Ihastuttaa tavaran karsiminen ja minimalismi - "luovuin kämpästä ja omaisuudesta ja tulin onnelliseksi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin huomiota velkaongelmiin ja useita tuhansia maksavaan Eero Aarnio -tuoliin. 

Tuoli voi olla kuvausrekvisiittaa.

Totta, katsoin itsekin jo kommentin lähetettyäni että asuntokuvissa ei näy tuollaista seinä- ja lattiapintaa ja asunnossahan on vain yksi huone. Todennäköisesti on siis rekvisiittaa. 11

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset tarinat ovat niin insipiroivia:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/teemu-39-minimalist…

Se roina ja "statustavara" vain syövät aikaa. Statustavarasta ei välttämättä edes pidä itse, sillä vaan ruokitaan egoa ja esitetään muille jotain. Kun tavara ei hallitse elämää, sinä hallitset sitä. Sinä voit käyttää aikaasi ja rahaasi johonkin muuhun.

Varoituksen sana: jos sinulla on keskittymisongelmia, mt-ongelmia tai tyhjyyttä elämässäsi, korjaa ne asiat ensin kuntoon. Muuten mikä tahansa muutos voi suistaa sinut raiteiltaan.

On typerää yleistää tässäkin. Mitä kaikkea nyt tarkoitat statustavaralla. Onko esim 1700-luvulta oleva koru sellainen. En käytä, mutta en taihtoisi heittää sitä poiskaan.

Onko pakko tehdä aina tyhmästi ja uskoa sokeasti siihen mitä joku kirjoittaa? Eikö teillä ole omia aivoja? Ja tällä kaikella voi sitten päteä.. ei näyn. Tyhjät ihmisparat.

Meillä palo talo maan tasalle muutama vuosi sitten. Mitään ei säilynyt. Ensin oli tietenkin shokki, mutta vähitellen sen otti uutena mahdollisuutena.

Uuteen kotiin hankittiin vain välttämättömät tavarat, sellasta tavaraa millä oikeasti oli merkitystä.

Ollaan oltu todella tyytyväisiä uuteen elämäntyyliin missä materia ei hallitse.

Minimalisni tuli meille jäädäkseen. Ennen rakastin shoppailua ja lapsella oli esim paritkymmenet halvat kengät per kausi, nyt laadukkaita kenkiä on 3-4 per kausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalismiin pyrkiminen on yhtä lailla statuksen pönkittämistä: tavarasta riippumattoman henkilöbrändin rakentamista.

Minä hallitsen tavaraa eikä toisin päin - riippumatta siitä kuinka paljon tai vähän omaisuutta minulla on. Omaisuus jolle on käyttöä tai joka tuo esimerkiksi esteettistä nautintoa, on tarpeellista. Pyrin mahdollisimman hyvään hinta-laatusuhteeseen, ja jo muutaman kympin hankintoja suunitellessani teen taustatutkimusta. Näin turhaa tavara ei kerry, eikä ostajan katumus melkeinpä koskaan iske, kun tietää tarkalleen mitä tarvitsee ja mitä ostaessaan saa. Tavaran määrällä ei sinällään ole väliä. Paljon tai vähän, ihan sama, kunhan minulla on se omaisuus mitä haluan ja koen tarvitsevani.

Varakkaan on helppoa olla minimalisti, koska voi koska tahansa ostaa tai vuokrata mitä sitten tarvitseekin, ja sen jälkeen heittää pois.

Köyhän taas pitää ostaa niin, että kaappiin ei mahdu, koska?

Koska jos halvalla jotain löytyy tai saa jopa ilmaiseksi, täytyy tarttua tilaisuuteen. Rikkaalla on varaa ostaa normaalihinnalla milloin tahansa, köyhällä ei. Tietysti järkevän ennakoinnin ja hamstraamisen raja on häilyvä.

Minä suorastaan palan halusta tehdä kaikki suomalaiset onnellisiksi.

Otan ihan pyyteettömästi vastaan asuntonne ja muun omaisuutenne jonka voitte lahjoittaa minulle niin löydätte onnen.

Näin hyvä ihminen minä olen.

t: nimim. Kirjallinen todistus syyntakeellisuudesta mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Näillä joillakin "minimalisteilla" taitaa olla se käsitys asiasta, että kun kaikki vanha on ensin kipattu pellolle ja jotain pitää kuitenkin olla, ostetaan se kaikkein kallein ja muka laadukkain statusesine kutakin lajia. Vesittää alkuperäisen ekologisen näkökulman täysin.

