Lue keskustelun säännöt.
Apua, puhun itselleni
26.08.2018 |
Siis ihan äskön kuin jälleen ahdisti. Sanoin ääneen mun murheet, toinen ääni vastasi rauhallisesti että älä huoli. Tuli hetken huuma, olin aivan erilainen, vakaa ja keskittynyt. Sitten torjusin sen tunteen pois. Nyt ihmeissään ja vähän pelottaakin. Ei vaikuttanut pahalta olemukselta miteenkään, mutta ei ollut minä. Takana pitkä masennus, sekoilu ja hajamielisyys. Tekisi mieli tutustua tähän toiseen minään.
Kommentit (10)
Itseensä kannattaa tutustua. Kun on sinut ihtensä kanssa, voi ymmärtää muitakin ja tulla toimeen näiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan äskön kuin jälleen ahdisti. Sanoin ääneen mun murheet, toinen ääni vastasi rauhallisesti että älä huoli. Tuli hetken huuma, olin aivan erilainen, vakaa ja keskittynyt. Sitten torjusin sen tunteen pois. Nyt ihmeissään ja vähän pelottaakin. Ei vaikuttanut pahalta olemukselta miteenkään, mutta ei ollut minä. Takana pitkä masennus, sekoilu ja hajamielisyys. Tekisi mieli tutustua tähän toiseen minään.
Sitten t o r j u i n sen tunteen pois. Nyt i h m e i s s ä n i.
Käytätkö alkoholia? Tai Kaffea ja Bullaa? Kohtuus kaikessa.
Vaikuttaa järkevältä. Kuuntele siis itseäsi!
No ehkä vähän creepyä. Mut mä ainakin puhun ääneen toki en keskustele itseni kanssa. Ehkä se on sitten näyttelijöiden työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko myös toisten ihmisten kanssa?
Kuinka sekoilit? Toimitko m#_odena erään k%onsernin palveluksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten t o r j u i n sen tunteen pois. Nyt i h m e i s s ä n i.
Kiitos palautteesta, olen irakilainen.
Itsekseen rupattelu/asioiden selittäminen on melko normaalia varsinkin yksin asuessa. En siitä huolestuisi. Mutta jos alkaa hirveästi ääniä kuulemaan ja varsinkin jos ne on ns. korvin kuultavia niin voi olla syytä huolestua.
osta peili