Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka olet ollut kiusaaja. Mikä olisi keino saada kiusaaminen loppumaan (lapset)
01.09.2018 |
Yksi kiusaaja vastaili jonkin aikaa kysymyksiin ja aika asiattomaksi meni se keskustelu joidenkin osalta, sen ymmärtää toki koska tiedän että kuinka paha juttu se kiusaaminen on ja että siitä ei välttämättä toivu koskaan.
Minä olen miettinyt sitä että jos mun lapsia alettaisiin kiusata, niin minä en sallisi sitä. Minä tekisin siitä niin ison numeron että sille olisi pakko tulla loppu, minä menisin vaikka päivystämään koulun pihalle itse ja vahtimaan vaikka luokkaan asti että mun lasta ei kiusattaisi. Tiedän ettei se ole niin yksinkertaista, mutta sellainen fiilis mulla on, että en vaan voisi lähettää lastani kiusattavaksi kouluun vaikka mikä olisi, ja mun oikeudentaju on sellainen että se kiusaaja lähtee siitä koulusta, ei kiusattu.
Puhuisin kiusaajan vanhempien kanssa jne.
Sitäkään en ymmärrä että jos lapset lyö toisiaan koulussa, niin sitä sanotaan kiusaamiseksi, mutta jos raavaat miehet lyö toisiaan nakkikioskin jonossa kännissä niin se on pahoinpitely ja rikos.
Miksi ihmeessä lasten väkivalta hyväksytään? Ja sehän hyväksytään koska aikuiset voisivat halutessaan lopettaa sen koska lapset ovat sekä fyysisesti että juridisesti aikuisten vallassa. Mun mielestä jos lapsi kiusaa, vanhempi pitäisi laittaa siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Vaikka se kiusaajakin on yleensä avun tarpeessa oleva lapsi, ei ole oikein että hän pilaa toisenkin lapsen elämän, ehkä jopa loppuiäksi, sehän on kuin henkinen tappaminen. Kiusaajia pitäisi auttaa, mutta heitä pitäisi myös estää kiusaamasta, ja heti, ei vasta sitten kun vahinko on jo peruuttamaton kiusatun suhteen.
Kommentit (25)
- vanhempien sakkorangaistus + lasu. Sosiaaliviranomaiset tarkastamaan kotiolot.
- koulusta erottaminen kolmen varoituksen jälkeen
- kiusattu tempasee nokan poskelle kiusaajalta (näin kävi meidän koulussa ja se loppui siihen paikkaan )
- vakavemmista tapauksista käräjöinti
- kiva koulujen lakkautus
- yhtenäiset kouluasut luokille 1-9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauko-ohjattava kovaa fyysistäkipua aiheuttava"rangaistuspanta" . Tällainen panta ranteeseen joka kakaralle ja rikkeistä voitaisiin antaa esimerkiksi sähköistä impulssia käteen. Raakaa mutta tehokasta.
En ole kiusaaja, mutta luokaton peruskoulu vähentäisi mopotusta ja tarjoaisi "hikareille" vähän turvaa ja haasteitakin.
Olin kiusaaja eli piikiteltiin porukalla yhtä luokan tyttöä, syrjittiin ja vinoiltiin. Ei suoranaisesti haukuttu ja fyysisesti emme koskeneet.
Tytön äiti tuli kerran sitten puhumaan minulle ihan kahden kesken (olin kiusatun mielestä päätekijä, varmaan olinkin).
Hän kertoi tosi lempeästi, että "Marilla" tulee tästä kaikesta tosi paha mieli ja kovasti toivoisi minun/meidän lopettavan ja kohtelevan kuten muitakin. Kertoi Marin joskus itkevän asiaa ja potevan vatsakipuja.
Se tehosi minuun. Puhuin kavereilleni ja vannotin, että tästä lähtien loppuu kaikenlainen pienikin ilveily.
Että näin minulla. Tämä tietysti vaatii, että kiusaajalla on jokin perusmoraali taustalla. Itseäni ainakin hävetti käytökseni jälkikäteen. Mutta minuun siis tehosi paremmin kaunis ja kunnioittava lähestymistapa. Mikäli äiti olisi tullut raivoamaan ja uhkailemaan, tilanne tuskin olisi parantunut.
