Lue keskustelun säännöt.
Olenko itsekäs, jos yritän lasta, vaikka olen sairas?
30.08.2018 |
Sairaus on ahdistuneisuushäiriö. Sinällään ei estä perheenlisäystä, mutta tekee vaikeaksi, kun jaksaminen on mitä on. Mies haluaisi lapsen, mutta on hyväksynyt sen, että se on sairauteni takia luultavasti mahdotonta. Ja joo, olen sanonut miehelle, että ymmärrän jos hän tahtoo lapsia ja haluaa siksi erota, mutta ei kuulemma halua. Olisiko se itsekästä yrittää olla äiti, vaikka tiedän jo etukäteen, että olisin siinä surkea?
Kommentit (51)
Lapsen kustannuksella ei IKINÄ pidä leikkiä. Kyse on lapsen edusta turvalliseen ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytätkö lääkkeitä vai selviätkö ilman? Voivatko lääkkeet aiheuttaa ongelmia raskaudessa? Joillekin lapset ovat vapauttavaa seuraa. Miten sinulle voisi käydä? Viihdytkö paremmin lasten kuin aikuisten seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö lääkkeitä vai selviätkö ilman? Voivatko lääkkeet aiheuttaa ongelmia raskaudessa? Joillekin lapset ovat vapauttavaa seuraa. Miten sinulle voisi käydä? Viihdytkö paremmin lasten kuin aikuisten seurassa?
En käytä lääkkeitä, enkä tosiaankaan siinä kohtaa leikkisi lapsen terveyden kanssa. Lähinnä varmaan kysymys on siitä, että en ehkä samalla tavalla jaksaisi osallistua kaikkeen nykypäivän touhuun: järjestää synttäreitä (tosin mies voisi tietty järjestää ne), juosta huvipuistoissa ja vanhenpainilloissa tms. Lapsen elämä olisi lähinnä kotioleilua, kirjastossa käyntiä, metsäretkiä ja sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kustannuksella ei IKINÄ pidä leikkiä. Kyse on lapsen edusta turvalliseen ympäristöön.
Nyt en ihan ymmärtänyt. Millä tavalla lapsen ympäristö ei ole turvallinen, jos vanhemmalla on mielenterveysongelma? Tehdäänhän lapsia myös fyysisesti sairaiden ihmisten perheisiin jne.
Ja mitä tarkoitat lasten kustannuksella leikkimisellä?
Vaikuttaa hyvältä, mutta miten on, viihtyisitkö lasten seurassa ahdistumatta?
3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et. Mutta jos ottaisit koiran, niin Silloin olisit.
Jos oma jaksaminen on koetuksella muutenkin, niin lasten kanssa jaksaminen loppuu varmasti. Ainoa järkevä ratkaisu on, että et tee lapsia. Moni psyykkisesti tervekin uupuu lasten kanssa, saati sitten jos on jo itsellä vaikeuksia entuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö lääkkeitä vai selviätkö ilman? Voivatko lääkkeet aiheuttaa ongelmia raskaudessa? Joillekin lapset ovat vapauttavaa seuraa. Miten sinulle voisi käydä? Viihdytkö paremmin lasten kuin aikuisten seurassa?
En käytä lääkkeitä, enkä tosiaankaan siinä kohtaa leikkisi lapsen terveyden kanssa. Lähinnä varmaan kysymys on siitä, että en ehkä samalla tavalla jaksaisi osallistua kaikkeen nykypäivän touhuun: järjestää synttäreitä (tosin mies voisi tietty järjestää ne), juosta huvipuistoissa ja vanhenpainilloissa tms. Lapsen elämä olisi lähinnä kotioleilua, kirjastossa käyntiä, metsäretkiä ja sellaista.
No ei tuo kuulosta mitenkään pahalta, ja tietenkin jossain vaiheessa lapsi itsenäistyy ja ei ole totaalisesti sinusta riippuvainen, vaikka lapsi vielä on.
Ongelma on mielestäni enemmän se, että löytääkö lapsi sinusta turvan aina kun sitä tarvitsee? Pysytkö kasassa tilanteessa, missä lapsi tarvitsee luotettavaa, jämttiä auktoriteettia, vaikka se tilanne saisi sinut ahdistuneeksi?
Riippuu ihan siitä, että mikä aiheuttaa ahdistustasi. Jos lasten kasvattajana kokee toteuttavansa ominta itseään, ei varmaankaan ahdistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa hyvältä, mutta miten on, viihtyisitkö lasten seurassa ahdistumatta?
