Lapsen kanssa voi luovia räyhäämättä ja kerton miten !

Toinen lapseni, ollessaan 8 kk, koki lapsenhoitajan tekevän itselleen vääryyttä ja tullessani kotiin hän yritti itkien kertoa, muttei osannut puhua ja yhtäkkiä hän meni tajuttomaksi, saaden hyperventilaatiokohtauksen !
Typerä lapsenhoitaja sai potkut ja lääkärin todettua lapseni terveeksi, sain ensi kertaa elämässäni tietää erikoisesta tavasta reagoida !
Olin pakotettu luovimaan, eikä se tarkoittanut että olisin sallinut mitä vaan, mutta jouduin miettimään mitkä kiellot olivat oikeasti järkeviä ja silloin kun jokin asia oli menossa "hakaukseen" keskustelin, selitin ja keskustelin ! Yllättävän pieni lapsi ymmärtää kun olet vilpitön ja säilytät rauhallisuutesi !
Tämä auttoi esikoistakin, jonka kanssa olin ollut toisinaan tosi lujilla !
Jos lapset halusivat jotain karkkipäivän ulkopuolella ja se oli täysin mahdollusuuksieni rajoissa, he saivat, sillä noudatinhan omiakin mielitekojani "karkkipäivän" ulkopuolellakin !
Jos he halusivat sellaista mihin minulla ei ollut varaa, selitin että pistän toiveen mieleeni !
He oppivat luottamaan siihen että, minä hoidin asian jos rahkeeni joskus riittivät ! Saivat toisinaan odottamattomia yllätyksiä !
Minulla ei tämän pakollisen luovimaan opettelun vuoksi ollut ongelmia edes murrosikäisteni kanssa !
Vietimme tunteja keskustellen kaikesta !
Vanhempi lapsi oli edelleen hankalampi, mutta istui kuitenkin mielellään keskustelemaan !
Nyt minulla on 4 fiksua lapsenlasta ja yhteisillä, huumorintäyteisillä keskusteluilla hoidetaan asiat edelleen !
Paljon naurua aina kun olemme yhdessä !
Pahoja vastoinkäymisiäkin on ollut, kuten kaikilla, mutta yhdessä selviämme ja selvitämme asiat !
Lapsistani kasvoi erittäin sosiaalisia, vaikka itse olen todella introvertti !
Uskokaa kykyihinne, kyllä te osaatte jos minäkin ❣