Peliriippuvainen läheinen
Alkaa keinot loppua, hoitoon hakeutuu välillä heikkona hetkenä ja myöntää kaiken, sitten lopettaa kaiken kesken ja alkaa taas salailla.
Pelannut jo mittavat velat omalle puolisolleen, ja yhä saa raivokohtauksia jos puoliso ei anna rahaa. Uhkailee erolla ja mustamaalaamisella. Pystyy käymään töissä mutta pelaa oman palkkansa. Vanhemmat vaan suojelee ja syyttää puolisoa että omaa tyhmyyttään ottanut velat, osittain totta mutta eivät ole eläneet sitä helvettiä missä riippuvainen manipuloi, lupailee ja kiristää. Vanhemmat lisäksi antavat rahaa, ei isoja summia mutta uskovat selitykset kaupassakäynnistä ja muista valemenoista.
Ei myönnä enää pelaamista parisuhteen ulkopuolisille, ei edes läheisilleen. On muutenkin masentunut ja sairas muttei suostu hakemaan apua, vaikka mukaan on tarjouduttu.
En enää tiedä mitä tekisin kun sivusta seurannut tätä, ei pysty puuttumaan kun halua apuun eikä rehellisyyttä ole. Vanhemmatkin vain salailee ja hyssyttelee.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Parempi tuokin kuin kunnon haimasyöpä perheessä.
Tuolla logiikalla mistään ei voisi tuntea pahaa oloa kun aina on joku jolla on asiat huonommin.
Läheisten pitäisi antaa hänen pudota pohjalle. Vain oma lopettamisen halu toimii,muiden painostus ei auta.
Ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin että puoliso pelastaa itsensä kun vielä voi. Pohjakosketuksen kautta se riippuvainen myöntää tilanteen ja hakee apua, jos ollenkaan. Joutukoon kadulle ja ulosottoon, niin herää tilanteen vakavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Parempi tuokin kuin kunnon haimasyöpä perheessä.
Nyt oli kyllä pohjanoteeraus.
Tuntuu niin hirveältä kattoa vierestä kun toinen tuhoaa elämäsä.
Vanhemmat haluaa selkeästi kieltää ongelman vakavuuden ja tehdä puolisosta syntipukin.
Puoliso kärsii, mutta haluaa viimeseen asti yrittää pelastaa ja on jollain tapaa riippuvainen tästä pelaajasta joka manipuloi ja kiristää.
Pitäisikö mun yrittää ottaa asia puheeksi vai sulkea vaan silmät tältä? Pelaaja on sisarukseni.
Ap
Parempi tuokin kuin kunnon haimasyöpä perheessä.