Miksi työttömiä ja mielenterveysongelmaisia saa Suomessa kohdella kuin lapsia?

Ketään ei pakoteta syömään lääkkeitä. Ei työkkäri mikään terveyskeskus ole. Olen ollut pari vuotta työtön ja puhunut virkailijoiden kanssa puhelimessa pari kertaa ja olen itse muutaman kerran asioinut työkkärissä. Toistaiseksi on ollut asiallista. Jos joku rupeaa puhumaan kuin vähä-älyiselle aion puuttua heti asiaan.

Lääkkeissä pitää punnita tarkkaan, kestääkö ne sivuvaikutukset vs. sen avun mitä lääkkeestä olisi saatavissa. Jossain elämäntilanteessa lääkkeet voivat olla tarpeellinen apu, toki esim ssrit pitäisi olla viimeinen keino eikä kuin karkkia. Ei ole olemassa lääkkeitä, joissa ei olisi haittoja.

Käytännössä jotkut lääkärit kyllä pakottaa, kuulemma ei saa kelasta rahaa.

Mutta kyllä olen huomannut, mielenterveysongelmainen ei osaa ajatella, ei osaa päättää omista asioistaan, ei tiedä mistä tykkää jne... voisin avautua vaikka kuinka holhoavasta ja alentuvasta asenteesta...

Koska ne ei tule itse omillaan toimeen?

Kohdellaan kuin lapsia ja kohdellaan ala-arvoisesti ja ei kuunnella mielipidettä tai sitä ei mitenkään noteerata "Kun sinulla on sairaus" , niin kun on vain kävelevä diagnoosi ja sitten vielä ylilääkitään zombiksi