Lue keskustelun säännöt.
Huoli lapsesta aiheellinen vai aiheeton?
22.08.2018 |
Hei! Miten toimisitte? Tyttöni luokkakaveri asuu naapurustossa. Ekaluokkalaisista kyse. Hän joutuu aamuisin monta kertaa viikossa lähtemään yksin, vanhemmat töissä. Samoin hän joutuu olemaan yksin n. klo 17 saakka useita kertoja viikossa. Päivät ovat aika pitkiä yksin viettää jos koulukin päättyy jo klo 12. Jo nyt muutaman kerran hän on unohtanut avaimensa kotiin, kännykästä ollut akku loppu... Joku naapureista onneksi ollut kotona ja auttanut. Vanhemmat itse ilmaisseet suurta huolta pärjäämisestä, mutta iltapäiväkerhoon eivät lastaan laittaneet.. Voiko huolesta ilmoittaa johonkin? Onko tämä nyt taas se aiheeton turha huoli missä ei pidä puuttua? Mitä tekisit itse vai tekisitkö?
Kommentit (44)
Riippuu kuinka reipas lapsi itse on vai onko itkuinen ja ahdistunut ujopiimä. Mun lapsuus oli juuri tuollaista eikä haitannut mua itseäni pätkääkään, toki sillä poikkeuksella että ei ollut kännyköitä ja osasin pitää huolta avaimestani. Jos en olisi päässyt kotiin, olisin kävellyt mummolaan. Mun paras ystävä oli hajamielinen hömppä, joka ei olisi kyennyt samaan. Äitimme sopivatkin keskenään että tämä ystävä tulee aamuisin meille ja minä katson että lähdetään kouluun ajallaan ja homma toimi.
Pääasia kai on että aina jostain sen avun saa jos sen tarpeessa on. Mulla se olisi ollut se kilometrin päässä oleva mummola. Jos aloituksen lapsella on avuliaat naapurit, niin toisille lapsille se riittää, toisille ei. Riippuu niin paljon siitä millainen se muksu itse on ja miten asiat ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on aivan turhaa tuo huolesi !
Itse olin kaikki koulupäivät koulun jälkeen yksin, ei ollut kännyköitä ja vanhemmat töissä iltaan saakka. Joskus unohtui avain kotiin. Kävin jostain sitten lankaliittymällä vanhemmille soittamassa. Hakemassa kaupasta välipalaa, joskus istuin rappukäytävässä, tein läksyjä ja odotin kumpi tulee ensin kotiin. Opin sitten avaintakin paremmin pitämään mukana ja taskurahaa!
No ei kai se ole naapurin tehtävä kaitsea vierasta lasta jonka vanhemmat eivät kanna vastuutaan. Eiköhän jokaisella ole oma elämä. Aikamoinen sitoutuminen olisi joka pvä ottaa hoidettavaksi. Vaikka olisikin kotona.
En minäkään tuosta nyt superhuolissani olisi, enkä kyllä lupaisi joka päivä lasta meille ottaa. Se on melko velvoittavaa, varsinkin jos ei edes vielä tiedä, onko oma lapsi ja se toinen lapsi sen luonteisia että tulevat hyvin leikkiin.
”Ennenkin” on lapset tulleet tyhjään kotiin ja lähteneet aamulla vanhempien jälkeen. Olennaista olisi varmaan tietää, minkälainen lapsi on kyseessä - toinen voi stressata tuota vatsahaavaan asti, toinen huomata nopeasti, että saa siitä onnistumisen kokemuksen kun saa pärjätä jo itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa juttu vanhemmilta etteivät ole laittaneet ip-kerhoon. Tuon ikäinen lapsi ei voi tehdä itse päätöstä tuollaisessa asiassa. Mitä kehitävää lapsi tekee itsekseen kotona monta tuntia. Mielestäni huoli ei ole aiheeton.
Tähän ketjuun ei nyt kaivata meitä 70-luvulla syntyneitä avain-kaulassa -lapsia. Me kuljimme porukoissa, kun lapsia oli paljon. Me ei tartuttu tylsistyneinä padiin tai kännykkään koulun jälkeen yksin kotona.
Koulut alkoivat vasta, joten ihan normaalia, että lapsi vielä unohtelee avaimia ja puhelimia kotiin. Siitä tulee kuitenkin jossain vaiheessa niin selkäytimessä oleva rytmi, että alkaa muistamaan nuo. Avaimen tietenkin vanhemmat voisivat aina jo illalla varmistaa, että on tytöllä repussa.
Ja tosiaan vaikuttaa se, pelottaako lasta olla yksin kotona vai ei. Jos ei, niin nou problem.
