Lue keskustelun säännöt.
Miksi petetyksi tulleet ajattelevat itsekeskeisesti, että motiivina oli tietoinen päätös satuttaa heitä?
25.08.2018 |
Kuulostaa vähän samalta kuin skitsofreenikko, joka kuvittelee naapuritalon katolla sojottavan antennin tarkkailevan juuri hänen ajatuksiaan.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa eikä ole milloinkaan tullut vastaan tilannetta missä en pystyisi hillitsemään itseäni. Petos on aina oma tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Olen urheilullinen ja normaalipainoinen, eikä milloinkaan ole tullut vastaan tilannetta, missä en pystyisi hillitsemään syömishimoani. Lihominen on aina tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Nimenomaan, hyvä kun tajusit pointin. Itsehillintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Pettäminen ei välttämättä liity mitenkään puolisoon.
En toki hyväksy pettämistä.
Eikö tämä ole aivan ristiriitaista? Eikö pettämisen koko konsepti perustu sille, että siinä on se loukattu osapuoli, jonka luottamus petetään? Mitäs järkeä muuten koko termissä olisi?
Tottakai se pettäminen liittyy siihen petettyynkin, koska siinä hetkessä pettäjä valitsee jonkun toisen kuin sen oman kumppanin, vaikka ei olisikaan tietoinen ajatusprosessi ja vaikka ei olisikaan tarkoitus satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa eikä ole milloinkaan tullut vastaan tilannetta missä en pystyisi hillitsemään itseäni. Petos on aina oma tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Olen urheilullinen ja normaalipainoinen, eikä milloinkaan ole tullut vastaan tilannetta, missä en pystyisi hillitsemään syömishimoani. Lihominen on aina tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Nimenomaan, hyvä kun tajusit pointin. Itsehillintä.
Kyllä. Maailma olisi parempi paikka, jos pettäjät ja ylipainoiset saataisiin raivattua pois kuormittamasta ympäristöään.
Kyllä monenlaisia houkutuksia tulee elämässä vastaan, jollain on itsehillintää ne karttaa ja joku toinen on sillä hetkellä vähän "huonossa hapessa" ja lankeaa, olkoon sitten vaikka syöminen tai pettäminen. Toisen naisen/miehen ei pidä kuvitella olevansa mitenkään erikoisempi kuin puoliso, se on tavallaan virkistävää uutuudenviehätystä mikä menee ohitse yhtä nopeasti kuin on tullut. Just sellaista mitä nämä "sarjarakastujat" harrastavat, 1-2 vuotta suhde ja kun rupeaa arkipäiväistymään ja uutuudenviehätys katoaa, niin etsitään uutta. Monesti ihmetellään kun pettäminen selviää, että mitä hän tuollaisessa näki kun oma puoliso on niin ihana, mikä se kellekin kirkastetaan. Itsekin olen monessa julkisuuden henkilössä ihmetellyt, että tuollaisen otti ja oma puoliso on noin kaunis / komea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa eikä ole milloinkaan tullut vastaan tilannetta missä en pystyisi hillitsemään itseäni. Petos on aina oma tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Olen urheilullinen ja normaalipainoinen, eikä milloinkaan ole tullut vastaan tilannetta, missä en pystyisi hillitsemään syömishimoani. Lihominen on aina tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Nimenomaan, hyvä kun tajusit pointin. Itsehillintä.
Kyllä. Maailma olisi parempi paikka, jos pettäjät ja ylipainoiset saataisiin raivattua pois kuormittamasta ympäristöään.
Kylläpä kuulostaa empaattiselta. :(
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät täällä puolustelee tekosiaan. Surkeita ja selkärangattomia luusereita. Olen pitkässä parisuhteessa eikä ole milloinkaan tullut vastaan tilannetta missä en pystyisi hillitsemään itseäni. Petos on aina oma tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Entä jos puolisosi pettäisi. Olisiko ajatuksesi, että hän petti juuri siksi, että halusi satuttaa sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa eikä ole milloinkaan tullut vastaan tilannetta missä en pystyisi hillitsemään itseäni. Petos on aina oma tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Olen urheilullinen ja normaalipainoinen, eikä milloinkaan ole tullut vastaan tilannetta, missä en pystyisi hillitsemään syömishimoani. Lihominen on aina tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Nimenomaan, hyvä kun tajusit pointin. Itsehillintä.
Kyllä. Maailma olisi parempi paikka, jos pettäjät ja ylipainoiset saataisiin raivattua pois kuormittamasta ympäristöään.
