Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka muutit kaupungista maalle!!
20.08.2018 |
Olen koko aikuisikäni asunut enemmän tai vähemmän suurissa kaupungeissa. Nyt on kuitenkin alkanut lasten puolesta harmittaa tilan puute ja ainaisten pennosten laskeminen, jotta saadaan tämän ylihintaisen kopin lyhennykset maksettua.
Miehen kanssa ollaan mietitty muuttoa kauemmas keskustasta. Jo 15-40min ajomatkan päästä saisi kivoja taloja ”halvalla”. Osassa vaadittaisiin mittava remontti.
Sinä, joka olet muuttanut kaupungista maalle. Millaista oli sopeutua? Miten lapset reagoivat, harmittiko esim. pidempi koulumatka tai joutuiko luopumaan jostain muusta?
Lapset alakoulu ja päiväkoti-ikäisiä. Eli teinejä tässä ei olla repimässä pois juuriltaan.
Kommentit (18)
Älä muuta, elämän pahin moka muuttaa "syrjään". Tullaan takasin heti kun se on mahdollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsia, joten siltä osin en voi vastata. Mutta itselle se rauha, se on korvaamatonta. Ei naapureita, ei ohikulkevaa liikennettä. Puhdas ilma ja metsämaat vieressä. Kauppaan tosin on matkaa lähes 10 km, mutta ei sekään haittaa, kun suunnittelee käynnit muiden menojen yhteyteen. En koe menettäneeni mitään, vaikka työmatka piteni. Olen vähän erakkoluonteinen, joten sekin vaikuttaa omaan kokemukseeni.
Mä muutin maalle, kun odotin esikoistani. En varautunut yhtään siihen, että täällä on todella vaikea, ellei mahdotonta ystävystyä, kun ei ole paikkakunnalta kotoisin. Joka paikkaan on pitkä matka, paikallisesta ruokakaupasta on loppu milloin tomaatti, jauheliha tai perunat. Lähde sit jauhelihapaketin takia ajamaan kunnon ruokakauppaan, matka suuntaansa n. 40 km.
Jos nyt saisin päättää uudelleen, niin en muuttaisi.
t. synkkä etelä-pohojammaa
Minkälainen käsitys sinulla on maaseudusta? Minun käsitys on, että tontin on oltava vähintään 10 000 M2 eli hehtaarin, että edes kannattaa harkita muuttamista. 1000 M2 tontti taas on sama kuin asuisi lähiössä.
Se, että kaikkialle on matkaa syö äkkia sen säästön mitä tulee asumisenkustannuksista. Lisäksi vapaa-aika vähenee, kun lapsia pitää kustata harrastuksiin, kavereille, jne. Ja lähes kaikki arjen perustoiminnot vie enemmän aikaa kuten esim. työmatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muuttanut kaupungista ensin kirkonkylällä ja sieltä keskelle ei mitään.
Ikinä en halua takaisin vaikka meillä on myös osake kaupungissa.
Lapsien koulumatkat kannattaa miettiä ettei hirmu hankalat ole, mutta sekin aika menee lopulta äkkiä ohi.
Kyllä suosittelen maalle muuttoa, mutta lopulta sen viihtykö vai ei ratkaisee oma persoona ja perhe.
Täällä selviää niin vähällä rahalla etten ole ollut työelämän kierteessä ollenkaan vaan aikaa jäänyt kuskailla lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen käsitys sinulla on maaseudusta? Minun käsitys on, että tontin on oltava vähintään 10 000 M2 eli hehtaarin, että edes kannattaa harkita muuttamista. 1000 M2 tontti taas on sama kuin asuisi lähiössä.
4000 neliöä on minimi tontin koko haja-asutusalueella, ennen oli 2000 neliöä.
