Suomi-Ruotsi-maaottelu on menneen maailman jäänne!

Suomi-Ruotsi maaottelu oli ennen vanhaan kova, koska silloin kummankin maan yleisurheilutaso oli maailman huippua. Nykyään molemmat maat ovat yleisurheilun pikkutekijöitä kansainvälisellä tasolla.

Ja aivan ihana jäänne onkin!  :)

t. Penkkiurheilijatäti, 64 v.

Ruotsilla on paljon hyviä nuoria urheilijoita, joista tulee muutaman vuoden sisällä menestyjiä arvokisoissa. Ja onhan heillä jo Armand Duplantis ja Daniel Ståhl.

Olen katsonut maaottelua muinaiselt 70-luvulta lähtien ja onhan se taso molemmissa maissa laskenut, mutta so not tai what. Suomi-RUotsi maaottelu on hieno, kannatettava perinne ja globaalisti katsoen harvinainen. Yleensä taistellaan verissäpäin aseiden kanssa, mutta tässä hieman (tosin vain hieman) leikkisämmin. Kyllähän ne 70-luvun ottelut olivat suomalaisten puolesta melkoista näyttämistä ja uhittelua ja oltiin sekä huonoja häviäjiä että huonoja voittajia (erityisesti jäänyt mieleen Lätsä-Pekan uhoamiset ja lällättelyt (mies joka voitto kaikki puistokilpailut ja piirimestaruuskisat, mutta arvokisoissa meni aina kirjaimellisesti paskat housuun). 

Paljon on muuttunut: suomalaiset osaa nykyään hävitä hyvin ja voittaa hienosti. Ja suomalaiset (ja vielä enemmän norjalaiset) miehet näyttävät nytkään paljon komeammilta kuin ruotsalaiset. Suomalaisten vaaleus ja (teko)rusketuksen puute niin miehissä ja naisissa on nykyään freesiä ja miellyttää silmää. Siitä luonnollisuudesta ja vaaleudesta tulee yhä harvinaisempaa ja siten hienompaa. Varsinkin ruotsalaisnuorten tutuimmat trendit- keltaiset hiukset, voimakas, oranssiin vivahtava tekorusketus, tummat kulmakarvat - näyttävät niin tunkkaisilta ja niin jenkki-wt:ltä, että huh huh. 

Säälittävintä on se, että kun suomalainen yleisurheilija saa edustuspaikan MM-kisoihin tai Olympialaisiin ja tunnetuin seurauksin alisuoriutuu siellä, hän selittää sillä ulkoaopitulla itkuisella äänellä surkeaa päiväänsä - ja sitten ... ”Mutta sitten vielä Ruotsi-ottelu, että eihän tämä kausi ollu tässä ja se on niinku mun kauden ykköstavoite!”. Ihan oikeesti EI! Eikö teitä Suomen urheilijatoivot hävetä se, että vuoden kovin kisa on teille ihan hällä väliä- hommaa, jossa epäonnistumisen saa selittää sillä, että ei nyt vaan kulkenu ja jotenkin niin tuntui tahmeelta ja kun poskiontelotulehduskin tuli ja huoneen ilmastointikin haittaa. Olen niin iloinen, että omat alakouluikäiset lapseni pitävät idoleinaan tubettajia, eikä mitään säälittäviä suomalaisia yleisurheilijoita. Luojan kiitos maailma muuttuu.