Lue keskustelun säännöt.
24-v.ja huonossa parisuhteessa & oma unelma-ammatti hukassa, kaikki menetetty jo?
Kommentit (28)
Lentoemon duunista haaveilevalle suosittelisin tosiaan ensi hätään tutustumista tarjoilijan hommiin.
Jos matkailuala kiinnostaa niin tuntuu kyllä erikoiselta, jos ei jo kouluaikana ole ollut palavaa kiinnosta ja intoa kielten opiskeluun? Onkohan tässä haaveilijalla nyt mennyt matkailuala ja matkustaminen sekaisin? Matkustamaan pääsee ilman lentoemännän uraakin ja ilman työhön liittyvää rasitetta siitä saa enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun unelma-ammatti on lentoemäntä enkä osaa englantia tarpeeksi hyvin... Hirveämpää on se kun sulla on unelma-ammatti ja opiskelet ammattiin joka ei kiinnosta.. huoh.
Opiskelen tylsään säännölliseen päivätyöhön. Tekisi mieli lopettaa koko koulu ja hakeutua lentoemännäksi. Haluan epäsäännöllisen työn maailmalla ja epäsäännöllisen elämän. V i t u t t a a etten tiennyt jo aiemmin haluavani lentoemännäksi... Olisin opiskellut heti englantia hyvin. Ahdistaa ja olen todella kateellinen alan ihmisille.
tiedän tunteen, en halua mitään niin paljon kuin päästä matkailualalle mutta este on kielitaito :/
No huoh, kielitaito nimenomaan on sellainen asia, jota jokainen voi itse edistää ja kehittää, ei siihen ole koskaan liian vanha. Mutta älkää toki yrittäkö itse tehdä asialle jotain, vaan kierikää vaan itsesäälissä. Tiedän mistä puhun, sillä itse haaveilin lentoemännän ammatista 12-vuotiaasta asti, mutta kiitos geenien, en koskaan ylittänyt siihen vaadittavaa minimipituutta. Joten olisipa kiva jos olisin voinut mennä kansalaisopiston kurssille vapaa-ajalla kasvamaan pituutta tai vaikka aupairiksi tai vaihtoon lähteminen olisi tuonut muutaman lisäsentin..
Jos oikeasti haluatte tuollaiseen ammattiin tai alalle ja olette tienneet sen jo pidempään, niin miksi ette ole opiskellut kieliä? Ei kukaan opi kieliä tyhjästä, kaikille se on haastavaa ja alkuun vaikeaa, tottakai se on useamman vuoden ja sinnikkään käytön (ja myös mokailun) tulos. Eikä niiden lentoemäntien tai matkailualalla englannin tarvitse olla natiivitasolla kuitenkaan. Mutta sen sijaan otatte tuon "en pysty kuitenkaan" asenteen, niin ei kai siinä sitten mikään auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä 50 vuotta aikaa noihinkin asioihin. Typerää tuollainen että nuorena kun elämä on vasta edessa aletaan heittämään kirvestä kaivoon. Kasikymppiset mummelit lukee vielä itsensä ylioppilaaksi, ihan vaan koska ne voi. Ja sinä mariset kun olet ollut aikuinen vasta muutaman vuoden?
Tosin varteenotettavia lisääntymisvuosia on huomattavasti vähemmän, mikäli siis toivoo parisuhteelta myös sitä puolta.
Huono parisuhde ei ainakaan parane lapsia hankkimalla. Aloittajan kannattaisi aloittaa uusi elämä mitä pikimmin sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun unelma-ammatti on lentoemäntä enkä osaa englantia tarpeeksi hyvin... Hirveämpää on se kun sulla on unelma-ammatti ja opiskelet ammattiin joka ei kiinnosta.. huoh.
Opiskelen tylsään säännölliseen päivätyöhön. Tekisi mieli lopettaa koko koulu ja hakeutua lentoemännäksi. Haluan epäsäännöllisen työn maailmalla ja epäsäännöllisen elämän. V i t u t t a a etten tiennyt jo aiemmin haluavani lentoemännäksi... Olisin opiskellut heti englantia hyvin. Ahdistaa ja olen todella kateellinen alan ihmisille.
aivan turhaa ahdistua ja olla kateellinen, ne kumpikaan ei nimittäin vie sua milliäkään lähemmäksi omaa unelmaasi eli lentoemännän ammattia.
Koulun voi keskeyttää, on ajan tuhlausta opiskella alaa joka ei tunnu omalta. Itse olen vaihtanut kaksi kertaa alaa, viimeksi 42- vuotiaana viitisen vuotta sitten. On aivan turha jäädä narisemaan epätyydyttävään tilanteeseen, kukaan muu ei sinua siitä tilanteesta saa pois kuin sinä itse! Mutta muutokseen tarvitaan suunnitelmallisuutta, vaivannäköä ja uskallusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
YKSI SUURIMMISTA VIRHEISTÄ KOSKAAN ON AJATELLA OLEVANSA LIIAN VANHA!!
Näin. Itse olen yli 40 eikä parisuhdetta, enkä koe että kaikki olisi menetetty.
Joo, kyllä se on elämä loppu nyt 24-vuotiaana ikäloppuna. Voi voi sentään.
Mua kiehtoo lentokoneet ja ilmailu. Ja en mä mihinkään tarjoilijan hommiin kouluttautuisi vaan turvallisuusalan ammattilaiseksi lentokoneessa. Olen vasta 21v, aikaa onneksi on. Aion varmasti olla vielä joku päivä lentoemäntä.