Kyllä se vaan niin on että liha tottelee pääasiassa fyysistä kipua ja aivot tottelevat pelkoa. Tämän ovat tienneet kaikki maailman suuret johtajat ja tiedustelupalvelut ammoisista ajoista lähtien . Tarpeeksi kova fyysinen palaute ei toivotusta käyttäytymisestä niin ongelmat ovat ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulut voisivat olla enemmän armeija tyylisiä laitoksia. Kuri otettaisiin takaisin käyttöön. Aamulla lapset järjestäytyisivät siististi riveihin. Opettajia puhuteltaisiin arvokkaasti "Rouva opettaja" jne . Puhelimet ei oikein kuuluisi myöskään kouluihin.
Vanha mutta hyvä sääntö: "Väkivalta lopettaa vittuilun." Eli opeta lapsesi tarjoamaan nyrkkiä kiusaajilleen, niin se loppuu ja uusia kiusaajia ei tule koska tietävät mitä siitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kiusaaminen loppui joskus ysiluokalla uudessa koulussa hyvin lyhyeen, kun isoveli näki kiusaajan työntävän minut naamalteen n. 30 cm syvään kuraojaan ja heitti kiusaajan sinne perässä.
Kollektiiviset rangaistukset olisi yksi hyvä keino. Yhden hölmöillessä koko luokka kärsisi rangaistuksen. Sosiaalinenpaine pistää kakarat kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeita asioita. Minun mielipiteeni on, että kyse on "kiusaajan huonosta itsetunnosta" paljon harvemmin kuin luullaan. Myös tutkimustieto tukee tätä: jotkut vain haluavat kiusata.
Niin, olin itse kiusaaja ala- ja yläkoulussa, ja myös minua itseäni kiusattiin. Olin ns. hyvästä perheestä, oma isänikin oli opettaja. Minut oli kasvatettu nimenomaan kunnioittamaan toisia ihmisiä, joten kotioloista on vaikea syytä löytää. Aika ikävää on luokkakokouksessa aikuisena kuulla olleensa pahempi kiusaaja kuin oli ollenkaan tajunnut. :(
Syitä omaan kiusaajuuteeni:
1) Poikien "vittuilukulttuuri": levoton päänaukominen jotenkin kuului siihen poikakulttuuriin. Oli vaikea vetää rajaa kiusaamisen ja "normaalin" vittuilun välille. Eikä sitä sen ikäisenä edes miettinyt. Minulla se oli törkeiden haukkumanimien keksimistä, joita sitten huusin kiusattavalleni, juoksin pakoon ja sen jälkeen lupasin, että nyt lopetan. Ja heti perään sama uudestaan.
2) Empatiakyvyn kehittymättömyys: uskallan väittää näin siksi, että myöhemmin työelämässä ei ole tullut mieleenkään kohdella ketään törkeästi tai epäoikeudenmukaisesti. Varmasti jo tuolloin tajusin tekeväni väärin, mutta enemmän ajattelin sen olevan "vain" härnäämistä.
3) Vakavan kroonisen sairauden aiheuttama turvattomuudentunne ja siitä johtuvat psyykkiset oieeet: olin ihmisenä aika pelokas ja ahdistunut, koska sairauteni vaati toistuvaa sairaalahoitoa vuodepotilaana ja hengenlähtö oli lähellä. Tätä varmastikin kanavoin huonoon käytökseeni (jouduin hankaluuksiin myös opettajien kanssa).
4) Sain mahdollisesti tyydytystä ilkeilystä: Niin, tätä ei usein haluta myöntää, mutta kiusaaja voi yksinkertaisesti tykätä kiusaamisesta. Liittyy emoatiakyvyn kehittymättömyyteen myös - tai sitten ei, jos sattuu olemaan sadisti.
Vierailija kirjoitti:
Olin kiusaaja eli piikiteltiin porukalla yhtä luokan tyttöä, syrjittiin ja vinoiltiin. Ei suoranaisesti haukuttu ja fyysisesti emme koskeneet.
Tytön äiti tuli kerran sitten puhumaan minulle ihan kahden kesken (olin kiusatun mielestä päätekijä, varmaan olinkin).
Hän kertoi tosi lempeästi, että "Marilla" tulee tästä kaikesta tosi paha mieli ja kovasti toivoisi minun/meidän lopettavan ja kohtelevan kuten muitakin. Kertoi Marin joskus itkevän asiaa ja potevan vatsakipuja.
Se tehosi minuun. Puhuin kavereilleni ja vannotin, että tästä lähtien loppuu kaikenlainen pienikin ilveily.
