Käy kahvilassa YKSIN ja raportoi tänne missä kävit ja millaista oli!

No onpa ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

No onpa ihmeellistä.

Debbie Downer!

Yleensä juon teetä, syön leivoksia, luen kirjaa tai lehteä, kirjoitan, sometan ja katselen ihmisiä.

Tuleehan tuota käytyä tämän tästä. En nyt millään keksi mitään raportoitavaa?

Juon kahvin, yleensä luen päivän lehden paperiversiona. Poikkean ehkä vessaan.

Siinä se. 

Ostan kahvin, sometan tai luen kirjaa, menen kotiin. Käyn kahvilla yleensä aina yksin. Jännittävää.

Pitäisikö sen nyt olla jotenkin ihmeellinen kokemus olla yksin kahvilassa?

Ihan samaa siellä tehdään kuin muiden kanssa ollessa. Käyn tämän tästä, tosi kivaa katsella rauhassa ihmisiä. Parhaita on kahvilat, joissa on istuimet ikkunalla.

Uskon kyllä oikeasti, että jollekulle kahvilassa yksin istuminen on jännää tai jopa pelottavaa. Olen muutaman kaverini onnistunut totuttamaan kahvilassa käymiseen, koska heille se oli vaikeaa ja aluksi jotenkin ahdistavaakin. Jotkut taas eivät ole koskaan olleet yksin, joten eivät käy kahvilassakaan yksinään, saati sitten ravintolassa.

Yleensä syön jotain kahvin kanssa, en lue lehtiä enkä selaa kännykkää, vaan seurailen joko kadun elämää tai käytävällä kulkevia ihmisiä. Toisina kertoina taas on ollut pakko tehdä töitä tietokoneella samalla.

Mä käyn usein yksin kahvilassa. Ostan jtn hyvää ja pöydässä luen kirjaa, somettelen tai katselen ihmisiä.

Yksin käydessä tulee luettua jos saatavilla on lehtiä kuten kahvilassa pitääkin. Muuten selaan kännykkää. Otan yleensä ison kahvin ja joskus vain sen, joskus täytetyn sämpylän tai jonkun ihanan leivoksen. Joskus taas espresson. Nautin kahvilassa käymisestä yksikseni. Mutta kivaa on myös kaksin tai porukalla. Silloin jutellaan eikä lueskella. Kahvilan ei tarvitse olla mitenkään hieno tai erikoinen kunhan kahvi on hyvää. Se ei ole itsestäänselvyys. Viimeksi sain ihan markettikahvilassa mielettömän hyvää kahvia. Lomareissuilla kokee joskus kahvilaelämyksiä.

Mulla on vakipaikka jossa käyn noin kerran viikossa tai joka toinen viikko. Otan erikoiskahvin ja jonkin viinerin, selaan somea ja vauvapalstaa, luen pari paikallislehteä jotka sinne tulee. Siinäpä se.

Mulle on ns. arjen ylellisyyttä käydä yksin kahvilassa, tilaan jonkun erikoiskahvin ja luen kirjaa. Vähän sama kuin leikkokukkien ostaminen kotiin, tulee oikeasti jo hiukan syyllinen olo ;)

sometan, sormetan. Minor details

-lukihäiriö

Käyn viikottain yksin kahvilassa. En ymmärrä mikä siinä on niin ihmeellistä? Ihan samanlailla kuin seurassakin menen sinne, tervehdin myyjää, tilaan juoman tai lounassalaatin, istun pöytään ja juon/syön. Kun juttuseuraa ei kerta ole niin siinä juomisen/syömisen ohessa sometan, teen opiskelujuttuja, luen lehteä tai vaan katselen ohikulkevia ihmisiä ja mietin mielessäni mikä kenenkin tarina on yms, yllättävän hauska harrastus. Ja paljon olen muuten nähnyt muitakin yksinolevia kahviloissa, joka kerta yleensä on ainakin yksi muukin itsekseen siellä. 

Käyn usein yksin kahvilassa ja ravintolassa, olen käynyt leffassakin monesti. Ei poikkea millään lailla siitä, millaista on käydä yhdessä jonkun kanssa. Tai ehkä siten, ettei tarvitse pakkoseurustella ja jutella jonkun kanssa, vaan saa olla rauhassa. Olen aika introvertti ja minulle sosiaalinen kanssakäyminen on rasittavaa. On stressaavaa koko ajan yrittää keksiä jotain keskusteltavaa. Yksin on rennompaa.

N42

Ootteko noin läheisriippuvaisia että normaalien asioiden tekeminen yksin on jotain outoa? Käyttekö vessassakin kaverin kanssa ja kaveri pyyhkii pyllyn?

Ainahan käyn kahvilassa yksin, en kyllä voi joka kerrasta raportoida :). Samoin elokuvissa ja ravintolassa syömässä illallista. Sellaista se vähän yksinäisen sinkun elämä on.

Yleensä juon erikoiskahvin tai teen, menen vakio paikalle istumaan, kaivan puhelimen laukusta ja nappikset korvaan. Sen jälkeen vain kuuntelen musiikkia, fiilisten ja välillä seuraan mitä muut tekevät. Välillä sinne kahvilan sisälle eksyy pulu mikä saa minut aina nauramaan koska tilanne on niin koominen. Miettikää nyt, pulu tulee kahvilan sisälle!

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkempi kuvaus, sitä parempi!

Lähden itse nyt heti, palaan asiaan.

Just.

Haluatko ehkä tietää myös minkä väriset kalsarit mulla on ja menenkö kävellen vai dösällä.

Odotan jännityksellä.

Minäkin olen niitä ihmisiä, joiden on pitänyt totuttautua vaan siihen kahvilassa yksin käymiseen. Aluksi se oli ihan kamalaa. Etenkin tilauksen sanominen ääneen kahvilassa, jossa ei voi itse ottaa tuotteita vitriinistä. Nykyään tämä on onneksi vähän helpottanut, mutta valitsen vieläkin (jos vaan mahdollista) sellaisen kahvilan, jossa ei tarvitse sanoa kassalle, mitä tilaa. Tiedän, olen ehkä vähän outo, mut mä oon vaan mä. :) Ja yleensä vaan nautin kahvista ja siitä tunnelmasta, mikä siellä kahvilassa on.