Niin no konmarittaminenhan on ollut nyt lähivuosina muotia ja siihen kuuluu se että tavaroiden pitää tuottaa iloa. Monet heittää kaiken iloa tuottamattoman sinne pellolle ja ostaa tilalle iloa tuottavia.

Ymmärrän kyllä että ihmisillä on eri arvot, tyyli ja estetiikka, mutta minusta on hassua miten monessa minimalismia käsittelevässä jutussa - tässäkin - ne vähäisetkin esineet mitä ihmisillä kodeissaan on, ovat todella persoonattomia. Jos minä karsin tavaroitani, pyrin aina säästämään niitä millä on minulle henkilökohtaista merkitystä ja ne tavarat ovat sekalainen joukko asioita eri ajoilta. Lukuunottamatta seinällä oleviä levyjä, jutun asunnossa ei näytä minun silmääni olevan mitään henkilökohtaista, kaikki näyttää siltä että se olisi voitu ostaa kerralla jostain ikeasta puoli tuntia ennen valokuvien ottamista. 

Vierailija kirjoitti:

Minimalismi sopii ihmisille jotka ei viihdy kotona ja käyvät siellä vain nukkumassa. Itse viihdyn parhaiten kotosalla. Se on mulle ainoa paikka jossa pystyn oikeasti rentoutumaan ja lepäämään. Kodin pitää myös siksi olla mulle viihtyisä ja esteettisesti miellyttävä paikka. Mua ahdistais jos kodissa ei ois verhoja eikä muita tekstiilejä ja huonekaluja ois vain muutama ja kaikki ois valkoista.

Rakastan kotona olemista. Paras kotihetki oli ehkä se, kun olin juuri muuttanut opiskelijakaksioon enkä ollut vielä tuonut tavaroita asuntoon. Patja taisi olla makkarissa. Oli pimeä pohjoisen Suomen yö, menin keskelle olohuonetta makaamaan selälleni, verhottomasta ikkunasta loisti täysikuu. Olin niin onnellinen. Minulla oli avara, tyhjä tila, joka oli minun, ja jossa pystyin ottamaan kuutamokylpyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä joillakin "minimalisteilla" taitaa olla se käsitys asiasta, että kun kaikki vanha on ensin kipattu pellolle ja jotain pitää kuitenkin olla, ostetaan se kaikkein kallein ja muka laadukkain statusesine kutakin lajia. Vesittää alkuperäisen ekologisen näkökulman täysin.

Niin no konmarittaminenhan on ollut nyt lähivuosina muotia ja siihen kuuluu se että tavaroiden pitää tuottaa iloa. Monet heittää kaiken iloa tuottamattoman sinne pellolle ja ostaa tilalle iloa tuottavia.

Miksi kommentoit asiaa josta et tiedä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Meillä palo talo maan tasalle muutama vuosi sitten. Mitään ei säilynyt. Ensin oli tietenkin shokki, mutta vähitellen sen otti uutena mahdollisuutena.

Uuteen kotiin hankittiin vain välttämättömät tavarat, sellasta tavaraa millä oikeasti oli merkitystä.

Ollaan oltu todella tyytyväisiä uuteen elämäntyyliin missä materia ei hallitse.

Minimalisni tuli meille jäädäkseen. Ennen rakastin shoppailua ja lapsella oli esim paritkymmenet halvat kengät per kausi, nyt laadukkaita kenkiä on 3-4 per kausi.

Mitä ihmettä? Kenellä on varaa ja tarvetta ostaa edes halpoja kenkiä 20 per kausi? eli ainakin 40 vuodessa? Lähes jokaiselle vuoden viikolle uudet kengät? Sairasta. Täysin sairasta, mihin sellaiset määrät kenkiä edes mahtuu? Minulla on aina ollut vain yhdet kutakin kenkälajiketta, no nyt on kesäisiä juhlavampia kenkiä sekä mustat että vaaleat jotta käy kaikkien vaatteiden kanssa. Mutta muuten, yleensä käytetään yksiä kenkiä aina per kausi, lapsilla on kesäajan lenkkarit ja croksit, talvella talvikengät, lisäksi on  kumisaappaat joita eivät tietenkään suostu koskaan pitämään. Lapsilla jää kengät pieneksi niin nopeasti että jos olisi esim. useammat saman kokoiset lenkkarit, niin ne jäisi todella vähälle käytölle, luultavasti yksiä lempikenkiä pitäisi ja loput jäisi kokonaan pitämättä. Pienenä heillä oli kesälle vielä remmikengätkin, mutta eivät suostu sellaisia tietenkään enää pitämään. Miehellä on lenkkarit, kävelykengät, croksit ja talvikengät. 

Aika monella on kymmeniä pareja kenkiä, muotikin muuttuu.