Pitkässä parisuhteessa elävät: mikä teidän pitää parisuhteessa?

Meillä on niin hyvät, hauskat ja pervot jutut keskenämme, etten usko että muiden kanssa näin onnistuisi. Samanlainen huumorintaju ja elämänote. Rakkaus ja seksi lisäksi tietenkin. Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta vilkuilla vieraisiin pöytiin, olen onnellinen näin. Luotan siihen että puoliso on myös onnellinen, ollaan paljon puhuttu näistä asioista tuttavapiirin erojen myötä. Yhteiseloa takana 26 vuotta.

Entä avioliitto? Pitääkö se noiden muiden asioiden ohella pareja yhdessä? Onko annetulla lupauksella ja sitoutumisella merkitystä? Kun joskus on vaikeita aikoja rakkaudessa, niin kannatteleeko avioliitto niiden yli?

Ps. Itse en ole naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti, lapsi, arki, erotiikka. Odotamme kovasti poikamme lähestyvää täysi-ikäistymistä. Meille avautuu taas uusia mahdollisuuksia. Samoin tekee vähenevä asuntovelka.

Miinuksena stressin esiin manaamat negatiiviset luonteenpiirteet. Niitä peikkoja metsästetään ja nitistetään silloin tällöin.

Hyvä kuulla että noita mainitsemiasi peikkoja on muillakin.. Välillä miehellä ihan kaikki huonosti ja elämä kauheaa rämpimistä. Töistähän se aina johtuu.

Tää on jännä ero miesten ja naisten välillä, naisilla stressaa ja peikkoja tekee monesti kotiasiat ja parisuhteen puhumattomat solmukohdat, miehillä taas synkistää työelämä. Me ollaan miehen kanssa käyty pariterapiassa kun on ollut puhumattomuutta ja synkkyys rassannut parisuhdetta. Työperäiseksi se paljastui, pelko ettei pysty takaamaan perheelle elantoa ja olo omasta huonommuudesta.

Olemme kasvaneet yhdessä ja yhteen, tottuneet toisiimme, oppineet olemaan. Mieheni on perheeni enkä minä muitakaan perheenjäseniäni vaihda tai eroa heistä. Tunne on molemminpuolinen ja meillä on kivaa yhdessä.

Varrmaan ihhminen tulee jossakin pisteessä siis joss puhutaan iästää ja elämäntilabteesta siihen pisteeseeen että hahah... joopa joo... o uutiset tulee kello sillloin ja silloin.. no ei vaaan tai ehhkä joo.

Pienet lapset ja tottumus: yhdessä 13-vuotiaasta asti. Ollaan miehen kanssa hyvä tiimi ja parhaat ystävät, vaikka roihuava rakkaus on tainnut jäädä jonnekin ajalle ennen lapsia

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään muu kuin se, että lepotilassa oleva kappale pyrkii säilyttämään lepotilansa, koska muu vaatii liikaa energiaa.

Asiathan voisi olla huonomminkin. Parempi lepotila kuin jatkuva stressi. Jos siis tykkää lepäilystä.

Vierailija kirjoitti:

Entä avioliitto? Pitääkö se noiden muiden asioiden ohella pareja yhdessä? Onko annetulla lupauksella ja sitoutumisella merkitystä? Kun joskus on vaikeita aikoja rakkaudessa, niin kannatteleeko avioliitto niiden yli?

Ps. Itse en ole naimisissa

Itse ajattelen, ettei se avioliitto ole merkittävä tekijä suhteessamme. Se vaan virallisti suhteemme ja on tapa järjestää tietyt oikeudelliset seikat. Nykyäänhän pystyy eroamaan helposti ja ilman toisen suostumusta, joten se on vain toistaiseksi voimassaoleva sitoumus. Kyllä niissä vaikeissa paikoissa eteenpäin vienyt molempien halu olla yhdessä ja ratkaista ongelmat.

Rakkaus, lapset, oma koti, ystävyys, seksi, huumori, samat tavoitteet ja haaveet, mahdolliset tulevat lapsenlapset, matkustelu, hyvä ruoka ja viini. Ja realismi eli kaikissa ihmissä on jotain ärsyttävää joten vaihtamalla ok-kumppani toiseen voikin alkuhuuman jälkeen jäädä paska käteen.

