Onko onnellisuus huono tarkoitus elämälle?

Ei himskatti! Sä osasit tehdä kyselyn jossa on vain YKSI vastausvaihtoehto! Itse en osaa. Höh.

Mut nautinto ei ole yhtä kuin onnellisuus.

En ainakaan itse pidä onnellisuutta elämän tarkoituksena. Minusta joskus onnettomuus ja kärsimyskin kannattaa hyvän tarkoituksen vuoksi. En myöskään jaksa enkä aina uskallakaan lähteä tavoittelemaan asioita, jotka toteutuessaan lisäisivät onnellisuuttani. Tyydyn mieluummin vähäisempään onnellisuuteen kuin lähtisin ottamaan riskejä sitä lisätäkseni.

Onnellisuus on hyvä asia, mutta on arvokkaampia asioita kuin se. Siksi se on nähdäkseni huono perimmäinen tarkoitus elämälle.

Miten sen nyt ottaa. Jos onnellisuus on jotain mitä aina tavoittelee, koska aina puuttuu jotain, saattaa se olla ehkä huonokin tarkoitus.

Mutta jos onnellisuus tarkoituksena tarkoittaa sitä, että voi olla tyytyväinen siihen mitä jo on tai millaista elämää tässä hetkessä elää, niin eikös se ole hieno juttu? En tiedä miten realistista se on, en ole itse ainakaan onnistunut saavuttamaan sellaista tilaa.

Tavallaan pidän onnellisuutta tavoitteena, mutta en kuitenkaan tiedä miten saavuttaisin sen. Mitä jos aivokemiani ei edes salli minulle ikinä mitään "onnellisuutta"? Tai ehkä itse oletan onnellisuuden olevan jotain sellaista mitä se ei ole, ja en siksi sitä voi koskaan saavuttakaan. Ehkä odotan onnellisuudelta liikoja?