Autetaan maajussia mäessä - Mikä suomalaisen tuotannon tuotteista on sinun suosikkisi?

Vierailija kirjoitti:

Oikealle viljelijälle ehdottomasti kauraa kasvatukseen. Kauralla tulee olemaan menekkiä tulevaisuudessakin (jatkojalostus ym.) Suomessa. Eli osa peltoja kauralle. Jos on jo puutarha, ehdottomasti kotimaiset omenat! Niin hyviä, niin puhtaita. Ongelmana on myrkytön viljely (jota itse odottaisin), jossa on hieman enemmän vaivaa. Toisaalta sen kompensoi puolestaan laaja ostajakunta, joka haluaa omenansa herkullisina. :)

Talveksi sitten sienimö, joka voi toimia vanhassa navetassa - jos tilalla sellainen on. Perustamiskustannukset eivät ole kohtuuttomia ja satoa saa nopeastikin, lajikkeesta riippuen. Taattu myyntiartikkeli myös! Maataloushommia talvella ei ehkä niin paljoa löydy, mutta voisiko viljelijä harkita sivutuotantoa esim. keräillä metsästään sopivia askarteluaineksia (sopimus jonkun liikkeen kanssa tarpeen) ja muita tarpeita. Kaikki eivät pääse itse keräilemään ja jokunen euro näistäkin kilahtaisi tilille. Keväällä isomminkin rahaa voisi tuoda mahlan juoksuttaminen, sen myynti tai mahdollinen jatkojalostus! Samoin kevät on aikaa, jolloin keräilyllä voisi saada enemmänkin aikaan. Tosin tuolloin iskevät ehkä peltokiireetkin päälle. Jos viljelijällä on puoliso ja jälkikasvua, toki heidätkin voisi valjastaa keräilemään nokkosta (kuivaus, jauhatus jne), kuusenkerkkää (siirappi, maustekäytö), katajanmarjaa - vain mielikuvitus on rajana.

Viljelijä voisi käydä luontaistuotekaupassa katselemassa, mitä on myynnissä tai selailla nettiä. Monipuolinen tuotantovalmius tulee olemaan tulevaisuuden etu. Nykyinen keskittynyt tehoviljely on tulossa tiensä päähän sekä loppukäyttäjän että tuottajan puolelta. Käyttäjänä itse haluan mieluusti vähän käsiteltyä, myrkytöntä ruokaa. Voisin keskustella aiheesta pidempäänkin, mutta viljelijä itse kertokoon nyt mielipiteensä tästä.

Sinulla on ihanan suloinen kuvitelma siitä, millaista maanviljelys on.

Jos viljelijällä on puoliso, niin todennäköisesti hän on töissä tilan ulkopuolella. Ja jos on tilalla, niin täystyöllistetty ilman sienimöäkin.

Kaikki nuo luettelemasi keruutuotteet kuusenkerkistä katajanmarjaan vaativat melkoisen byrokratian ja tutkimukset ennen kuin niitä saa kaupallisesti tuottaa. Jo pelkät etiketit/tuoteselosteet pitää joka vuosi erikseen tarkistuttaa siltä varalta, onko joku laki tai säädös muuttunut. Toisaalta pienimuotoinen keruu ei elätä, siitä on vain harrastukseksi.

Suomalainen maanviljelys on menossa kohti entistä suurempia yksikköjä, kertomasi keräily on puuhastalua, jolla ei elä. Tehotuotantoa Suomessa ei ole oikeastaan vielä edes nähty ja kaikki tuo esittämäsi "haluamme myrkytöntä ruokaa" on totta jo nyt. Suomalainen kuluttaja vain ei usko, että meillä tuotetaan maailman puhtainta ruokaa, todennäköisesti aika pian kiinalaisten pöytään, koska Suomessa  sitä ei arvosteta.

Ja se toivomasi myrkytön omenapuutarha: ei ostajia yksinkertaisesti ole! Kun kaupasta saa viime vuonna poimintun omenan 1,59 e/kg hinnalla, niin harva ostaa kotimaista hintaan 5 e/kg, vaikka se omena olisi miten myrkytön. Ja tuon verran pitää saada, että puuhastelu kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitan: Oma suosikkini on juustoportin vapaan lehmän homogenisoimaton maito. Arvostan makua ja eläinten vapautta laiduntaa.

Vapaalla lehmällä tarkoitetaan vapaasti pihatossa kulkevaa lehmää (ei siis elä kytkettynä). Pihattolehmillä on lisäksi jaloittelumahdollisuus tarhassa, mutta ne eivät välttämättä _laidunna_ eli syö nurmea vihreällä laitumella. Tässä on tilakohtaisia eroja.

Isoissa pihatoissa lehmäluku voi olla kolmenumeroinen, ja sellaiselle karjalle ei helposti järjestetä laidunta.

Juustoportin mainonta oli aluksi harhaanjohtavaa, mutta käsittääkseni sitä on nyt muutettu. Ehkä siksi monella tämä asia menee sekaisin, tai sitten ei tiedetä jaloittelun ja laidunnuksen eroa.

Ja itse asiaan: suomalaisia tuottajia auttaisi se, että julkisissa hankinnoissakin käytettäisiin vain kotimaista. Miten voi olla, että kouluissa ja vanhainkodeissa tarjotaan halparuokaa, jonka raaka-aineet on tuotettu tavoilla, jotka eivät olisi Suomessa edes sallittuja? Ja tämän kanssa pitäisi kilpailla.

Vapaa lehmä on siitä ristiriitainen käsite, että kun lehmä saa olla vapaana laitumella, niin joku tekee ilmoituksen eläinsuojelurikoksesta: lehmät ulkona, vaikka yölämpötila alle 10 astetta. Lehmä pärjää varsin hyvin, mutta eläinlääkärin on tultava tarkastuskäynnille katsomaan, että kaikki on kunnossa. Aika turhauttavaa, koska tilalla on voinut edellispäivänä käydä eläinlääkäri katsomassa poikimahalvauksen saanutta lehmää. Jos jotain laitonta olisi ollut, pitää eläinlääkärin tehdä siitä ilmoitus. Tästä huolimatta pahimmillaan tarkastus voi olla kerran viikossa milloin lehmien palelemisen takia milloin siksi, että navetassa on yöllä ikkunat auki.

Kutunjuusto, kotitekoinen leipä, kasvikset.