Mitä teet piristyäksesi silloin, kun mielialasi on maassa?

Menen kävelemään, mieluiten metsään

Lähden ulos, johonkin taidenäyttelyyn tai kirjastoon tai viihtyisään kahvilaan.

Vertaan oloani "kuolemaantuomittuun" syöpäpotilaaseen tai hirttäytyneen lapsen vanhempiin.

Menen lenkille. Lähteminen tosi vaikeaa joskus.

Menen kävelylle luontopolulle tai metsään, pyöräilemään, uimaan... Mulle auttaa aina ulkoilu. :)

Ulkoilu tai musiikki on yleensä ensimmäinen keino. 

Kuuntelen musiikkia. Järjestelen tavaroita.

Kuuntelen musiikkia.

Soitan tai viestitän ystävälle, siskolle tai isälleni.

Poppi soimaan ja tanssin. Ulkoilu hyvä kakkonen.

Syön suklaata ja juon kahvia.

Pitkälle pyörälenkille ja napit korviin, mielimusiikki soimaan ja reipas rytmi polkemiseen. Parin tunnin päästä mieli on jo paljon parempi.

Luen kirjaa. Se saa ajatukset muualle.

Taidan olla ainoa ihminen, joka masentuu ulkoillessa. Ulkona oleminen saa minut surulliseksi. Kävely toisten kotien ohi itkettää. Haluan pian takaisin sisälle, turvaan.

Ajattelen elämän lyhyyttä ja se saa olemaan kiitollinen tästäkin hetkestä, olen vielä täällä. 

Menen nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Vertaan oloani "kuolemaantuomittuun" syöpäpotilaaseen tai hirttäytyneen lapsen vanhempiin.

Miten ajatus näin kurjista ihmiskohtaloista voi edes vertailukohtana piristää? Ihmiset ovat näköjään todella erilaisia. Minut tuollaiset asiat saavat vain miettimään sitä, että maailma on monelle aika kurja paikka ja olo muuttuu entistä alakuloisemmaksi.

Huimausaineet auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen elämän lyhyyttä ja se saa olemaan kiitollinen tästäkin hetkestä, olen vielä täällä. 

Minä ajattelen, että kuolleet ovat päässeet eroon kaikista tuskistaan. Toisinaan kadehdin heitä.

Koiran kanssa metsään.

Tai sitten rakastelen mieheni kanssa.