Meillä noin 8000 neliöä, tillaa on jo aika mukavasti, iso kasvimaa, puutarhastaa saa niin ison kun haluaa, on puustoakin mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikkialle on matkaa syö äkkia sen säästön mitä tulee asumisenkustannuksista. Lisäksi vapaa-aika vähenee, kun lapsia pitää kustata harrastuksiin, kavereille, jne. Ja lähes kaikki arjen perustoiminnot vie enemmän aikaa kuten esim. työmatka.
Mikä tämä hirveä rumba lasten harrastuksiin kuskaaminen on?
Onko sitä nyt jokaiseen mahdolliseen harrastukseen ottaa osaa, eikö lapsille kuulu myös oikea lapsuus ja rauha tehdä lasten juttuja.
Lapset voi liikkua myös polkupyörällä ja kävellen, onko ihan pakko autolla kuskata kaikkialle. Polkupyörällä 5-10 kilometrin matka ei ole mitään.
Maalla asuminen tuntuis painajaisista pahimmalta. Mutta meillä on mökki keskellä ei mitään, siellä olen oppinut viihtymään koska sieltä pääsee aina pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikkialle on matkaa syö äkkia sen säästön mitä tulee asumisenkustannuksista. Lisäksi vapaa-aika vähenee, kun lapsia pitää kustata harrastuksiin, kavereille, jne. Ja lähes kaikki arjen perustoiminnot vie enemmän aikaa kuten esim. työmatka.
Mikä tämä hirveä rumba lasten harrastuksiin kuskaaminen on?
Onko sitä nyt jokaiseen mahdolliseen harrastukseen ottaa osaa, eikö lapsille kuulu myös oikea lapsuus ja rauha tehdä lasten juttuja.Lapset voi liikkua myös polkupyörällä ja kävellen, onko ihan pakko autolla kuskata kaikkialle. Polkupyörällä 5-10 kilometrin matka ei ole mitään.
Jos en paremmin tietäisi, vannoisin että isä-vainaa on noussut kuolleista ja kirjoittaa nyt av-mammana palstalle.
Aivan, harrastaa voi sitä mitä siinä kävelymatkan päässä satutaan järjestämään, vaikka se ei kiinnostaisi yhtään. Muualle raahataan rikkaitten kakaroita.
Kotitöistä tai hyvistä arvosanoista on naurettava maksaa lapsille! Oppivat tekemään tai saavat remmistä ja oppivat. Ja perheen ulkopuoliset kaverit on ihan turhia, tehdään niin paljon sisaruksia ja niin tiheeseen tahtiin että edes ala-asteella ei ole yhtä paljoa lapsia samalla ikähaarukalla ja tukittua samaan pieneen huoneeseen.
Niin meillä maalla. Ei ikinä enää takaisin.
Puolen tunnin ajomatka keskustasta on aika suhteellinen käsite. Helsingistä jos lähtee länteen päin ajaamaan puoli tuntia niin löytää itsensä Suomen toisiksi suurimmasta kaupungista. Että ei sitä ihan vielä missään tiettömän taipaleen takana perämetsän periferialla olla.
Noin lähellä mitä tahansa isoa kaupunkia luultavasti löytyy kaupat läheltä ja julkinen liikenne toimii jollain tapaa sujuvasti. Eri asia sitten jos muuttaa ihan oikeasti maaseudulle. Aloittaja taisi enemmän haaveilla tällaisesta lähiöelämästä kaupungin liepeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolen tunnin ajomatka keskustasta on aika suhteellinen käsite. Helsingistä jos lähtee länteen päin ajaamaan puoli tuntia niin löytää itsensä Suomen toisiksi suurimmasta kaupungista. Että ei sitä ihan vielä missään tiettömän taipaleen takana perämetsän periferialla olla.
Noin lähellä mitä tahansa isoa kaupunkia luultavasti löytyy kaupat läheltä ja julkinen liikenne toimii jollain tapaa sujuvasti. Eri asia sitten jos muuttaa ihan oikeasti maaseudulle. Aloittaja taisi enemmän haaveilla tällaisesta lähiöelämästä kaupungin liepeillä.