3.
Vaikea sanoa. Varmaan alussa olisi totutteleminen lapsen olemassaoloon ja se varmasti ahdistaisikin. Oletan tosin, että kaikkia vanhempia uusi tilanne jännittää? Oletan, että oman lapsen kanssa tottuu olemaan ja touhuamaan kun syntyy ne rutiinit. Mutta olen aika varma siitä, ettei pää kestä isoja lapsijoukkoja tai esim muiden lapsien jatkuvia kyläilyjä, koska stressaisin sitä, että vieraiden muksut onnistuisivat putoamaan ikkunasta tai hukkumaan vessanpönttöön *sarkasmia* tai jotenkin muuten satuttamaan itsensä.
ap
Tällä foorumilla ei paljoa ole muuta, kuin itsekkäitä äitejä, homoja ja trolleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oma jaksaminen on koetuksella muutenkin, niin lasten kanssa jaksaminen loppuu varmasti. Ainoa järkevä ratkaisu on, että et tee lapsia. Moni psyykkisesti tervekin uupuu lasten kanssa, saati sitten jos on jo itsellä vaikeuksia entuudestaan.
Tuokin on kyllä varmaan ihan totta. Toisaalta minulla on fiksu, ihana mies, joka olisi varmasti hirvittävän hyvä isä. Mutta tietenkin pitää ajatella, että meidän kummankin pitäisi pystyä siihen kasvatustehtävään ja jaksamiseen, jonka lapsiperhe-elämä vaatii... :(
Vierailija kirjoitti:
Tällä foorumilla ei paljoa ole muuta, kuin itsekkäitä äitejä, homoja ja trolleja.
No, mä en onneksi ole noista mikään XD
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Jokainen joka lapsen tekee, tekee sen puhtaasti itsekkäistä syistä tai vahingon tuotoksena. Jonkin ajan jälkeen, kun nämä itsekkäät ihmiset ovat ymmärtäneet mihin soppaan ovat lusikkansa työntäneet alkavat haukkua lapsettomia itsekkäiksi. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kustannuksella ei IKINÄ pidä leikkiä. Kyse on lapsen edusta turvalliseen ympäristöön.
Nyt en ihan ymmärtänyt. Millä tavalla lapsen ympäristö ei ole turvallinen, jos vanhemmalla on mielenterveysongelma? Tehdäänhän lapsia myös fyysisesti sairaiden ihmisten perheisiin jne.
Ja mitä tarkoitat lasten kustannuksella leikkimisellä?
Niin. Mietipä kuule sitä.
Kyllä minäkin haluaisin saada lapsia jossain vaiheessa, vaikka minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja ajoittaista psykoottisuutta diagnoosina. Minulla on myös pakko-oireisuutta ja luultavasti joku ahdistuneisuushäiriö. Masentunut olen myös tällä hetkellä. Eihän sitä tiedä jos tulevaisuudessa on vointi sellainen että pystyisi lapsista huolehtimaan. Ei mielenterveysongelmat tarkoita, etteikö koskaan olisi kykenevä vanhemmaksi. Ap voisi ihan hyvin jossain vaiheessa tehdä lapsia jos vain vointi sallii.
Kaikki tekevät lapsia itsekkäistä syistä.
Et sä ole muita huonompi.
Moni ei mieti yhtään omia kykyjään. Sä mietit. Olet itse asiassa siis parempi.
Ahdistuksesta voi muuten parantua.
Minulla ja miehelläni on kolme lasta ja minulla on ahdistuneisuushäiriö. Lapsemme ovat jo aikuisia ja upeita sellaisia. Kellään heillä ei ole myöskään mielenterveyden ongelmia.
Se millainen äiti aloittajasta tulisi, riippuu osittain siitä, miten hänen ahdistuneisuushäiriönsä ilmenee. Minua ahdistivat esim. lasten harrastukset, jotka saivat minut pelkäämään lasten puolesta. Niinpä lasten isä oli se, joka hoiti mm. taekwondo-treenien kuskaukset ja treenien seuraamisen. Minä taas opettelin olemaan hiljaa peloistani silloinkin, kun treeneistä tultiin murtuneiden varpaiden kera kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tekevät lapsia itsekkäistä syistä.
Et sä ole muita huonompi.Moni ei mieti yhtään omia kykyjään. Sä mietit. Olet itse asiassa siis parempi.
Ahdistuksesta voi muuten parantua.
Kiitos
ap
Olisi.