Lue keskustelun säännöt.
Keskeyttääkö raskaus vai jatkaa?
24.08.2018 |
Olen 36v ja minulla on ennestään kolme lasta, joista nuorin on esikoululainen, kaksi vanhempaa alakoulussa. Olen äskettäin valmistunut toisen tutkintoni myötä ammattiin, ja uralla uudessa lähtöpisteessä. Emme todellakaan ole ajatelleet tehdä enää lasta, mutta niin vain tein eilen plussan. Olemme aivan tolaltaan tämän päätöksen edessä, mitä ihmettä tässä nyt tekisi? Mitään varsinaista estettä ei ole. Talous on hieman heikko, mutta tuskin sitä nyt yksi lapsi lisää kummemmin kaataisi. Lapset ovat jo "isoja", eli olemme jos pystyneet harrastamaan asioita ja se tuntuu tärkeältä. työhön on mielekästä panostaa nyt, ja lasten kanssa voi jo tehdä asioita. Kukaan ei ole vaipoissa tai nuku päiväunia. Nyt pitäisi sitten jaksaa kaikki alusta! Raskaus, synnytys, imetys, soseet, vaipat, vaunut, potkupuvut, päiväunet.... mun identiteetti ei ole enää vauvan äidin, vaan isompien lasten äidin.
Samalla kyllä mua mietityttää keskeytyskin, koska vauva.. sellainen pieni tuhiseva käärö. Mun lapset on ihania, varmaan tää tulokaskin voisi olla. Kai mä selviäisin vauva-ajasta taas.
Mies ei haluaisi, mutta on helläsydäminen, eli varmaan kyllä pehmiäisi. Mutta pehmiänkö itse edes.. En tiedä! En olisi koskaan kuvitellut joutuvani miettimään tätä!
Onko kukaan muu käynyt läpi tämän ja miten se selvisi?
Kommentit (4)
Selviät hienosti! Ja isommat lapset / teinit on niiiiin hellyyttävän suloisia, kun jeesaavat pikkusisaruksen hoidossa ja hellivät ja hemmottelevat. Meidänkin 17 vee on niin söpö, kun pitelee vauvaa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa. Tee siten, kun omalletunnollesi parhaiten sopii. Tuon päätöksen kanssa sinun on elettävä.
Itse en keskeyttää silloin voinut. Lapsesta onkin kasvanut aivan ihana sisupussi. Jälkiehkäisykään ei meillä aikanaan toiminut ja jostain syystä neuvolasta sinnikkäästi annettiin ohjeita aborttiin.
Totta on, että aika oli raskasta neljän pienen lapsen taloudessa. Isosta osasta pikkulapsiaikaa minulla ei ole mitään muistikuvaa. Kai olen aika sumussa kulkenut. Siitä huolimatta en kadu pätkääkään.
Harvoin sitä varmaan lastaan katuu. Kolmas lapsikin tuli vähän aiemmin kuin ajateltiin, vaikka olikin ajatuksissa toivottu. Eihän häntä katumaan pysty, ihana ihminen. Silti nyt on tilanne niin erilainen, kun olen jo vanhempi ja työura erilailla lähdössä liikkeelle, omaakin elämää on taas kaikkien niiden vuosien jälkeen. NYt se kaikki sitten jäisi taas hyllylle..
Ehkäisystä kysyjälle: kumi oli käytössä, mutta varmaan sitten jotenkin huonosti. En oikein muista. On ollut opintojen loppuun saattamisen kanssa sen verran haipakkaa, että yksi ainut mahdollinen kerta siittymiseen on, ja se oli juuri menkkojen loppumisen jälkeinen päivä. Joku sitkeä solu on jäänyt kytikselle sitten.
ap
Ehkäisy?