Espoo ei ole kaupunki muuta kuin paperilla. Pääkaupunkiseutu on lähes saumaton kokonaisuus.
Terveiset: Kiitos kun häivyit - mutta muista myös jatkossa pysyä siellä !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikkialle on matkaa syö äkkia sen säästön mitä tulee asumisenkustannuksista. Lisäksi vapaa-aika vähenee, kun lapsia pitää kustata harrastuksiin, kavereille, jne. Ja lähes kaikki arjen perustoiminnot vie enemmän aikaa kuten esim. työmatka.
Mikä tämä hirveä rumba lasten harrastuksiin kuskaaminen on?
Onko sitä nyt jokaiseen mahdolliseen harrastukseen ottaa osaa, eikö lapsille kuulu myös oikea lapsuus ja rauha tehdä lasten juttuja.Lapset voi liikkua myös polkupyörällä ja kävellen, onko ihan pakko autolla kuskata kaikkialle. Polkupyörällä 5-10 kilometrin matka ei ole mitään.
Kylläpä siellä taas mummeli muistelee. Todellakaan ei lapsia laiteta kävellen tai pyöräillen yhtään minnekkään. Tienhoito on retuperällä niin talvella kuin kesällä. Wannabe Latvalat ajaa mutkaisia , huonokuntoisia teitä tuhatta ja sataa. Ei ole mitään valaistusta ja sudet pyörii talon nurkissa. Nykyisin ei oikein riitä se, että lapset leikkii käpylehmillä.
Muuta jos kuvittelet että siellä paistaa aina aurinko!
Me muutettiin pienehköön etelä-suomalaiseen kaupunkiin kun esikoinen oli alle vuoden. Minulla oli romanttiset kuvitelmat rauhallisesta lapsiperhe-elämästä puutaloidyllissä. Todellisuus oli paljon karumpaa. Joka paikkaan oli pitkä matka. Meillä oli varaa pitää vain yhtä autoa, jota mies tarvitsi työmatkoihin. Minä siis kykin kotona tai kävelin tunnin keskustaan, julkista liikennettä ei ollut. Kaupungista ei löytynyt erikoisliikkeitä, joten kaikki lasten vaatteista lähtien oli haettava sadan kilometrin päästä.
En tuntenut uudella paikkakunnalla ketään ja vanhat kaverisuhteet hiipuivat pitkän matkan vuoksi.
Muutimme takaisin kotikaupunkiimme parin vuoden kuluttua, koska olin tulossa hulluksi maalla. En voi suositella.
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin pienehköön etelä-suomalaiseen kaupunkiin kun esikoinen oli alle vuoden. Minulla oli romanttiset kuvitelmat rauhallisesta lapsiperhe-elämästä puutaloidyllissä. Todellisuus oli paljon karumpaa. Joka paikkaan oli pitkä matka. Meillä oli varaa pitää vain yhtä autoa, jota mies tarvitsi työmatkoihin. Minä siis kykin kotona tai kävelin tunnin keskustaan, julkista liikennettä ei ollut. Kaupungista ei löytynyt erikoisliikkeitä, joten kaikki lasten vaatteista lähtien oli haettava sadan kilometrin päästä.
En tuntenut uudella paikkakunnalla ketään ja vanhat kaverisuhteet hiipuivat pitkän matkan vuoksi.Muutimme takaisin kotikaupunkiimme parin vuoden kuluttua, koska olin tulossa hulluksi maalla. En voi suositella.
Ette ole maalla asunut.
Maalla asuminen tarkoittaa ettei kävellä keskustaan
Pienten lasten kanssa vielä voikin noin muuttaa, mutta isojen kanssa ei, elleivät ole riittävän yksinäisiä himahiiriä.
Jos bussit eivät kulje, pitää varautua jatkuvaan roudaamiseen.