Energiset ihmiset, onko se luontaista?

Kyllä se on luontainen ominaisuus. Äitini ja mieheni ovat tuollaisia sähköjäniksiä, aina pitää olla tekemässä jotain. Joskus rasittavaa tällaiselle laiskemmanpuoleiselle sohvaperunalle kuin minä :D

Ärsyttää, kun nämä touhukkaat eivät ymmärrä, että kaikki ei vaan jaksa samalla tavalla ja pitävät laiskoina.

Onko niillä sähköjäniksillä jotain fyysisiä ominaisuuksia mitä meillä muilla ei ole? Korkea verenpaine? Liikaa kofeiinin juontia? Uniongelmia?

Kyllä kunnollinen unirytmi, terveellinen ruokavalio ja hyvä kunto edesauttavat tuossa huomattavasti.

Kun olin täysin epäsäännöllisesti nukkuva roskaruokaa mussuttava plösö opiskelija en meinannut jaksaa tehdä mitään.

Nykyään perheellisenä ja säännöllistä elämää viettävänä jaksaa ja haluaa tehdä 10 kertaa enemmän asioita.

On se luontaista. Olen aikaansaava ja mulla on tuhat rautaa tulessa. Ihmettelen kun jotkut eivät saaa mitään aikaiseksi. Mutta kai se on temperamenttikysymys. Olen myös kärsimätön, aina liikkeessä ja valmis kärsimään itse univajettakin ym- että saan asioita aikaiseksi. 

Mitä vähemmän tekee sitä vähemmän jaksaa tehdä. Mitä enemmän tekee sitä enemmän jaksaa tehdä. Se mikä liikkuu yleensä pysyy liikkeessä ja toisinpäin. Energia tulee sinusta eikä ulkopuolelta.

Kokeile täyttää päiväsi jollain suunnitelmalla ja tee asioita mahdollisimman paljon.

Esim ADHD:llä voi olla monta rautaa tulessa ja silti toinen huomaa toivovansa, että käyttäisipä hän tuon kaiken energiansa johonkin hyödylliseen.

kokaiini.

On se ihan temperamenttipiirre joka on synnynnäinen. Harmi, että siitä on nykyajan maailmassa tehty lähes synti, koska sillä on omat vahvuutensa kuten on sillä energisyydelläkin. Vähemmän energiset on niitä, joita vanhaan aikaan arvostettiin henkisinä tai hengellisinä ihmisinä tai oman elämänsä filosofeina. Ymmärrettiin, että osan ihmisistä energia suuntautuu enemmän sisäiseen kuin ulkoiseen maailmaan ja sitä arvostettiin. Nykyään valitettavasti arvostetaan vain kovaa ulkomaailmassa touhuamista, joka ei kaikille sovi.

Mitä vähemmän tekee sitä vähemmän jaksaa tehdä. Mitä enemmän tekee sitä enemmän jaksaa tehdä. Se mikä liikkuu yleensä pysyy liikkeessä ja toisinpäin. Energia tulee sinusta eikä ulkopuolelta.

Kokeile täyttää päiväsi jollain suunnitelmalla ja tee asioita mahdollisimman paljon.

Voi toimia joillakin jotka on jotain luonnostaan erittäin aktiivisen ja passiivisen keskivaiheilta - he voivat halutessaan muuttaa itseään kumpaan suuntaan vaan. Sen sijaan jos luonnostaan vähän aktiivinen yrittää tuota, hän uupuu ja alkaa voida pahoin. Hän tarvitsee sitä rauhaa ja vain olemista voidakseen hyvin sekä psyykkisesti että fyysisesti. 

Miksi ap olet kateellinen suorittajille ja energisille ihmisille? Etkö hyväksy omaa rauhallisempaa luonnettasi joka ei niin paljon halua saavuttaa ja häslätä maailmassa?

Ei se ainakaan pelkästä "asenteesta" ole kiinni. Itselläni on aika vahvasti ADHD-taipumusta, ja jo asioiden tehokas organisointi on uuvuttavaa ja saa pään kaaokseen. Väsähdän nopeasti. En ole laiska, mutta turhaudun helposti ja asiat kaatuvat päälle. Toisaalta pystyn keskittymään intensiivisesti pitkiäkin aikoja yhteen asiaan, jos vain aivoni rekisteröivät sen motivoivaksi (ADHD:hen liittyvä "hyperfokusointi"). Valitettavasti se mihin energiani suuntautuu, ei ole aina kovin suunnitelmallista, tarkoituksenmukaista tai "tehokasta". Onneksi olen akateemisen koulutuksen saanut hankittua, mutta CV:ni on sirpaleinen. 

Fyysisesti olen huippukunnossa eikä ruokavaliossakaan ole pahemmin moittimista. 

Minulla on ongelmana että minulla on "monta rautaa tulessa" mutta en osaa päättää mistä aloittaa ja siksi ne jää tekemättä vaikka virtaa olisi. SIksi nyttenkin luen palstaa vaikka aika pitäisi käyttää kaikkeen muuhun, mutta kunhan saan kohta yhden aloitettua niin siinä meneekin sitten loppupäivä leppoisasti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vähemmän tekee sitä vähemmän jaksaa tehdä. Mitä enemmän tekee sitä enemmän jaksaa tehdä. Se mikä liikkuu yleensä pysyy liikkeessä ja toisinpäin. Energia tulee sinusta eikä ulkopuolelta.

