Lue keskustelun säännöt.
Tuore suhde, en uskalla luottaa mieheen/miehen tunteisiin
26.08.2018 |
Olemme vasta alkaneet seurustelemaan. Nyt takana 4kk. Olen 24v ja mies on 30v, tämä on minun ensimmäinen oikea seurustelusuhteeni, miehellä on ollut aiempia.
Seurustelu ja ihmissuhteet ovat olleet minulle aina vaikeita, en osaa päästää ihmisiä lähelle enkä ylläpitää suhteita. Olen aina itse se joka katkaisee tapailu- ja jopa ystävyyssuhteet, koska alkaa aina ahdistaa se suhteen syveneminen.
Nyt olen tavannut tämän ihanan upean miehen, jonka kanssa t u ntuu hyvältä ja pystymme keskustelemaan asioista, myös näistä mitä nyt kirjoitan. Haluaisin todella tämän suhteen onnistuvan ja kestävän.
Mutta! Pelottaa samalla aivan vietävästi. Pelkään sitä kun tunteeni syvenevät, ja jotenkin en pysty luottamaan miehen tunteiden kestämiseen. Mietin päivittäin sitä, että mies varmaan pian ihastuu johonkin muuhun tai vain kyllästyy minuun. Heti, jos mies vastaa johonkin viestiini lyhyesti tai vaikuttaa puhelimessa väsyneeltä ja "ei-innostuneelta", ajattelen, että nyt hän on tullut toisiin aatoksiin eikä haluakaan mitään tekemistä minun kanssani. Alan heti mielessäni etäännyttää itseäni miehestä näissä tilanteissa, tyyliin yritän ajatella että en minä häntä niin kauheasti rakastakaan enkä kaipaa jne...
Tämä ahdistus vaivaa minua tosi paljon. Olen puhunut miehen kanssa, ja hän on ymmärtäväinen ja sanoo vain, että minun ei tulisi murehtia olemattomia. Mikä on totta. Mutta miten hiljentää nämä kalvavat ajatukset? En haluaisi jauhaa tästä koko ajan miehelle, siksi kai nyt tänne kirjoittelen.
Koskaan ennen tätä en ole päästänyt ketään lähelleni, nyt kun olen, niin pelkään aivan hillittömästi että hän hylkää minut. Minulla on hyvä olla ainoastaan silloin, kun olemme yhdessä vaikka sängyssä makoilemassa ja hänen kädet ympärilläni tunnen, että hän on siinä eikä minnekään menossa.
Onko tällainen epävarmuus normaalia suhteen alussa tai ensi kertaa seurustellessa? Meneekö se ohi?
Kommentit (46)
Jos mies on ollut johdonmukainen kiinnostuksen osoittamisessa niin turhaan murehdit. Jos taas epäjohdonmukainen niin huolellesi voi olla perusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voi hyvinkin normaalia olla jos sinulla on ollut traumaattisia kokemuksia miehistä mistä miehiin luottamattomuus kumpuaa. Sitä et kuitenkaan viestissäsi kerro mistä moinen luottamuksen puute juontaa juurensa.
Saman kanssa painin... monta tapailua loppunut miehen puolelta, alkuun olivat liiankin innokkaita. Nyt tää viimeisin tapailu- mies tuntuu olevan toista maata. Luultavasti tämäkin päättyy kohta, analysoin liikaa. Itsekseni toki lähinnä minäkin. Mut äh en mä tiedä, ennen ollaan oltu liian innokkaita nyt tää taitaa olla niin varovainen ettei sillä kiinnosta tarpeeksi, eli tuskin tämäkään pitkälle vie. . :(
Enpä juuri osannut auttaa mut et oo yksin
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ollut lapsuudessa hylkäämisen kokemus
On. Äitini on mielenterveysongelmainen, ei kyennyt osoittamaan juuri mitään lämpöä ja huolenpitoa edes omalle lapselleen. Tulin useimmiten torjutuksi, jos yritin lähestyä äitiä silloin kun minua oli vaikka sattunut tai oli paha mieli. Isää ei ollut kuvioissa. Näistä kokemuksista uskon näiden ongelmien juontavankin :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on ollut johdonmukainen kiinnostuksen osoittamisessa niin turhaan murehdit. Jos taas epäjohdonmukainen niin huolellesi voi olla perusteita.
Mies ei ole antanut aihetta epäluottamukseen. Päinvastoin, puhuu yhteisestä tulevaisuudesta ja asioista vuosien päästä, mikä sillä hetkellä rauhoittaa minua aina valtavasti. Yksin ollessani alan taas epäilemään. Inhottavaa. Ap
Sinun pitää jutella miehen kanssa. Jos et pysty, suhteessa on jotain pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille sä jätät hänet lopullisesti, jos hän jättää sut.
