Lue keskustelun säännöt.
Syyllisyyden tunne isovanhemmasta
pappan lempityttö
28.08.2018 |
Minulla on yksi isovanhempi elossa, joka täyttää pian 89-vuotta. Hänelle on todettu muistisairaus. Vaikka lapsuudessa koin isovanhemman tärkeäksi, myöhemmin aikuisiällä sain tietää hänen ilkeydestään ja vaikeasta luonteestaan ja kärsinyt siitä itsekkin. Olen hävettävän vähän käynyt häntä lähivuosina katsomassa ja nyt on jostain syystä alkanut vaivaamaan kauhea syyllisyys, miksi en käy katsomassa. Ikää kun on jo niin paljon, että elivuosia tuskin on montaa. Koen valtavaa ristiriitaa siitä että pitäisi auttaa, pitäisi pitäisi. Olenhan toinen hänen lapsenlapsistaan. En kuitenkaan saa millään sivuutettua sitä että hän on ilkeä ihminen ja kohdellut esim äitiäni huonosti. Tuskastun ja pelkään että kadun myöhemmin etten ollut hänen tukenaan kun hän tuli vanhaksi..... onko muilla ollut vastaavaa tuskailua isovanhemmasta tai omasta vanhemmasta. Miksi se on niin vaikea auttaa vanhaa ihmistä. Hänellä ei ole muita kuin oma poika (joka ei jaksa) ja minä ja minun sisko. Sisko ei vaivaudu.....
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Jos koet syyllisyyttä, niin käy ihmeessä katsomassa.
En kuitenkaan usko, että syyllisyyden tuntemiseen on syytä, nimittäin niin makaa kuin petaa. Jos isoisäsi on ollut ilkeä ihmisille, niin ei ihmekään, jos kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä.
Anteeksi, korjaan: isovanhempi, et tainnut sanoa, että kyseessä on isoisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä. Mun oma äiti oli uskomattoman manipuloiva ja ilkeä. Oli hänellä hyvätkin hetkensä, mutta pääsääntöisesti hän vaan oli inhottava ihminen.
Sitten äiti sairastui alzheimeriin ja oma siskoni on syyllistänyt minua urakalla. Hän on antanut kaiken anteeksi, mutta minusta niin makaa kuin petaa. Tunnen itseni lähinnä ääliöksi jos yritän leikkiä hyvää tytärtä. Ei hänkään ollut kummoinen äiti. Hommasimme hänet hyvään hoitokotiin, johon tosiaan en halua mennä.
Jos koet syyllisyyttä, niin käy ihmeessä katsomassa.
En kuitenkaan usko, että syyllisyyden tuntemiseen on syytä, nimittäin niin makaa kuin petaa. Jos isoisäsi on ollut ilkeä ihmisille, niin ei ihmekään, jos kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä.