Muuttaminen kaduttaa!
Ollaan asuttu uudessa paikassa nyt kolme kuukautta, ja ei voimitään, mutta haluaisin vain takaisi entiseen paikkaan. En edes uskalla sanoa tätä miehelle, koska olin itse alunperin se, joka muuttoa enemmän alkoi puuhata, ja muutenkaan.
Alunperin muutettiin, koska asunto alkoi käydä pieneksi ja oli siellä välillä vähän rauhatontakin (kerrostalo). Ympäristö oli kuitenkin muuten ihana suurine pihoineen. Ja lapsella riitti aina leikkikavereita omassa pihassa. Nyt asumme rivitalossa, jossa on omat pihat, mutta ei yhteistä leikkialuetta. Läheinen leikkipuisto on yllättävän hiljainen. Lapselle, joka on vielä kotona, ei meinaa oikein löytyä leikkikavereita, vaikka ollaan yritetty olla aktiivisia. Jonkinlaisia kavereita on löytynyt kerhoista, mutta siellä ollaan kuitenkin vain joku tunti viikossa. Ennen muuttoa oletettiin että täällä asuisi paljonkin lapsiperheitä, mutta tuntuu etttä alueella kaikki lapset onkin isompia koululaisia tai sitten muuten kaikki on omilla pihoillaan. Kaipaan sitä, että lapsen saattoi väin päästää pihalla leikkimään, ja kaipaan kivoja naapureita. Huoh.
Kommentit (9)
Hieman vaja vuosi asuttu uudessa kodissa, mutten ole kotiutunut vieläkään.. Muu perhe kyllä tykkää, mutta itse in osaa nauttia vieläkään. Ikävä entisiä tuttuja naapureita ja sitä koko pihapiiriä.
Alkanut kaduttamaan koko muutto, aina vertaan miten siellä entisessä oli sitä ja tätä.
Ei mínusta paljon apua ollut tällä valituksellani ;)
mutta, et ole ainut!
Ja kyllä tässä nykyisessä on paljon hyviäkin puolia, luonto, rauhallisuus jne. Toivon, että ajan kanssa tämä ikävä hellittää.
-6-
Hyvin vanha ketju. Olen samassa tilanteessa ja googlettelin aihetta. Jos vastaajat ovat viellä palstalla niin kertokaa miten meni?
Minua taas kaduttaa muuttamattomuus. mitä jos oltaisiin lähdetty kauan sitten uuteen ympäristöön? Toisaalta moni asia on täällä hyvin, mitä ei aina muista. Mutta itseäni risoo ihan kyllästyminen, tylsä puisto, tutut kaupankassat ja kirjastossa aina sama valikoima.
Hei ap. Kiva, että näet uudessa asumisessanne myös hyviä puolia.
Muuttaessa yksi suurimpia yllätyksiä voivat olla juurikin sosiaaliset suhteet. Asunnon voi ostaa, naapureita tavallaan ei voi valita, nekin jotka siinä nyt ovat, voivat muuttaa milloin tahansa. Verkoston ja sosiaalisten suhteiden luominen vie aikansa.
Toisaalta, milloin tahansa voi myös kavereita ja suhteita löytyä. 3kk on vielä lyhyt aika. Ettehän aluksi tarvitse kuin yhden kaverin, jonka kanssa lapsi voi olla. Siitä ne suhteet sitten useimmiten laajenevat kaverinkaveriin ym.
Monet kerhot tms loppuvat keväällä, mutta myös kesäisin on eri järjestöillä toimintaa. Tsekkaa toki myös seurakunnan tarjonta. Voihan vaikka retkipäivässä tai jossain perhekerhossa tms tutustua perheeseen, joka asuu kävelymatkan päässä, vaikka nyt ette vielä tunnekaan. Kannattaa osallistua mahdollisimman moneen eri tahoon joka järkkää lapsiperheille toimintaa.
On myös tärkeää, että voit jutella miehellesi tunteistasi. Ehkä hänkin voi tukea sinua sos.suhteiden syntymiseen. Voitte kokeilla kepullä jäätä ja kutsua vaikka jonkun naapurin kahvoselle kesäpihalle. Siitä joko syntyy kaveruutta tai ei synny, mutta kokeilematta ei voi tietää.
Huomasin nyt vasta, että keskustelu avattu jo vuosia sitten. Ei toiminut hoksottimet tarpeeksi äkkiä :)
Tämä olikin jo melko vanha ketju, mutta löysin myös tänne. Muuttaminen on kyllä stressaavaa ja miljoona asiaa hoidettavana. löysin tämän listan muuttajalla joka auttoi https://www.muuttoilmoitus.com/
Hain tuoretta keskustelua aiheesta, mutta löysin tän sata vuotta vanhan aloituksen. Miten tämmöisestä aiheesta ei ole mitään tuoreempaa ketjua? Ihmiset muuttelee kuitenkin ihan simona koko ajan paikasta toiseen.
Ite oon asunut samassa kämpässä yli 9 vuotta, että olen tehnyt itseni osalta ennätyksen. En oo meinaan missään osoitteessa asunut näin kauaa kuin tässä. Hyvin oon viihtynyt ja mikäs tässä on asuessa, kun missään muualla ei asuis samalla rahalla, on hyvät naapurit eikä mitään hulluja narsisteja niin kuin eräissä taloissa on ollut. Tässä pystyy asumaan. On hyvät bussiyhteydet töihin ja keskustaan, hyvät marketit on tuossa vähän matkan päässä ja asuinympäristö on mukava. On silleen hyvällä paikalla.
Ei tee kyllä yhtään mieli muuttaa. Vuokra nousisi heti vähintään 200 eurolla ja pitäis tehä uus sähkösoppari ja ilmoitella tuhanteen paikkaan. Hirvee ruljanssi. Hommaat muuttoauton ja porukan auttelee. Pakkaat, siivoot jne. Hirvee homma kaiken kaikkiaan. Niin ja sitten kun ei voi tietää, millaiset naapurit siinä uudessa paikassa on. Nyt kun on hyvät, niin seuraavassa paikassa on sitten ihan paskat ja kohta saat olla taas muuttamassa. Siitäkin on kokemusta, että kun naapurusto vaihtuu, niin ei ainakaan elämä parane.
Exän (1995 - 2003) kanssa sai olla muuttamassa melkein joka vuosi, kun sillä oli ne omat oikkunsa, mielen ailahtelut ym. koukerot. Missään se ei pitkään viihtynyt, kun aina ja kaikesta piti etsimällä etsiä vikoja ja valittamisen aiheita. Sain siitä muijasta ja sen touhuista semmoset traumat, että senkään takia ei tee hirveästi mieli olla muuttelemassa jatkuvasti paikasta toiseen. Jos on hyvä kämppä, asuinpaikassa viihtyy ja on silleen mukavasti, niin mitäs siitä tarvii mihinkään muuttaa?
Mutta joillanhan se muuttaminen on elämäntapana, kun pitää ehtiä asumaan mahdollisimman monessa mestassa elämänsä aikana. Kovimmat muuttajat muuttaa kerran kuukaudessa, niin ei tarvi paljoa huonekalujen paikkoja miettiä ja jää se sisustaminen vähemmälle. 😀
Jokainen taaplaa tyylillään.
Onks teillä taloyhtiön talkoita tulossa? 3 kk on vielä pieni aika tutustua naapureihin ...Suomessa : )