Kokeile täyttää päiväsi jollain suunnitelmalla ja tee asioita mahdollisimman paljon.

Tämä on kyllä idiootin idioottimainen tapa olla pomona.

Miksi idiotismiä?

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen aikaansaaville ihmisille. 100 rautaa tulessa ja omakotitalon remppa siinä sivussa, kyllä onnistuu! Onko energiatasot synnynnäinen ominaisuus, vai teettekö te energiset jotain toisin? Ruokavalio? Suorittamisen pakko että kelpaa? Amfe-tamiini?

Minulla on vaativa kotikasvatus. Eteenpäin on ajanut pelko siitä, ettei kukaan auta minua, jos en itse pärjää. Se on sanottu ääneenkin monta kertaa vanhempien taholta. En siis luota ihmisiin ja olen ahdistunut. Vasta pitkäaikaisessa terapiassa olen kyennyt hiukan irrottamaan otettani suorittajan naamiosta, jolla peitän sisäisen hätäni. Olen kuin sairas koira, joka ei näytä kipuaan ulospäin, jottei joutuisi laumansa hylkäämäksi. Turha kadehtia minua, vaikka ulospäin kaikki näyttäisikin oikein hyvältä. Se ei ole lähellekään koko totuus elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vähemmän tekee sitä vähemmän jaksaa tehdä. Mitä enemmän tekee sitä enemmän jaksaa tehdä. Se mikä liikkuu yleensä pysyy liikkeessä ja toisinpäin. Energia tulee sinusta eikä ulkopuolelta.

Kokeile täyttää päiväsi jollain suunnitelmalla ja tee asioita mahdollisimman paljon.

Tämä on kyllä idiootin idioottimainen tapa olla pomona.

Miksi idiotismiä?

Anteeks mitä? Minä ihmeen pomona?

Eräs tällainen sähköjänis mainitsi aikanaan ikäänkuin ohimennen että hän ei pysty pysähtymään koska ei siedä sitä oloa joka tulee kun on vain hiljaista ja oman itsensä kanssa. En lähde veikkaamaan kuinka yleistä tämä on, vaikutti kuitenkin sanovan asian aivan rehellisesti.

Olisin nyt menossa kauppoja kiertelemään, mutta kehoni ei jaksa ihan vielä... Ei ole edes temperamenttikysymys, sillä mieleni jaksaisi ja haluaisi enemmän kuin ruumiini. Unissanikin olen ihan energinen, seikkailen ja seurustelen ihmisten kanssa.

Varmasti energisille se tulee luonnostaan. Jos ei tulisi, niin sehän olisi sellaista väkisin yrittämistä, että ihminen palaisi loppuun. Niin ettei mikään pelkkä viikonloppu riittäisi palautumaan. Tai edes viikko. Tai pitempikään aika. Musta tuntuu että paloin vuosia sitten loppuun enkä ole koskaan saanut entisen veroisia voimiani takaisin. Hetken saatan jaksaa, mutta sitten voimat taas romahtavat. Ikää vasta 27, mutta voimien puolesta voisin olla 72.

Osittain on luontaista, luulisin. Koen kuitenkin, että myös a) asenne ja b) elämäntavat vaikuttavat ainakin omalla kohdallani paljon. Eli sellainen myönteinen elämänasenne ja suhtautuminen juttuihin on antanut paljon lisää energiaa, kuten myös se, että syön säännöllisesti ja terveellisesti, liikun riittävästi ja nukun tarpeeksi. Eikä tarvitse olla mikään superfitnessmeininki ollenkaan, itsekin kaukana siitä, mutta perusasiat on kunnossa.

N26

Ruokavalio vaikuttaa, säännöllinen ja vähäsokerinen ruoka sekä riittävä liikunta pitää energisenä.

Toisekseen nautin enemmän löhöilystä kun kaikki hommat on tehty. Olen luonteeltani laiska, mutta juuri laiskuus on tehnyt minusta tehokkaan suorittajan. Kuulostaa oudolta, mutta on täytynyt oppia oikomaan ja kehittämään tehokkaita tapoja suoriutua että pääsee mahdollisimman pian laiskotteleemaan niin että kaikki hommat on tehtynä. Silloin vasta voin aidosti rentoutua!

Vierailija kirjoitti:

Mitä vähemmän tekee sitä vähemmän jaksaa tehdä. Mitä enemmän tekee sitä enemmän jaksaa tehdä. Se mikä liikkuu yleensä pysyy liikkeessä ja toisinpäin. Energia tulee sinusta eikä ulkopuolelta.

Kokeile täyttää päiväsi jollain suunnitelmalla ja tee asioita mahdollisimman paljon.

Ei se ihan noin mene. Kun ensin pitää olla sitä energiaa, joka saa liikkeelle, jotta jaksaa tehdä niitä asioita jotka taas ylläpitävät sitä energisyyttä.

Itselläni tulee kausittain sellaisia ajanjaksoja, jolloin olen motivoitunut esimerkiksi harrastamaan liikuntaa ja siivoamaan useammin. Se kestää aikansa ja sitten energiatasot syystä tai toisesta laskevat niin, ettei jaksakaan tehdä enää mitään. Se itsensä "pakottaminen" vaatii jonkinlaista motivaatiota. Minulla tuo kyllä tuntuu liittyvän masennukseen, mutta voi kai sitä terveelläkin ihmisellä olla enemmän intohimoa telkkarin katseluun kuin lenkkeilyyn :)