Haaste yksinäisille

Haaste pitäis olla muille että puhuisi yksinäisen kanssa ei voi keskustella kun toiset ei juttele yksinäisen kanssa vaan selkänsä kääntävät

Hyväksytäänkö puhelin?

Vierailija kirjoitti:

Haaste pitäis olla muille että puhuisi yksinäisen kanssa ei voi keskustella kun toiset ei juttele yksinäisen kanssa vaan selkänsä kääntävät

Hyvä pointti, mutta mistä sen yksinäisen löytää joka halua puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaste pitäis olla muille että puhuisi yksinäisen kanssa ei voi keskustella kun toiset ei juttele yksinäisen kanssa vaan selkänsä kääntävät

Hyvä pointti, mutta mistä sen yksinäisen löytää joka halua puhua?

Otsassa vois lukea ”Puhu mulle”

Vierailija kirjoitti:

Haaste pitäis olla muille että puhuisi yksinäisen kanssa ei voi keskustella kun toiset ei juttele yksinäisen kanssa vaan selkänsä kääntävät

Mistä ihmeestä mä voin tietää kadulla, kuka on yksinäinen? 

Hei, ootsä yksinäinen? Jutellaanko? 

Mutta mistä sen uuden ihmisen aina löytää?

Ei kadulla voi pysäyttää ketään tuntematonta ja alkaa juttelemaan ei Suomessa ainakaan.

Mä juttelin eilen uimahallin saunassa toiselle tyypille.

Mulla on jäänyt yksi tapaaminen mieleen, jossa olisi pitänyt jutella enemmän. Kerran nuori äiti pyysi puistossa ottamaan hänestä ja lapsestaan yhteiskuvan, sillä he liikkuivat kuulemma aina keskenään,jolloin yhteiskuvia oli otettu hyvin vähän. Olisi pitänyt silloin jäädä juttelemaan jotain, kysellä vaikka lapsen ikää tai jotain.

Tällaisia tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin pitäisi käyttää enemmän. Vaikkei syntyisikään mitään sen kummempia ystävyyssuhteita, niin ei siitä ainakaan haittaa olisi kenellekään.

Miten? Pitääkö ruveta häiritsemään kaupan kassaa vai asiakkaita siinä jonossa?

Mä puhun tuntemattoman kanssa 3-4 kertaa kk. 1 kanssa olen jutellut uudestaan kun ollaan nähty.

Ei kai tämä voi olla noin vaikeaa monelle kommentoijalle? Oikeasti?

On aina ihanaa kun vanhemmat tuovat koirat hoitoon kun lenkillä pääsee juttelemaan koiraihmisten kanssa :)

Toki voisi varmaan mennä juttelemaan ilman koiriakin mutta en uskalla itse tehdä aloitetta keskusteluun...

Ei kukko käskien kieu.

Itse olen tutustunut tuntemattomaan ihmiseen viimeksi 3 kk sitten jonka jälkeen olemme keskustelleet päivittäin. Pistäkää paremmaksi.

Ainoastaan ihminen joka ei ole kokenut yksinäisyyttä voi kirjoittaa jotain tämän tasoista. 

Yksinäisyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa ettei juttelisi ihmisten kanssa tai ei uskaltaisi puhua vieraille ihmisille. 

Kärsin itse erittäin syvästä yksinäisyydestä, vaikka en ole millään lailla ujo puhumaan ihmisille. Puhun työnkin puolesta päivittäin kymmenille ja kymmenille ihmisille. 

Yksinäisyys johtuu paljon syvemmistä asioista ja voi juontaa juurensa lapsuuteen asti kuten minullakin. Yksinäisyys ei myöskään tarkoita ettei yksinäinen olisi yrittänyt saada ihmisiä elämäänsä. 

Aika usein juttelen jonkun vieraan ihmisen kanssa. Varsinkin, jos hän ulkoiluttaa koiraa :) Käydessäni Helsingissä minun on ihan pakko alkaa puhua jollekin, useimmiten toinen jopa vastaa. Joskus tulee töykeäkin vastaus, nekin pitää sietää. Hki on iso paikka, siellä se jutteleminen on helppoa. Omassa kotikaupungissani alkaa kaikki olemaan ulkonäöltä ainakin tuttuja. Ja pakko sanoa, että en ihan helpolla vastakkaisen sukupuolen kanssa aloita höpöttämään. Ettei se nyt vaan luule jotain. Kerran junassa oli nuori mies, jonka kanssa juttelin koko matkan. Piti oikein muistuttaa itseään, että hei, olet mummo :) Yleensä nuoret miehet ei vanhojen tätien kanssa jaksa jutella, kuin sen pakollisen.