T: 27v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Lapset, asuntolaina, halvemmat elinkustannukset (koska niitä voi jakaa), suhteellisen samanlainen maailmankuva, se että kumpikaan ei mustasukkaisesti vahtaa toisen menemisiä ja valintoja, mukavuudenhalu (en todellakaan jaksaisi mitään uuden kumppanin etsimisen edellyttämää treffirumbaa)

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Varrmaan ihhminen tulee jossakin pisteessä siis joss puhutaan iästää ja elämäntilabteesta siihen pisteeseeen että hahah... joopa joo... o uutiset tulee kello sillloin ja silloin.. no ei vaaan tai ehhkä joo.

No siellä on kossu auki..

Tottumus ja välittäminen, rakkaus. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä koko aikuisikäni (n. 10 vuotta). Olisi outoa yhtäkkiä elää ilman häntä. Miehen puolesta voin sanoa ainoastaan, mitä hän on kertonut minulle. Haluaa pitää huolta, jakaa kodin ja on mukavaa, kun joku jaksaa kuunnella hänen juttujaan. Jaksanhan minä<3 Toimii vastavuoroisesti, on toiminut jo kauan.

29 vastaa...avioliitto oli meille tärkeä vaikka emme ole uskovaisia. Mies halusi ehdottomasti olla naimisissa ennen lapsia vaikka on "pakana". Todellinen sitoutuminen niin henkisiseti kuin taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Varrmaan ihhminen tulee jossakin pisteessä siis joss puhutaan iästää ja elämäntilabteesta siihen pisteeseeen että hahah... joopa joo... o uutiset tulee kello sillloin ja silloin.. no ei vaaan tai ehhkä joo.

Hevetin vaikea sanoa kun ei ole elänyt päiiväkään parisuhteessa. Joss joskus niin onn niin tunneliipesukone on ehdooton ja kylllä oleen äidilltäni perinyt hyvän sydämen että sinälläää olen varmaaan ihan ok. Periaatteelliseet asiat kuteen läkksyt, nukkumaaanmenot ja yms on sellkaisia mitä ei omalla kohhdallani vanhemmat noudattaneeet niin itsee ainakiin olisin hyvinkiin tarkka esiim näisssä asioissa.

Seitsemän vuoden suhde tulossa päätökseen tänä iltana. Kasvoimme erilleen, itsellä eri tavoitteet kuon miehellä. Ei mitään muuta meidän välillä kuin sama osoite ja yhteiset kauppareissut. Vinkiksi siis niille jotka haluavat pitkässä parisuhteessa selvitä: älkää unohtako toisianne, puhukaa. Jossain vaiheessa tajuatte että ette olekaan samalla sivulla ja se olisi selvinnyt aikaisemmin puhumalla.

Se, että kumpikaan ei tyytynyt toiseen. Jos kumpikin olisi koko ajan etsinyt parempaa, niin aivan varmasti olisimme eronneet. Meillä on samanlainen tausta ja samanlaiset arvot. Toisen seurassa on hyvä olla. Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme täydellisiä, vikoja riittää molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Entä avioliitto? Pitääkö se noiden muiden asioiden ohella pareja yhdessä? Onko annetulla lupauksella ja sitoutumisella merkitystä? Kun joskus on vaikeita aikoja rakkaudessa, niin kannatteleeko avioliitto niiden yli?

Ps. Itse en ole naimisissa

Nro 17 (joka puhui rakkaudesta ja hyvästä olosta, "ajatusten lukemisesta" ja ihanasta lapsesta, sekä hyvän yhteiselon vaatimasta työstä). Me olemme susipari, avioliitto on yhdenlainen sitoumus olla yhdessä, meillä taas on yhteinen omaisuus, yhteiset lainat, yhteinen lapsi (joka silloin piti avoliitossa isän erikseen tunnustaa). Aivan yhtä velvoittavia ja itseasiassa enemmänkin. Avioliitosta voit erota, lainasta saati lapsesta et.

Lapset, tosin parin vuoden päästä aikuisia kumpikin, asuntolaina, tottumus ja itselläni myös pelko. Pelkään ajatusta yksin olemisesta ja ihan arjen, lähinnä talouden, pyörittämisestä, olisin varmaan aika tumpelo laskuissa yms. Tämän siitä saa, kun ei ole ikinä yksin asunut ja on lapsuudessaan/nuoruudessaan rikottu, läheisriippuvaisuuttakin kai. Kaveripohjalla mennään, mies halunnut seksiä viimeksi n.1v3kk sitten.

N41

Raha-asiat, kumppanin tuoma turva ja se, etten ole vaan saanut aikaiseksi erota, vaikka puoliso ottaa pattiin lähes kaiken aikaa.

Löysin sen oikean. Ymmärrämme toisiamme. En jaksaisi tutustua uuteen ihmiseen.