Että näin minulla. Tämä tietysti vaatii, että kiusaajalla on jokin perusmoraali taustalla. Itseäni ainakin hävetti käytökseni jälkikäteen. Mutta minuun siis tehosi paremmin kaunis ja kunnioittava lähestymistapa. Mikäli äiti olisi tullut raivoamaan ja uhkailemaan, tilanne tuskin olisi parantunut. [/quote
Näin juuri. Suuri osa kiusaajista on tavallisia, keskeneräisiä lapsia, jotka eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Usein riittää asiallinen keskustelu. Jos tämä ei tehoa, vasta sitten isommat keinot käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkakaverini isoveli suuttui yhtäkkiä pitkään häntä kiusanneelle pojalle ja otti koulun käytävältä roskiksen jolla pieksi tämän kiusaajapojan :'D Kiusaaminen loppui kokonaan siihen paikkaan. Kyllä se väkivaltakin vain voi olla se ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Luokkakaverini isoveli suuttui yhtäkkiä pitkään häntä kiusanneelle pojalle ja otti koulun käytävältä roskiksen jolla pieksi tämän kiusaajapojan :'D Kiusaaminen loppui kokonaan siihen paikkaan. Kyllä se väkivaltakin vain voi olla se ratkaisu.
Musta on kyllä hirveän surullista jos pitää oikeasti hakata joku saadakseen olla rauhassa. Eikä kaikista siihen edes ole. Kiltteys ei ole mikään vika, mutta kiusaaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkakaverini isoveli suuttui yhtäkkiä pitkään häntä kiusanneelle pojalle ja otti koulun käytävältä roskiksen jolla pieksi tämän kiusaajapojan :'D Kiusaaminen loppui kokonaan siihen paikkaan. Kyllä se väkivaltakin vain voi olla se ratkaisu.
Musta on kyllä hirveän surullista jos pitää oikeasti hakata joku saadakseen olla rauhassa. Eikä kaikista siihen edes ole. Kiltteys ei ole mikään vika, mutta kiusaaminen on.
Onhan tämäkin totta, mutta parempi että kiusaaminen loppuu, kuin jatkuu ja tuhoaa toisen elämän.
Pelottelukeino olisi todella hyvä. Jos opettajilla olisi täydet oikeudet esimerkiksi uhkailla jos tavoitteena on kiusaamisen lopettaminen, niin eikö olisi hyvä? Kuvitelkaa nyt. Risto kiusaa Pekkaa ja Liisaa ja yllyttää muitakin kiusaamaan heitä. Opettaja tulee ja ottaa Riston kaksikeskeiseen puhutteluun ja sanoo rauhallisella, mutta hyytävällä äänenpainolla ehkä heman hampaiden välistä sihisten, että jos näkee Riston vielä ikinä kiusaavan ketään, opettaja tulee ja antaa kunnon selkäsaunan. Tietenkään tuota ei nyt toteuteta tai no en kyllä näe vikaa siinäkään vaikka pahimmille kiusaajille selkäsauna annettaisiinkin.
Minun kiusaajani jaksoi piinata minua lähes koko ala-asteen ajan eli 5 vuotta, kunnes opettaja vaihtui ja tämä opettaja vihdoin puuttui lujasti tilanteeseen. Aina, kun kiusaajani aloitti uudelleen, hän otti meidät puhutteluun ja tämä tapahtui monta kertaa. Lopulta kiusaaja lopetti, kun ilmeisesti kyllästyi siihen, että joka kerta tuli puhuttelua ja jälki-istuntoa. Olen vieläkin kiitollinen tälle opettajalle, vaikka pahoja henkisiä ongelmia minulla olikin kiusaamisesta pitkään. En voinut luottaa aikuisiin lainkaan, kun olin lapsi. Kiusaajalleni olisi varmasti saanut tehokkaamman stopin antamalla ihan reilusti selkään.
En ollut se varsinainen kiusaaja, mutta olin mukana, enkä sanonut tai tehnyt mitään. Tämä on varmaan yleisin rooli ja iso ongelma.
Paras kaverini oli voimakastahtoinen ja sanavalmis. Hän oli hieman huonoista olosuhteista ja varmaan sen takia kovettanut kuoren ympärilleen. Itse olin tosi tavallinen, ujohko tyttö. Kun olin hänen seurassaan, minua ei kukaan uskaltanut edes yrittää kiusata. Muuten olisinkin voinut olla hyvä uhri: uusi oppilas, oudot harrastukset, ujo ja herkkä enkä mikään luokan sievin lapsi.
