Mihin ihmeessä perustuu (suomalaisten=) pakko ulkoilla ainakin 2 kertaa päivässä??

Kukaan ei sua pakota ulkoilemaan, itseasiassa mua ei paskaakaan kiinnosta vaikka homehtuisit sisälle!

että ulkoilu tekee hyvää. Mieli on virkeempi, eikä pipo kiristä. Ja uni ja ruoka maittaa sekä lapselle että vanhemmillekin. Ja ulkona tapaa muita ihmisiä.

Jos mennää lasten mummolle, ei mennäkään aina keskustasta ratikalla, vaan jäädään junasta Pasilassa ja mennään keskuspuiston halki. Näkee oravia ja hevosia ja puuhun kaiverretun sikiöveistoksen. Puistoja on muitakin runsaasti. Korkeasaaressa toisinaan ulkoillaan, sitten on Suomenlinna ja lukuisia toreja. Leikkipuistot...



Itse maalla kasvanut ja oltiin paljon omalla pihalla. Meillä on kyllä piha nyttenkin, vaikka täällä asutaan. Haettuani lapset tarhasta he haluavat yleensä jäädä vielä pihan lasten kanssa hyppäämään narua, pyöräilemään, keinumaan, tekemään hiekkakakkuja, vaikka ovatkin tarhassa ulkoilleet jo 3-5 tuntia. Tekee hyvää kunnolle, hapenottokyvylle ja kuuluu astmalapsen perushyvinvointiin.

Ei ole sattumaa, että koulujen välitunneillakin on usein ulosmenopakko.

Kyllä mekin yritetään käydä ulkona kerran päivässä, mutta ei tasan viitsitä lähteä sateeseen.



Ulkoilu on yliarvostettua. Ajattelen salaa, että ulkoiluun panostavat ne, jotka eivät pidä käden taitojen harjoittelua, musiikkia ja lukemista kovin suuressa arvossa.

Me ei ulkoilla joka päivä. Vielä harvemmin kahdesti päivässä. Ja hyvin ollaan pärjätty :)

Toki jos lapsi alkaa enemmän vaatia ulkoilua tai muuten vain tekee mieli ulos, niin eikun rompetta niskaan ja menoksi.

Kesällä tietysti ollaan paljonkin ulkona :)



Käsittääkseni Ruotsissakaan ei olla niin " fanaattisia" ulkoilun suhteen mitä Suomessa. Briteissä ei ainakaan.

Mutta eihän muualla maailmassa mitään osata tehdäkään oikein ;)

Maalla vaan kävellään ulos ovesta pihalle ja puuhaillaan siellä sen kummempaa isoa numeroa tekemättä tai sitten ollaan sisällä. Kaupungissa kaikki tekeminen vaatii tekemisen tekemistä. Helkkarin rasittavaa...

Toisekseen... minusta taas ne, jotka panostavat ulkoiluun, huolehtivat yleensäkin kaikin puolin lapsen hyvinvoinnista, henkisestä ja fyysisestä. Terve sielu terveessä ruumiissa? ;)



Joo... kesäaikaan lapset suurin piirtein asuu ulkona. Käyvät muskaria, osallistuvat kulttuuririentoihin (on nähty Moottörin jyrinä, petroskoilainen nukketeatteriesitys, oltu leffassa, jääshowssa, museoissa jne). Käden taitojakin harjoitetaan niin käytännön elämässä kuin taiteessakin. Ovat menossa steiner-kouluun, jossa jatketaan näitä hengen ja ruumiin harjoituksia.



Ulkoillessakin voi harjoittaa käden taitoja. Esim. istuttaa kukkasia tai vaikka muovailla hiekasta/lumesta erilaisia muodostelmia. Luistelu on taidetta jo itsessään, uintikin hyvin lähellä. Mikä estää menemästä omalle pihalle ulkoilemaan ja laittaa vaikka lastenlauluja soimaan, tanssia siellä? Tai sitten jos isompi jengi, voi saada sosiaalisia taitoja leikkimällä yhdessä. Vielä yläasteiässäkin meidän ikäluokka meni valopiiloa pimeissä metsissä syksyisin taskulamppujen kanssa.

Pidetään terveellisenä, jota se kai onkin, vaikkei se mielestäni niin terveellistä ole, että se olisi päivittäinen pakko. Minun ei ainakaan tarvitse ulkoilla kahta kertaa päivässä. Sisäliikunta on hyvä myös, enkä väkisin ulkoile joka päivä. En lapsenakaan tykännyt olla ulkona.

Ehkä sen takia ei panosteta niin paljon tähän ulkoiluun.

Voihan ulkona tehdä jos mitä, mutta kyllä nämä keskivertoulkoilijat kököttävät hiekkiksellä tai päivästä toiseen samoissa puistoissa. Äideillä tunne, että ovat hyviä kun vievät lapset ulos karaistumaan.



Niiinkuin mainitsit, niin liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin ulkoilemalla, eli ulkoilu ei ole sama asia kuin liikunta. Toki ulkona voi sopivissa olosuhteissa juosta paremmin, mutta ei aina: Suomen säät voivat vaatia aika raskasta vaatetusta.



Nyt lapset kyllä viihtyvät ulkona, ja siellä ollaankin, mutta minusta on ihan hölmöä kehustella sillä, miten ulkona käydään säällä kuin säällä...