Ystävä peruu jatkuvasti tapaamisia

Oho, kirjoitinko mä tämän?

Kiinnostava aihe, seuraan ja kiitän!

Jos se oon mä, niin sori! Pidän ystävääni tärkeänä, vaikka nähdään harvoin, mutta minulla on nyt yksityiselämässäni sellainen asia käsiteltävänä, jota en jaksa kerrata, koska joudun puimaan sitä jo ihan tarpeeksi siskojeni kanssa. Haluan puhua muiden ystävieni kanssa muista asioista nyt, kun aihe on tuore ja liian lähellä. Siihen liittyen minulla on äkillisiäkin tapaamisia, josta syystä joudun muut menot perumaan. Kerron kyllä kun olen valmis siihen.

Olet liian kiltti ja ystävä käyttää tätä hyväksi. Siis on ok perua tapaaminen joskus hyvästä syystä mutta tuo että peruu melkein aina on jo kusipäisyyttä ja itsekästä.

Ei arvosta sinua tarpeeksi. Sinulle voi puolihuolimattamasti lupailla tapaamisia ja jos tulee jotain kivempaa niin oharit on helppo tehdä kun et edes koskaan sano mitään. Oletko samanlainen tossu muissakin ihmissuhteissasi? Sinua kohdellaan juuri sillä tavalla kuin itse annat kohdella!

Kyseessä pitkä ystävyys +10vuotta..

Ja tätä samanlaista ohareiden tekemistä on jatkunut jo vuosia.

Tuntuu, että olen itsestäänselvyys ystävänä, koska itse pidän tapaamisista kiinni ja olen lojaali ja kiltti ystävä.

Nyt kuitenkin, taas pitkään puhuttu tapaaminen peruuntui ja tuntuu että saa riittää.

Haluaisin kauniisti sanoa tuntemuksistani, mutta mitenköhän voisin muotoilla hänelle, ettei ota nokkiinsa?

No sinä olet loukkaantunut ja olet ottanut nokkiisi. Miksi on siis niiiiin tärkeää ettei vaan ystävä nyt ota nokkiinsa? Teillä ei vaikuta olevan tasa-arvoinen ystävyyssuhde.

En tarkoita että sinun pitäisi riidellä ja raivota mutta saat sanoa suoraan jos sinua tämä asia häiritsee ja sinulla on paha mieli.

Ystävä tekee jatkuvasti ohareita ja sinä et edes uskalla sanoa asiasta hänelle vaan alistut odottamaan josko seuraavan kerran onnistuisi tapaaminen ja sama rumba jatkuu. Outoa ystävyyttä.

En ehkä nokkiini ottanut, mutta äärimmäisen pettynyt. Kaikki oltiin sovittu ja järkätty, piti viettää yön yli loma yhdessä..

Ja pam, muutama päivä ennen tätä peruu taas.

Aina ajattelen sanovani pettymyksestä, kunnes annan asian olla..

nyt vaan ei enää jaksa näitä!686686

Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä pitämään puolensa elämässä ja ystävyyssuhteissa. Aika yksipuoliselta tuo teidän ystävyys vaikuttaa. Sinä tosiaan odottelet jos ystävä joskus ehtisi sovittuun tapaamiseen ja ystävä joskus jopa vaivautuu tapaamiseen asti.

Tämä on ok jos se riittää sinulle. Jos tämä ei ole sellaista ystävyyttä mitä haluat niin avaa suusi ja sanoa se suoraan.

Kuinka kauniisti tämä ystävä sinulle muotoilee ne oharit? Miksi et sano mitään?

Auttaako se jotenkin jos vain yksin pettyneenä vatvoo asiaa vuodesta toiseen?

Sitten vaan kerrot että olet pettynyt ja että  jatkossa hän saa olla se joka ehdottaa. Veikkaan että siihen hyytyy.

Ystävyysuhteissa on yleensä sellainen keskusteluyhteys, että aiheesta kun aiheesta voi puhua suoraan. Joten anna mennä ja puhu asia läpi. 

Sinä olet "opettanut" tälle ystävälle että sinulle on ok tehdä näin. Ei se ystävä ole ajatustenlukija koska oharit on sinulle aina ok.  Ystävä tekee näin "koska mä voin" ja on varmasti myös joko sosiaalisesti tollo tai vain itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä pitkä ystävyys +10vuotta..

Ja tätä samanlaista ohareiden tekemistä on jatkunut jo vuosia.

Tuntuu, että olen itsestäänselvyys ystävänä, koska itse pidän tapaamisista kiinni ja olen lojaali ja kiltti ystävä.

