi. Ihmetyttää miten noissa jälkimmäisissä edes on lapsia päädytty tekemään. Jos ero on ollut sopuisa niin jakaisit kai vanhemmuuden entisen puolisosi kanssa, vai kuinka?
Siis Ap kirjoitti edellisen.
Vierailija kirjoitti:
Siis MITEN minä kasvattaisin lapsia eksän kanssa? Emmehän asu yhdessä.
Miettimällä kasvatuksen linjoja, mitä hyväksytään ja mitä ei, millaiseen päiväkotiin ja kouluun laitetaan, mitä harrastetaan, mitä tehdään vapaa-ajalla, millaista ruokaa, kotiintuloajat, kaveriasiat, mistä keskustellaan lasten kanssa mistä ei keskustella, miten lapsen kanssa tavataan ja tavataanko koko porukalla yhdessä. Näitä normaaleja vanhempien välisiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin, vaikka kysymys oli absurdi.
Tosiasiassa kasvatan itse omia lapsiani. Ei, en kasvata heitä yhdessä eksän kanssa.
Nykyinen aviomieheni ei ota kasvatusvastuuta heistä, mutta kun yhdessä asumme, niin välillä on pakko puuttua esim keittiövuorojen hoitamiseen, ja tämän voi nähdä kasvatuksena.Eli ilmeisesti ette ole niin väleissä entisesi kanssa että voisitte jakaa kasvatusvastuuta? Mielestäni uusi puolisosi tekee hienosti entistäsi (ja sinua sekä lasta) kohtaan kun ei puutu kasvatukseen vaan antaa biologisille vanhemmille tilaa ja mahdollisuuden olla yhteisen lapsenne vanhempia. Tietenkin pikkuasioissa joutuu kasvatuksellisiin asioihin ottamaan osaa jos asuu saman katon alla tai liikkuu yhdessä, samoin joutuu joskus vahtimaan toisen lasta mutta kasvatuksen suuret linjat kai useimmiten päätetään lapsen biologisen vanhemman kanssa mikäli ero lapsiperheessä on tapahtunut jostain normaalista syystä eli esim. toinen tullut kaapista ulos, jatkuva pettäminen, sopivamman puolison löytyminen tms. eikä esim. kumppanin väkivaltaisuuden, rikollisuuden, huumeiden käytön tai pahan persoonallisuushäiriön vuoksi. Ihmetyttää miten noissa jälkimmäisissä edes on lapsia päädytty tekemään. Jos ero on ollut sopuisa niin jakaisit kai vanhemmuuden entisen puolisosi kanssa, vai kuinka?
Olet oikeassa, en ole eksäni kanssa väleissä, mutta enpä tiedä jakaisimmeko kasvatusvastuun. Koska meillä on erilaiset arvot. En voi tehdä sellaista, mitä hän haluaa.
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Hohhoijakkaa😤