Mikä olisi yhteiskunnallinen asemasi, jos eläisimme 1800-luvulla?

Jos olisin selvinnyt synnytyksestä (raskausmyrkytys) olisin porvarisrouva.

Se känsäinen kerjäläinen joka viskibassolla kähisee "god save the queen".

Koska siihen aikaan sosiaalinen kiipeäminen ei ollut mahdollista, eli jos isäsi oli köyhä niin sinustakin tuli köyhä.

Piika jota talollinen isäntä kävisi kuksimassa aina kun Alma-emännän silmä välttäisi.

Loismies naapurin nurkissa, koska torppa paloi viime syksynä ukkosen tulesta.

Helsingissä asuva byrokraattina olisi tietenkin Keisarillisen Senaatin virkamies, joka puhuu äidinkielenään ruotsia ja töissä myös venäjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 1800-luvulla jo valkokaulusköyhälistöä, vai onko se 1900-luvun termi? Isäni olisi varmastikin pikkuvirkamies, perhe näennäisen hyvin toimeentuleva, mutta tosiasiassa vähävarainen. Itse olisin luultavasti avioitunut samassa asemassa olevan miehen kanssa ja ihmettelisin nyt, miten miehen pienen palkan saisi riittämään taloudenpitoon.

Virkamieheksi pääsy vasti silloin yleensä tietynlaisen taustan. Vähintään piti olla ylioppilas, mihin harvemmin köyhien perheiden lapset pystyivät. Ylimmät virat oli varattu aatelisille.

Köyhällä en tarkoita tässä varsinaisesti köyhää, vaan sellaista köyhyyttä, että on tietty asema ja sen mukaiset puitteet, mutta rahaa aina liian vähän.

Serkkuko se siellä kirjoittelee, 1700-luvun aatelis-suvun jälkeläinen? Omaisuus meni silloin kortissa, jälkeläiset köyhäintaloon-toinen puoli suvusta trokasi viinaa myöhempien sukupolvien aikana :) Taisi olla yleinen tarinankulku tuohon aikaan..

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin nytkin eli kartanonrouva. Ei ne muuten kaikki olleet aatelisia enää 1800-luvulla.

Kannattaa muistaa, että tuo oli kokonaista 100 vuotta. Silloin vuosisadan alussa oli ihan erilaista kuin lopussa ja välissä vielä nälkävuodetkin.

Hej! Mäkin olen kartanonrouva ihan 2010-luvulla!

Jos olisin onnistunut opiskelemaan jotain sukupuolestani huolimatta, olisin varmaan opettaja, köyhä mutta sinnikäs, salaradikaali. Ramppaisin kuuntelemassa niitä säätyläisnaisia jotka ovat päässeet Keski-Eurooppaan vierailemaan sufragettikokouksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin tilallinen nainen, kartanonrouva varmaankin puhekielessä.

Tilallisuus ei tarkoittanut sitä, että olisi ollut kartanonrouva.

Ei niin, mutta jos olisin 1800-luvulla se mitä nyt olen, olisin ollut naispuolinen tilallinen, kuten nytkin olen ja silloin olisin ollut myös kartanon emäntä, koska kotini oli vielä 1800-luvulla herraskartano, vaikka nykyään ei enää sitä ole.

Miksi sitten selitit, että olisit tilallinen nainen? Ja kai tiedät, että 1800-luvun alkupuolella tuo olisi ollut aika lailla epätavallista. Leskellä saattoi olla tila, mutta harvoin nainen peri tilaa.

Olisin kuollut synnytykseen, koska olin perätilassa ja äidilläni ahdas lantio. Tosin todennäköisesti äitini olisi kuollut jo isosiskoni synnytykseen, jolloin minua ei olisi pistetty edes alulle.

Jos kuitenkin olisin onnistunut syntymään, olisin akateemisen perheen tytär. Todennäköisesti asemani olisi ihan hyvä. Olisin tosin joutunut avioitumaan ex-mieheni kanssa, koska saimme yhdessä lapsen. Olisin siis luultavasti hyvin onneton, koska ex-mies on juoppo ja moraaliton valehtelija. Hänen myötään asemani yhteiskunnassa olisi myös romuttunut, koska hänen perheensä on rupusakkia.

Vierailija kirjoitti:

Noita ja halveksittu.

Samoin. Eli sama kuin nyt.

Ei mikään, olisin kuollut nielupaiseeseen 14-vuotiaana.

Jos olisin pysynyt hengissä, olisin varmaan kotiopettajatar.

Pienen maatilan tytär, olisin ehkä joutunut piiaksi. Olisin kuollut synnyttessäni ensimmäistä lastani, joka olisi myös kuollut.

Olisin talollisen tytär. Ehkä olisin töissä vaikka kyläkaupassa jos ei joku olisi ottanut emännäksi Helsingissä tuskin olisin.