Kylläpä kuulostaa empaattiselta. :(
No ehkä heillä on jotain yhteistä. Elävät viettiensä varassa hetkessä, eivätkä mieti seurauksia. Aluksi kuulosti huonolta, mutta ehkä niin. Toisin sanoen jos tiedät että joku on ollut petturi, ei se muutu varsinkaan jos on samalla plösö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama neuvo:
- parisuhteen aloittavat vain uskolliset ihmiset
- jos suhde kariutuu, niin erotaan
- eron jälkeen tutustutaa uusiin seurustelukumppaneihin - ei koskaan liiton aikana
Elämä olisi paljon mukavampaa, jos puolison loukkaaminen ei olisi tärkein tehtävä.
Olen sinkku, koska olen joutunut näkemään aivan liikaa pettämistä työpaikoilla.
Oletko 15-vuotias? Oli kyllä naiiveinta, mitä olen täältä lukenut.
Jokainen on uskollinen, kunnes ei enää olekaan. Ihminen ei voi välttämättä päättää, koska uusi rakkaus tulee vastaan. Se voi tapahtua, vaikka nykyisessä ei olisi mitään vikaa eikä suhde olisi "kariutunut". Sen kariutumisen kanssakin on niin, että siinä voi olla vuosien tai jopa kymmenien vuosien aika, jolloin toivotaan ja yritetään, kun kerran on luvattu ja koska lapset jne.
Elämä on hintsusti monimutkaisempaa kuin nuorena kuvittelee. Sen elämänkatsomus opettaa. Ei sitä itsekään ole aina sellainen kuin uskoo olevansa.
On eri asia rakastua toiseen kuin pettää. En ollenkaan voi ymmärtää tätä nykypäivän pettämisen hyväksymistä. Että on ihan OK hypätä jonkun toisen sänkyyn ja täällä monen mielestä se on muka vain erehdys? :D ihan nyt oikeasti.
Jos on oikeasti tarve päästä vieraisiin niin miksei sitä voi myöntää vaa pitää salassa mennä? Kumpi siinä on ”itsekäs narsisti”, se joka tietoisesti hyppää toisen sänkyyn omien halujensa perässä välittämättä siitä mitä se oma puoliso on mieltä asiasta vai se joka joutuu petetyksi, menettää luottamuksen ihmiseen jota on pitänyt yhtenä tärkeimpänä maailmassa ja luullut olevansa tälle henkilölle tärkeä?
Miten joillakin riittää moiseen tekoon omatunto? Minä en ikinä voisi satuttaa miestäni sillä tavalla. Jos haluaisin vieraisiin tai olisin rakastunut toiseen, myöntäisin asian reilusti enkä toimisi selän takana. Sattuu sekin, mutta silloin et loukkaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät täällä puolustelee tekosiaan. Surkeita ja selkärangattomia luusereita. Olen pitkässä parisuhteessa eikä ole milloinkaan tullut vastaan tilannetta missä en pystyisi hillitsemään itseäni. Petos on aina oma tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Entä jos puolisosi pettäisi. Olisiko ajatuksesi, että hän petti juuri siksi, että halusi satuttaa sinua?
Minun puolisoni petti minua. En usko että päämääränä oli minun satuttaminen, mutta jätkä tiesi varsin hyvin että satuttaa ja ei välittänyt.
Aika tietoista minusta.
On minullakin ollut houkutuksen, minä päätin vaan olla tarttumasta "mahdollisuuteen", sillä tiesin että olisin vaarantanut parisuhteeni jatkon ja se olisi satuttanut poikaystävääni kun olisi saanut tietää. Hän ei välittänyt tehdä samaa takaisin.
Pettäminen on tietoinen valinta, tietää että satuttaa toista, mutta ei välitä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät täällä puolustelee tekosiaan. Surkeita ja selkärangattomia luusereita. Olen pitkässä parisuhteessa eikä ole milloinkaan tullut vastaan tilannetta missä en pystyisi hillitsemään itseäni. Petos on aina oma tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.
Entä jos puolisosi pettäisi. Olisiko ajatuksesi, että hän petti juuri siksi, että halusi satuttaa sinua?
Jos sinua petettäisiin, olisitko asian kanssa ihan OK eikä haittaisi yhtään vaikka puolisosi juoksee pitkin muita petejä?
Olen urheilullinen ja normaalipainoinen, eikä milloinkaan ole tullut vastaan tilannetta, missä en pystyisi hillitsemään syömishimoani. Lihominen on aina tietoinen valinta, ei mitään biologiaa.