Voisitko olla enää ystävä jonkun kanssa joka sairastanut psykoosin?

Voi hyvänen aika, voisin. Ja oonkin. Kerroppa nyt miksi sä tämmöistä kysyt.

Ei loppuisi, minulla on kaksi tällaista ystävää.

Voisin tottakai. Olen tosin itsekin sellainen, joten tämä kysymys ei välttämättä ollut mulle suunnattu. :D

Kyllä!

En nyt keksi tähän yhtään järkevää syytä sille, miksi en voisi.

Loppuisi ehdottomasti. En pystyisi.

Ööh en usko että loppuis... En tiedä miten vaikuttaa muuhun elämään tai olemiseen. Mut jos se ei olis joku rikollinen nii joo .:D

Voisin, mutta se edellyttäisi henkilöltä sairaudentuntoa ja aktiivista hoidon halua ja seurantaa.

Kyllä voisin ja itseasiassa olenkin.

Itse sairastanut psykoosin ja muutama tyyppi hylkäsi sen jälkeen. Ei kivalta tuntunut, sen voin sanoa. Tunnen muita mt-ongelmaisia jonkin verran, enkä halua heitä hylätä, jos heillä on huonompi kausi. Osa heistä on toipunut jo aika hyvin, ja ihan normaalia elämää viettävät. Mistä syistä joku ei sitten voisi olla psykoosin sairastaneen ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Voisin, mutta se edellyttäisi henkilöltä sairaudentuntoa ja aktiivista hoidon halua ja seurantaa.

Entä jos ei ole sairas tai tarvitse seurantaa?

T. 10 v terveenä ja ilman lääkitystä sairastettuani yhden psykoosin

Silloin kun sairaus on pahimmillaan, niin ystävä voi olla todella vaikeaa seuraa. Kuitenkin, koeta nähdä häntä vaikka pienin annoksin kerrallaan. Normaalit kontkaktit edesauttavat toipumista. Tosin kävin erästä ystävääni katsomassa lataamossa useamman kerran, eikä hän myöhemmin edes muistanut että olen käynyt siellä. 

Olen, mutta päivittäinen, useamman minuutin kestävä puhelimenpirinä kertaa 4-8 per päivä pistää hermot koetukselle.

Kyllä voisin ja olen myös. Eräs ystäväni koki pahan psykoosin ja joutui sairaalahoitoon. Muisti aina toisinaan vuosia myöhemmin sanoa, että jos alkaa näyttää siltä, että jokin episodi on joskus laukeamassa ja huomaan sen, niin ole kiltti ja kerro siitä hänelle. Toimita hoitopaikkaan, vaikka hän itse ei juuri sillä hetkellä tuntuisi sitä haluavan - koska sairaudentuntoa useinkaan ei näissä hetkissä ole. Lupasin eikä ole tarvinnut kuskata.

Hän kertoi näistä jo ystävyytemme alkumetreillä eikä se minua mihinkään pois pelottanut. Ihmisillä on kokemuksia ja historiaa, aina ei voi omaa osaansa valita.

Totta kai voisin! Sen sijaan jos käy ilmi että kaveri/ystävä on joskus nyrjäyttänyt nilkkansa, hylkään heti.

Mulle riittää mikä tahansa sairaus.

Voisin. 

Psykoosiin voi mennä monesta syystä. Jos on muuten ilkeä päihteidenkäyttäjä, en olis muutenkaan sellaisen kaveri.

Jos joku muuten "normaali" esim alkaa muistaa lapsuuden hyväksikäyttöön liittyviä asioita, on aivan normaalia, että mieli menee epäkuntoon. Se mitä ystävä voi tehdä on ohjata hoitoon. Psykoosi ottaa aikansa kuten muukin sairaus, mutta menee myös aikanaan ohi.

öö, tottakai voisin. miksen muka voisi? etkö sä ap voi?

Voisin ja olenkin ja olen itse mt-ongelmainen myös. Ihmeen suvaitsevaista sakkia täällä mukamas. Totuus on se, että moni hylkää tuossa tilanteessa.