En uskalla mennä lääkäriin koska siitä tehdään ilmoitus lastensuojeluun

Mieluummin vaarannat lapsesi olemalla heidän kanssaan ja ehkä saat kohtauksen juuri silloin?

kotia tsemppaa. ihan todella. älä ota niitä haaskoja. ihan totta. hae täältä voimaa.

Minkälaisia asioita teet? Entä onko esim. huostaanotto oikeasti todellinen uhka, vaikka sinulla mt-häiriöitä olisikin, jos mies pitää huolen lapsista?

Mitä hulluja juttuja?

Voi se olla esim neurologistakin eikä vain mt

Mene lääkärille. Oikeasti pyydän ja rukoilen, että menet, vaikka tehtäisiinkin lastensuojeluilmoitus. Olen itse nuori aikuinen, joka koittaa selvitä lapsuuden traumoista, jotka johtuvat siitä ettei ongelmiin puututtu ja lastensuojeluun ei otettu yhteyttä.

Lapsilta olen koittanut salata oloni ja lapset on ainut asia mikä saa yrittämään, ja mies tietysti. Lapsia kohtaan olen ylisuojeleva. Pelkään aina että heille sattuu jotain. Omasta elämästäni en oikeastaan välitä. Itseäni haluan satuttaa, en lapsia, todellakaan.

Mies huolehtii lapsista eniten jo senkin takia että olen aina töissä. Mies tekee ruuat ja muut. En tiedä miten olen vielä töihin saanut itseni, jotenkin vaan sinne aina lähden.

Ap

No ei mitään ilmoitusta ole lastensuojeluun tehty vaikka sairauslomalla olen masennuksesta tälläkin hetkellä.

Selkeästi olet avun tarpeessa. Voitko soittaa johonkin auttavaan puhelimeen anonyymisti? Niissä on yleensä sen verran tietotaitoa, että itselläsi voisi selkeentyä mistä oikeasti tulisi.

Jos mies on kykenevä hoitamaan lapset, niin ei kai ne lapset missään suojelun tarpeessa ole?

Mene rohkeasti lääkäriin ja hae apua. Se ei liity luultavasti lapsiin mitenkään. Ja lastensuojelu auttaa koko perhettä.

Olin raskausaikana ja synnytyksen jälkeen masennuksessa. Sain kyllä itse pyytää lastensuojelusta apua. Mutta ei sieltä tullut joku kerran käymään. Hän suunnitteli jotain, mutta ne ei koskaan toteutunut. Siis tukiperhettä yms. Luultavasti katsoivat, ettei hätää ole.

Teidän perheessä on ainakin yksi täyspäinen, joka voi huolehtia lapsista, kuten tekeekin. Miksi ihmeessä kukaan teidän perheestä lasua tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi olet avun tarpeessa. Voitko soittaa johonkin auttavaan puhelimeen anonyymisti? Niissä on yleensä sen verran tietotaitoa, että itselläsi voisi selkeentyä mistä oikeasti tulisi.

Siis voisi selkeentyä mistä apua saisi ja liittyisikö lastensuojelu asiaan ollenkaan. En usko, että äidin hakiessa apua, lasu tehdään automaattisesti. Soittamalla varmaan selkenisi.

Haloo, pahvi.

Ensinnäkin, jos sinulla meinaa taju lähteä rytmihäiriöiden takia, jo ne pitää PIKAISESTI tutkia. Ei ole normaaleja lisälyöntejä tuollaiset.

Ja yhtään lasta ei oteta kyllä huostaan siksi, että äiti sairastuu masennukseen tai muuhun lievempään mielisairauteen. Väkivaltainen psykoosi toki voi jo ollakin toinen juttu. Sulla kaiketi on lapset päivisin päivähoidossa ja miehesikin on kotona iltaisin.

Mistä hemmetistä on syntynyt tuollainen käsitys, että lastensuojelu ihan kyttäämällä kyttää tekosyitä ottaa lapsia huostaan?

Huostaanotto on kaikkein kallein ja viimeinen toimenpide, mitä lastensuojelu tekee, ensin yritetään kaikki mahdolliset muut keinot tukea lapsiperheen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Teidän perheessä on ainakin yksi täyspäinen, joka voi huolehtia lapsista, kuten tekeekin. Miksi ihmeessä kukaan teidän perheestä lasua tekisi?

Miksi vaan. Täällö ainakin eräs kenen lapsesta tehtiin pelkän palturin perusteella. Mikä lie ollut motiivina.