Vierailija kirjoitti:
Saman kanssa painin... monta tapailua loppunut miehen puolelta, alkuun olivat liiankin innokkaita. Nyt tää viimeisin tapailu- mies tuntuu olevan toista maata. Luultavasti tämäkin päättyy kohta, analysoin liikaa. Itsekseni toki lähinnä minäkin. Mut äh en mä tiedä, ennen ollaan oltu liian innokkaita nyt tää taitaa olla niin varovainen ettei sillä kiinnosta tarpeeksi, eli tuskin tämäkään pitkälle vie. . :(
Enpä juuri osannut auttaa mut et oo yksin
Ikävä kuulla :/ Voimia sinullekin, toivottavasti pääsemme näistä vaikeuksista joskus irti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ollut lapsuudessa hylkäämisen kokemus
On. Äitini on mielenterveysongelmainen, ei kyennyt osoittamaan juuri mitään lämpöä ja huolenpitoa edes omalle lapselleen. Tulin useimmiten torjutuksi, jos yritin lähestyä äitiä silloin kun minua oli vaikka sattunut tai oli paha mieli. Isää ei ollut kuvioissa. Näistä kokemuksista uskon näiden ongelmien juontavankin :( Ap
Silloin kun olet miehen kainalossa, olet kuin äidin sylissä ja voit luottaa että mies/huolenpitäjä ei häivy. Jos taas miestä ja aiemmin äitiä ei näy, et voi luottaa että hän tulee takaisin. Normaalisti lapselle kehittyisi luottamus siihen, että vaikka äiti ei ole juuri nyt paikalla, hän tulee silti takaisin.
Mulla samaa vikaa kuin sinulla ja käyn terapiassa..olen pitkään koittanut paikata äidin ja isän puutetta miehellä, ja taannun suhteessa pikkulapseksi, joka tarvitsee jatkuvaa huomiota ja rakkauden vakuuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ollut lapsuudessa hylkäämisen kokemus
On. Äitini on mielenterveysongelmainen, ei kyennyt osoittamaan juuri mitään lämpöä ja huolenpitoa edes omalle lapselleen. Tulin useimmiten torjutuksi, jos yritin lähestyä äitiä silloin kun minua oli vaikka sattunut tai oli paha mieli. Isää ei ollut kuvioissa. Näistä kokemuksista uskon näiden ongelmien juontavankin :( Ap
Silloin kun olet miehen kainalossa, olet kuin äidin sylissä ja voit luottaa että mies/huolenpitäjä ei häivy. Jos taas miestä ja aiemmin äitiä ei näy, et voi luottaa että hän tulee takaisin. Normaalisti lapselle kehittyisi luottamus siihen, että vaikka äiti ei ole juuri nyt paikalla, hän tulee silti takaisin.
Mulla samaa vikaa kuin sinulla ja käyn terapiassa..olen pitkään koittanut paikata äidin ja isän puutetta miehellä, ja taannun suhteessa pikkulapseksi, joka tarvitsee jatkuvaa huomiota ja rakkauden vakuuttelua.
Kiitos tästä viestistä. En ole osannut ajatella asiaa tuolla tavalla, mutta viestisi "osui kotiin" lujasti. Kuulostaa ihan täysin minulta. Kiitos ja voimia sinulle jatkoon ja terapiaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan samanlaisessa tilanteessa itse. Tuli mieleen että kannattaa lukea välttelevät kiintymys suhteesta, sen kautta ehkä pystyt ymmärtämään mistä sinun tuntemukset voivat johtua. :)
On normaalia olla epävarma ekat puoli vuotta kun kaikki on tuoretta ja tunteet intensiivisiä. On paljon mahdollisuuksia, mutta jos on hylkäämisen kokemuksia niin helposti miettii niitä negatiivisia mahdollisuuksia. Siihen ei auta muu kuin eläminen. Älä vaadi mieheltäsi jatkuvaa todistelua. Jos menet liian pitkälle niin pyydä anteeksi ja koita seuraavalla kerralla olla parempi. Jos hän on tosissaan mukana niin hän jaksaa tukea sinua samoin kuin sinäkin ymmärrät hänen heikkouksiaan. Kukaan meistä tuskin on täydellinen mutta asenne ratkaisee. Toivotan onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö miehesi taustastasi, siis vanhemmistasi? Jos ei, kannattaa kertoa hänelle. Hän voi ymmärtää tilannettasi ja pelkoasi paremmin sitä kautta.
Kiitos viesteistä. "Kiva" kuulla että en ole yksin tämän kanssa. Moni on rohkaissut puhumaan miehen kanssa ja niin olen tehnytkin jo muutaman kerran tästä aiheesta. Kyllä se puhuminen helpottaa, mutta oikeastaan se menee vain niin että mies sanoo ymmärtävänsä ja vakuuttelee että hän ei ole yhtäkkiä muuttamassa mieltään, ja sanoo, että minun ei pitäisi murehtia turhan päiten. Ja mitä muuta hän voisikaan tähän sanoa. Varmasti tarkoittaa noita mitä sanoo. Sen takia en haluaisi uudestaan ja uudestaan ottaa tätä esille, koska se varmasti tulee jossain vaiheessa jo vähän rasittavaksi miehelle, koska tosiaan pelkään ja epäilen häntä sellaisesta mikä ei ole totta. Ap
Suhde päättyy jos se on päättyäkseen. Rakkaudessa on aina riski. Näin se vaan on.
Painin itse saman ongelman kanssa lapsuuden kokemuksieni vuoksi ja jossitteleva kumppani on minulle kauhistus. Toivon että tapaan joskus jonkun joka osaa sanoa haluaako olla kanssani ilman jossittelua.
Onko sulla ollut lapsuudessa hylkäämisen kokemus