Itsellänikin 1.luokkalainen, joka lähtee aamuisin yhdessä 15-vuotiaan siskonsa kanssa kouluun (itse lähden jo klo 7 aamulla töihin), mutta koulun jälkeen menee kyllä iltapäiväkerhoon jos en itse ole aikaisemmin kotona (välillä olen jo puolen päivän aikaan kotona). Mutta minun lapseni onkin sellainen, että voisi alkaa hirvittämään yksin olla kotona aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se ole naapurin tehtävä kaitsea vierasta lasta jonka vanhemmat eivät kanna vastuutaan. Eiköhän jokaisella ole oma elämä. Aikamoinen sitoutuminen olisi joka pvä ottaa hoidettavaksi. Vaikka olisikin kotona.
Joutaa kuitenkin kyyläämään. Itse ainakin ottaisin, varsinkin jos lapseni kaveri olisi. :)
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa juttu vanhemmilta etteivät ole laittaneet ip-kerhoon. Tuon ikäinen lapsi ei voi tehdä itse päätöstä tuollaisessa asiassa. Mitä kehitävää lapsi tekee itsekseen kotona monta tuntia. Mielestäni huoli ei ole aiheeton.
Tähän ketjuun ei nyt kaivata meitä 70-luvulla syntyneitä avain-kaulassa -lapsia. Me kuljimme porukoissa, kun lapsia oli paljon. Me ei tartuttu tylsistyneinä padiin tai kännykkään koulun jälkeen yksin kotona.
Jos sinun lapsesi eivät yksin ollessaan keksi muuta tekemistä kuin älylaitteet, niin vikaa on sinussa. Meillä kyllä lapset leikkivät enemmän kuin pelaavat/katsovat videoita.
T. 90-luvun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä erikoista siinä on, että koululainen lähtee aamulla yksin kouluun. Ei kaikki voi lopettaa opiskeluja tai työntekoo siihen, kun lapsi alottaa koulun. Iltapäivä voi olla pitkä aika yksinään. Riippuu lapsesta. Minun lapset on osanneet tulla kotiin, ottaa välipalan, tehdä läksyt ja kutsua kaverin kylään. Mielummin ovat kotiin tulleet kuin jälkkäriin menneet. Itse onneksi ei ole tarvinnut niin pitkää päivää tehdä, että menisi tuonne klo 17 asti.
Avaimetkin joskus unohtuu, mikä on luonnollista. Kyse on siitä, osaako lapsi ratkaista tuon ongelman, mennä naapuriin kaverille, mummolaan? Eli ei, en olisi huolissani.
Onko se siis täysin mahdoton ajatus että keskustelee lapsen vanhempien kanssa?
Miksi pitää pällistellä netissä tai kannella viranomaisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sä ap tiedät tämän kaiken, jos et itse kerta ole paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä olet kotona niin miksei lapsi voi olla luonasi sen aikaa että vanhemmat palaavat?
En ole ap mutta olen vauvan kanssa kotona enkä kyllä itse jaksaisi alkaa iltapäiväkerhoksi ruokailuineen joka päivä naapurin lapselle.
Meistä oli joskus perheneuvolan lääkäri tekemässä lastensuojeluilmoitusta kun en laittanut tokaluokkalaista iltapäiväkerhoon. Poika oli vielä tuplannut eskarin eli oli vuotta vanhempi kuin muut 2-luokkalaiset.
Aamuisin oltiin lähettämässä useimmiten kouluun ja iltapäiviin tuli yksinoloa tunnista max kolmeen ja monesti vielä oli päiviä jolloin olin viikolla kotona.
Lapsi omatoiminen eli pärjäsi kyllä.
Laitettiin sitten iltapäiväkerhoon ja vältettiin lasu. Ei siis kuuluttu lastensuojeluun eli ei siitäkään ollut kyse.
Mutta kyllä itse laittaisin ekaluokkalaisen kerhoon jos noin pitkään joutuisi yksin olemaan. Ehkä tekisin lasun, varsinkin jos vanhemmatkin huolissaan siitä kuinka pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on aivan turhaa tuo huolesi !
Itse olin kaikki koulupäivät koulun jälkeen yksin, ei ollut kännyköitä ja vanhemmat töissä iltaan saakka. Joskus unohtui avain kotiin. Kävin jostain sitten lankaliittymällä vanhemmille soittamassa. Hakemassa kaupasta välipalaa, joskus istuin rappukäytävässä, tein läksyjä ja odotin kumpi tulee ensin kotiin. Opin sitten avaintakin paremmin pitämään mukana ja taskurahaa!