Kaverini kiusasi luokkalaistamme tyttöä, joka oli mielestämme outo ja ärsyttävä. Kiusaaminen ei koskaan ollut fyysistä, vaan lähinnä ulossulkemista, halveksuntaa, piikittelyä ja juoruilua. Minä olin mukana, enkä koskaan väittänyt kaverilleni vastaan, vaikka säälin kiusattua tyttöä.
En tiedä mikä olisi ratkaisu. Jos minulla olisi ollut vahvempi itsetunto, enkä olisi pelännyt muiden mielipiteitä ja itse kiusatuksi tulemista olisin sanonut jotain.
Aikuisten ja sitä kautta lasten pitäisi pystyä sietämään erilaisuutta enemmän. Kiusattu tyttö ja minä olimme molemmat outoja ja erilaisia. Hän joutui sen takia kiusatuksi, minä taas pääsin pälkähästä liittotumalla voimakkaaman kanssa. Jos erilaisuus, herkkyys, pojilla tyttömäisyys (toinen kiusattu oli poika, joka itki herkästi), tytöillä poikamaisuus jne olisi hyväksytympää, voitaisi ainakin vähentää kiusaamista. Moni kiusaajakin piilottelee erilaisuuttaan sen kovan kuoren alla.
Mitkään kammottavat rangaistukset, kuten isot rahalliset korvaukset tai tässä mainitut "sähköpannat" tms. fyysiset rangaistukset eivät mitenkään voi toimia. Kiusaajat voisivat hyvinkin käyttää niitä kiusaamisen välineinä eli tehtailla niitä kiusatulle ongelmia. Ylipäätänsä kiusaamista (tai kiusaamattomuutta) voi olla vaikea todistaa, ja jos koko muu luokka sanoo, että "Maija" kiusaa, niin asia on niin, vaikka Maija ei olisi tehnyt mitään. Vielä pahempi tilanne olisi, jos Maija olisi kerran antanut takaisin kiusaajille ja potisi siitä mahdollisesti huonoa omaatuntoa.
Ja ei, en itse ollut kiusaaja vaan kiusattu, ja en kyllä tiedä, voiko pitkään jatkuneelle kiusaamiselle ja koulun/luokan huonolle ilmapiirille tehdä mitään. Ja oma tilanteeni oli sellainen, että minulla oli kyllä ainakin osa-aikaisia "kavereita", jotka yllyttivät minua sanomaan kiusaajille takaisin ja painostivat kerran vielä lähettämään (heidän kirjoittamansa) haukkumisviestin pelkäämälleni kiusaajalle ja jättivät minut sitten kestämään itse seuraukset. Eivätkä he sitä varmaan edes tehneet pahuuttaan, minulla oli vain ollut luokassa huono asema niin pitkään, etteivät "kaverini" sen enempää kuin minäkään osanneet kyseenalaistaa sitä. Eli ajoissa kannattaa puuttua, tosin itse ainakin salasin asiaa niin pitkälle kuin pystyin, koska äitini oli (ei varmasti tahallaan) antanut ymmärtää, että kavereita on oltava, enkä halunnut pettää odotuksia.
Mä kiusasin. Olisin varmaan lopettanut jos ne tyypit luokalla keitä itse jotenkin katsoin ylöspäin olis tuominneet avoimesti ja jotenkin antaneet ymmärtää halveksivansa kiusaamista. Niillä olis ollut muhun paljon enemmän valtaa kuin aikuisilla. Tai muillakin lapsilla. Jos kukaan ei olis kiusannut mukana en olis saanu sitä huomiota mitä kai hain. Olis ollu selvä osoitus ettei muita tollanen typeryys kiinnosta. Tuskin olisin itsekään jatkanut jos en olis saanu aikaan mitään reaktiota, vaan lopettanut vähin äänin.
Mua on kiusattu ekalla luokalla ja se on loppunut siihen että äitini soitti opettajalle, joka ilmeisesti soitti kiusaajien vanhemmille.
Itse olen ollut ehkä tahtomattani kiusaaja. Käyttäydyin ja puhuin kuten minun äitini teki, ja ymmärsin vasta lähes aikuisena että tuo ei ollut normaalia vaan että monet oli varmaan kokenut sen kiusaamisena. Meidän perheessä on paljon aspergeria, mutta mun lapsuudessani sitä ei edes tunnettu. Epäilen siis että äidilläni on se, ja ettei hän edes tajua loukkaavansa ihmisiä töksäyttelyillään. Joskus voisi siis auttaa että puhuu kiusaajien kanssa. Että ymmärtääkö he mitä he tekevät. Vaikka varmasti iso osa tietää tasan tarkkaan kiusaavansa muita.