Ap, minusta tuo kuulostaa ikävältä mutta täysin vaarattomalta paniikkihäiriöltä. Sitä on helppo hoitaa etkä ole tulossa hulluksi. Mutta se tuntuu hirveältä.

Oot uupunut, vähän ahdistunutkin. Kumpikin on täysin normaalia, mutta varaa lääkäriaika ja juttele. Voithan olla vaikka aneeminen tai potea sisäkorvan tulehdusta, joka huimaa. Tai niskat jumissa, ettei veri kierrä päähän kunnolla.

Kukaan ei sinulta mokoman vuoksi lapsiasi vie. Sinulla on järki päässä ja perusasiat kunnossa, sen näkee kirjoituksestasi.

On hyviäkin aikoja jolloin olen iloinen ja jopa onnellinen ja saan aikaan enemmän. Sisustan kodin, siivoan, otan enemmän työvuoroja ja koitan tehdä meille parempaa elämää suunnittelemalla tulevaisuutta.

Sitten taas jossain vaiheessa ei kiinnosta mikään, koti on sekaisin, satutan miestä käytökselläni, puhun kuolemasta (tiedän että en voisi tehdä sitä koska en voi jättää lapsia ilman äitiä), viillän itseäni mutta en mitenkään pahasti vaan ihan vaan sen takia ettei tarvitse sillä hetkellä ajatella mitään (kerran myös töissä koska en vain jaksanut olla siellä). Tiedän että olen säälittävä.

Oikeasti haluaisin mennä lääkäriin. Ehkä sieltä saisi jotain apua siihen mikä mua vaivaa, koska itse en tiedä mikä on. En vaan pysty puhumaan lääkärille koska alan kuitenkin vain itkemään. Enkä todellakaan jaksa kuvailla sossuille elämääni. Sen tiedän että mies huolehtii lapsista vaikka mikä olisi.

Ap

Jos hakisit apua yksityiseltä puolelta, psykologin vastaanotolta? Oireet kuulostavat paniikkihäiriöltä, mutta ongelma on vakava, koska haluat satuttaa itseäsi. Tarvitset tukea ja kehottaisin että puhut puolisosi kanssa siitä mikä sinua vaivaa. Aloita vaikka siitä että listat kaikki asiat mitkä sinua ahdistaa, näytä ne puolisolle tai psykologille ja sitten alatte yksi kerrallaan ratkaisemaan niitä. Parannut varmasti kun vaan haet apua, myös ystävälle puhuminen voi auttaa. Hae apua tänään, kiität itseäsi myöhemmin. Paljon jaksamista!!

Ei sinulta lapsia viedä. Hanki itsellesi lääkäriapua. Jo se on riittävä signaali siitä, että olet vastuuntuntoinen äiti.

Minäkin masennuin kuopuksen ollessa 2 kk. Ensin väsyin "yli" ja sitten romahdin. Söin vuoden nappeja jotka joko auttoivat tai ei, mutta missään vaiheessa ei kukaan yrittänytkään lapsia viedä.

Mistä saatanasta kumpuaa tämä hirveä pärjäämisen pakko, jonka vuoksi ihmiset jättävät itsensä hoitamatta?

Väsymys, uupumus, masennus, niihin sairastuu vähintään joka kolmas meistä. Se on inhimillistä ja siitä toipuu. Varaa lääkäriaika huomenna. Itsesi ja rakkaidesi takia, jooko. Sinä olet heille kaikkein tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Jos hakisit apua yksityiseltä puolelta, psykologin vastaanotolta? Oireet kuulostavat paniikkihäiriöltä, mutta ongelma on vakava, koska haluat satuttaa itseäsi. Tarvitset tukea ja kehottaisin että puhut puolisosi kanssa siitä mikä sinua vaivaa. Aloita vaikka siitä että listat kaikki asiat mitkä sinua ahdistaa, näytä ne puolisolle tai psykologille ja sitten alatte yksi kerrallaan ratkaisemaan niitä. Parannut varmasti kun vaan haet apua, myös ystävälle puhuminen voi auttaa. Hae apua tänään, kiität itseäsi myöhemmin. Paljon jaksamista!!

Ohis, mutta läheskään kaikissa kaupungeissa ei ole yksityistä psykiatrista tahoa, edes lääkärikeskuksessa/Mehiläisessä. Asun itse vähän alle 100 000as paikassa missä ei pääse yksityiselle psykiatrille tms. Taholle, mistä olisin valmis maksamaan. Työterveyteen en syystä mene valittamaan.