Hämmästytät välinpitämättömyydelläsi. Oma tarinasi on kiva tarina ajoilta, joilla ei ole tämän päivän kanssa tekemistä.
Nykyään alakoululaiset eivät tuo rahaa mukanaan kouluun. En haluaisi nähdä omaa alakoululaistani lähikaupan jonossa ostamassa karkkia, limsaa ja energiajuomia. Siellä on lapsia, jotka tekevät tätä koulun jälkeen.
Onko viestisi, että ap:n kuvailema tyttö voisi istua rapuilla ja odottaa vanhempien kotiintuloa. Eipä tarvitsisi montaa kertaa näin tehdä kun sosiaalihuolto olisi paikalla.
Se maailma, jota kuvaat meni jo.
Ei lapsesta tuolla perusteella tarvitse olla huolissaan, on ihan normaalia, että noin pieni vielä unohtaa joskus avaimensa tai unohtaa ladata puhelimen. Voisit tietenkin vinkata vanhemmille että ostaisivat sellaisen ladattavan laturin joka olisi aina lapsen repussa ladattuna.
Juridisestihan tuossa ei ole mitään väärää. Kunnilla ei ole esim. mitään velvollisuutta järjestää niitä iltapäiväkerhoja ja tuolla on tavaton määrä lapsia vastaavassa tilanteessa. Mitä, jos heistä kaikista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus?
Sinä et ole koskaan aikuisiällä unohtanut avaimia tai akku loppunut? Jos lapsella on vielä naapuriapuakin saatavilla tämä on sinulla nyt lähempänä tekopyhää kuin huolta.
No riippuu tosiaan lapsesta.
Meillä lapsi on iltussa ollut ekalla ja nyt on vielä tokallekin mentyään. Ensin jupisi, ettei halua, mutta niin se vain ekan iltsupäivän jälkeen mieli muuttui. Siellä kun on ne kaverit, saa käyttää koulun liikuntasalia, saa leikkiä koulun pihalla jne. Ekaluokan aamuisin kun molemmat oltiin töissä tuli tarvittaessa mun töihin tunniksi, josta vein sitten kouluun. Isänsä töihin ei voi lapsia viedä.
Ekalla oli vielä sen verran hajamielinen tapaus, että olisi ihan helposti lähtenyt vaikka ilman avaimia ja reppua kouluun. Nyt tokalla hommat hoituu. Toki vielä joskus jotain unohduksia varmasti tulee.
Aika pitkiä pätkiähän nuo on olla yksin jos ihan joka viikko ma-pe näin on. Iltsu voisi olla ratkaisu.
Siihen en alkaisi (vaikka itse kotona olisinkin), että toisen lapsen perään vakituisesti katsoisin iltapäivät. Ei kiitos. Ihan sama miten kiva lapsi. Oman perheen kesken halutaan olla nimittäin ihan ilman kiirettä iltaisin myös.
Minä teen töitä kotona ja meiltä on hakenut vara-avaimiaan mm naapurin insinööri, ikää 37 vee, ja puhelintakin on lainanneet mm mummeli reilut 70 ja yksi abiturientti.
Itse olen jättänyt avaimet tuulikaappiin, jäänyt parvekkeelle lukon taakse jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa juttu vanhemmilta etteivät ole laittaneet ip-kerhoon. Tuon ikäinen lapsi ei voi tehdä itse päätöstä tuollaisessa asiassa. Mitä kehitävää lapsi tekee itsekseen kotona monta tuntia. Mielestäni huoli ei ole aiheeton.
Tähän ketjuun ei nyt kaivata meitä 70-luvulla syntyneitä avain-kaulassa -lapsia. Me kuljimme porukoissa, kun lapsia oli paljon. Me ei tartuttu tylsistyneinä padiin tai kännykkään koulun jälkeen yksin kotona.
Jos sinun lapsesi eivät yksin ollessaan keksi muuta tekemistä kuin älylaitteet, niin vikaa on sinussa. Meillä kyllä lapset leikkivät enemmän kuin pelaavat/katsovat videoita.
T. 90-luvun lapsi.
Puhun yleisellä tasolla eka - ja tokaluokkalaista, joilla on mahdollisuus mennä ipkerhoon. Tehdä siellä läksyt, leikkiä, ulkoilla, olla kavereiden kanssa, pelata sisä-ja ulkoleikkejä porukalla. Kyllä ipkerhomahdollisus kanattaa käyttää.
Jos sinä olet kotona niin miksei lapsi voi olla luonasi sen aikaa että vanhemmat palaavat?