Kenelle olet ollut kateellinen ja miksi?

Kadehdin perheitä joilla on ihanat tukiverkot, siskoja/veljiä/isovanhempia lähellä, jotka ei vaikeuksien tullessa piikittele tms vaan auttavat ja rakastavat.

Silloin tällöin kadehdin menestystä tai ulkonäköä, mutta se menee yleensä hetkessä ohitse.

Oikeasti olen kateellinen ihmisille, joilla on sisaruksia.

Terveitä kadehdin. En tosin mitenkään pahantahtoisesti.

Olen ollut kahdelle naiselle kateellinen elämässäni. Kauniita, hyvät kropat, rikkaat onnelliset perheet taustalla eli vanhemmat pitkissä liitoissa, ei alkoholismia perheissä jne, ovat subliikkeja, miesten mieleen ja suosittuja, hyvissä ammateissa, liikunnallisia jne. Koko elämä ollut turvattu, perivät isot omaisuudet, ei juurikaan vastoinkäymisiä elämässä vaan kaikki soljunut eteenpäin kuin elokuvissa ja perheet aina tukena ja turvana.

Joo ja itselläni ei ole mitään noista edellämainituista ja omat kumppanit olleet kiinnostuneita tietty noista naisista. Siis edellinen kumppani toisesta ja nykyinen toisesta suhteen alussa.

Olen kateellinen niille jotka oppivat jo lapsena kotona suojelemaan itseään (ulkomaailmalta).

Minua nöyryytettiin ja alistettiin, etten vaan olisi ylpeä tai fiksumpi kuin vanhemmat. Yksi alistamisen muoto pienenä oli seksuaalinen hyväksikäyttö.

Nöyryytetty olemiseni veti magneetin lailla kiusaajia, pahantahtoisia vahingoittajia. Väkivaltaisia miehiä, selkäänpuukottaja kavereita.

Mitään titteleitä, kauneutta tai rahaa en ole kadehtinut.

En osaa sanoa. En oo jaksanu miettiä, monilla on elämässä sellasia asioita mitä vois kadehtia, mut miks?? =D En oo sama ihminen kun joku toinen, enkä tuu ikinä olemaan.

Donald Trumpille. Menestyvä bisnesmies, kaunis vaimo, amerikan presidentti. Onnistuu kaikessa, suuresti. Ei mikään pitsinnyplääjä Jasper Pääkkönen.

Ihmisille jotka saavat rakkautta. Isotissisille naisille. Rikkaille.

Up

Linnuille, haluaisin itsekin voida lentää.

Kaverilleni joka samalla korkeakoulututkinnolla pääsi heti töihin luomaan hyväpalkkaista uraa. Minä jumiuduin pitkäaikaistyöttömäksi ja myöhemmin tukityöllistetyksi museovahdiksi.

Mitään yhtä yksittäistä syytä en poikkeavalle urakehityksellemme ole keksinyt. Yhtä aktiivisesti etsittiin töitä, molemmat älykkäitä ja motivoituneita, joskin kumpikaan meistä ei ollut varsinainen uraohjusluonne. Syystä tai toisesta hänellä natsasi. Alan työpaikat tosi kortilla.

Ron Jeremylle. Vaikka mies on yhtä ruma kuin minäkin, niin sillä on iso kulli ja se on saanut panna tuhansia kuumia naisia, rahasta! Sen parempaa elämää ei voi mies elää. Ei mee tasan nallekarkit taaskaan.

Kadehdin ihmisiä joilla hyvä iho.. t. Aknesta kärsinyt koko elämäni

Olen kateellinen onnellisesta parisuhteesta...mutta, en kyllä tunne ketään jota voisin tästä kadehtia. Kaikilla tuntuu olevan jotain.

Mutta vauva-palstalla olen törmännyt täydellisiin parisuhteisiin kyllä, ehkä sitten näitä kadehdin.

Joskus olen tuntenut kateutta taiteellisesta lahjakkuusesta ja inspiraatiosta, siis jostain upeasta oivalluksesta, ideasta ja toteutuksesta. Mutta samalla ihaillut.

Mutta, hauskinta lohduttavinta tässä kuitenkin on se, että uskon että minulla on mahdollisuus samanlaiseen. Tarkoitan, että silloinhan minussa on jo halu tehdä sitä samaa asiaa ja pidän sitä tärkeänä.

Kaverilleni siitä, että sossu maksaa sen lääkkeet ja silmälasit

Olin yhdessä välissä todella kateellinen ystävälleni, jolla oli lämpimät välit veljeensä. He tekivät retkiä keskenään, heillä oli yhteisiä kavereita ja puhuivatkin niin kauniisti toisistaan.

Minun ja veljeni välit ovat aina olleet todella kurjat ja pienestä pitäen veli on tuonut ilmi, ettei vain halua olla kanssani tekemisissä. Hän on mm. useasti toivonut kuolemaani ja teini-iässä sanoi, etten saa julkisesti puhua hänelle (ettei sukulaisuudestamme muka tiedettäisi, mutta ihan kuin pienellä paikkakunnalla ei muutenkaan tiedettäisi..), haukkunut minua omille kavereilleen ja tuttavilleen (niin että kun olen joskus tavannut tällaisen henkilön, on ensireaktio: "ethän sä ole ollenkaa mikään ääliö tai ärsyttävä niinku veljes sanoo!").

Vierailija kirjoitti:

Olin yhdessä välissä todella kateellinen ystävälleni, jolla oli lämpimät välit veljeensä. He tekivät retkiä keskenään, heillä oli yhteisiä kavereita ja puhuivatkin niin kauniisti toisistaan.

Minun ja veljeni välit ovat aina olleet todella kurjat ja pienestä pitäen veli on tuonut ilmi, ettei vain halua olla kanssani tekemisissä. Hän on mm. useasti toivonut kuolemaani ja teini-iässä sanoi, etten saa julkisesti puhua hänelle (ettei sukulaisuudestamme muka tiedettäisi, mutta ihan kuin pienellä paikkakunnalla ei muutenkaan tiedettäisi..), haukkunut minua omille kavereilleen ja tuttavilleen (niin että kun olen joskus tavannut tällaisen henkilön, on ensireaktio: "ethän sä ole ollenkaa mikään ääliö tai ärsyttävä niinku veljes sanoo!").

Mitä veljellä on hampaankolossa? Minä olen saanut korjattua välit veljeen ja ne ovat hyvät. Vaatii kyllä molemminpuolista tahtoa.

Rohkeille ihmisille, joista ei tule oman elämänsä sivustakatsojia. Uskaltavat siis elää ns. omaa elämäänsä, eivätkä muiden unelmia.