Nyt kuitenkin, taas pitkään puhuttu tapaaminen peruuntui ja tuntuu että saa riittää.

Haluaisin kauniisti sanoa tuntemuksistani, mutta mitenköhän voisin muotoilla hänelle, ettei ota nokkiinsa?

ARGH, tätä on jatkunut jo vuosia. Mistä teitä itsensä lapsen tasolle typistäviä ihmisiä riittää, jotka ei osaa ottaa tilanteesta todellista vastuuta vaan uhriutuvat jossain ajanvietteenä käytettävällä keskustelupaltalla. Tekeekö ystäväsi sinua kohtaan kauniisti? 

Nyt vedän ässän hihasta...teidätkö miksi koirat nuolevat pallejaan?

Voisin olla tuo ystävä. Diagnoosina masennus ja uupumus, ja ongelmani on kieltäytyä jatkuvista menoista, jotka väsyttävät entisestään. Olen introvertti, joka kyllä pitää ihmisistä, mutta tarvitsen yksinoloa rentoutuakseni. Teen asiakaspalvelutyötä, joten siinä ihmiskontaktia jo mieluusti.

Lisäksi itsetuntoni on ollut viimeisenä vuotena niin matalalla, että en vain kehtaa vääntäytyä ihmidten ilmoille. Vaatteet on rumia ja ylipainoa löytyy ja en saa aina itsestäni irti että kävisin suihkussakaan.

Sori.

ehkä ystis on pahassa tilanteessa eikä jaksa alkaa selittelemään sinulle jolla taas kaikki skulaa etkä kuitenkaan ole valmis auttamaan ystävää eli tod näk tämä - tai voimat loppu vaan tavata. et silleen.

Itselläni on huonompi rahatilanne kuin koskaan ennen. Jopa lapsena oli enemmän rahaa. Nyt 10e loppukuulle plus pari pulloa. En kehtaa kertoa kavereille, että en voi tulla kahvilaan tms, kun rahojen pitää riittää xtran nakkeihin ja makaroniin. Joskus tulee yllätäviä rahanmenoja, kuten pyörästä hajosi vaijerilukko ja en uskalla jättää sitä lukitsematta kaupungilla työpäivän ajaksi (bussiin ei varaa).

Mutta entä, kun se on se ohareita tekevä ystävä, joka yleensä ehdottaa niitä tapaamisia ja vielä aikaa ja paikkaa tai tekemistä, joka tapahtuu tiettyyn aikaan yhdessä paikassa?

Eli oltaisiin liikkeellä hänen toiveittensa mukaan ja aikataulu ei riipu ainakaan minusta. Siis että lähden seuraksi jonnekin, minne hän on kiinnostunut menemään ja varmaan minäkin? Sitten hän viime tipassa, kun olen jo matkalla (lyhyt matka) alkaa laittaa viestiä, että olenko menossa ja ei hän taida ehtiä tai jaksaa tai että on ikävä ilma, että mene sinä vain tai että ehkä hän tuleekin myöhemmin.

Ei siis edes tajua, että teki oharit ja pahalla tavalla. Yksin en tosiaan ollut menossa ja järjestelin itse itselleni aikaa ollakseni hänen kanssaan. Tai toisaalta illanvietossa ilmoittaa esim. tunnin jälkeen, että lähteekin nyt muualle eikä pyydä minua mukaan. Ja tietenkin ollaan hänen ehdottamassaan tapaamisessa!

En ole vuosiin pyytänyt häntä juuri minnekään enkä jaksa muutenkaan usein tavata enää, mutta joskus sopii menot hyvin yhteen tai ei ole väliä, vaikkei sopisi. Ja kyllä: olen sanonut hänelle asiasta, mutta hän vetoaa aina siihen, että kiire yllättää, keli on liian huono (ei minusta, koska hän voi esim. kesällä sanoa, että onkin liian kylmä lähteä kaupungille tai minnekään), on väsynyt tai pää särkee. Ei kai toista voi pakottaa lähtemäänkään.

Harmittaa lähinnä se vaiva, joka on mennyt itselläni siihen, että järjestän itselleni vapaata, laittaudun ja orientoidun enkä sovi mitään muuta. Minulle siis on ehdoteltu joskus muutakin kivaa ohjelmaa, josta olen kieltäytynyt siksi, että olen jo sopinut jotain tämän em. henkilön kanssa, joka sitten peruuttaakin! Sitä virhettä en enää tee, muuten.

Jos on sairas, masentunut, kiireinen ja/tai köyhä niin ei sitten ehdottele mitään tapaamisia eikä suostu muidenkaan ehdotuksiin niin ei tarvitse tehdä ohareita jatkuvasti.