Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nolo ongelma, mistä apua?
T16
18.08.2018 |
Minulla on todella nolo ongelma, johon en kehtaa hakea apua. Ongelma koskee mielenterveyttäni. Pelkään olevani psykoosissa tai sairastavani skitsofreniaa, mutta toisaalta tuskin osaisin epäillä sitä jos olisin oikeasti sairas. Pelkään, että minua vakoillaan, salakuunnellaan, vainotaan ja kuvataan. Jos kuulen muiden nauravan tai kuiskivan, oletan että he puhuvat minusta ja kuuluvat tähän salaliittoon, jonka välityksellä he vakoilevat ja stalkkaavat minua. Pelkään nykyään käyttää mitään somea ja olen poistanut Facebookini ja kaikki muut sometilini. Sähköpostin avaaminen pelottaa joka kerta. Pelkään katsoa televisiota, koska ajattelen että siellä puhutaan jotain pahaa minusta. Tämän takia olen nyt alkanut oireilla myös fyysisesti ja kärsiä unettomuudesta. Yöllä pitää nukkua valot päällä ja tarkistaa kaikki laitteet moneen kertaan ja kurkkia sängyn alle, jotta näkisin katseleeko joku minua sieltä. Myös puhelimen soiminen ja tekstiviestit pelottavat joka kerta niin, että salan rytmihäiriöitä. Apua en uskalla hakea, koska pelkään etten voi jatkaa opiskelua enkä tule tämän takia koskaan löytämään töitä tai saamaan mitään muuta opiskelupaikkaa. Itsetuhoisia ajatuksia on jatkuvasti ja paljon myös. Olen alkanut purra ja raapia itseäni ja oksennella tahallani. Mistä apua, mitä voin tehdä?
Kommentit (13)
Jos et hae apua onglemat vain pahenee, joten rohkeasti vaan! Tsemppiä kyllä tuossa tilanteessa apu kannattaa ottaa vastaan, myöhemmin kiität itseäsi. Ei mene nimittäin itsestään ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuonokoppa.
Ei vaan, jos tässä sepustuksessa oli mikään totta, niin aika kipikapi lääkärille tai menet vaikka heti päivystykseen. Ei tarvitse kertoa kuin tuo sama tarina, niin pääset hyvin nopeasti psykiatrisen hoidon piiriin, mihin oikeasti kuulutkin.
Ei hätää, kukaan ei vakoile sinua eikä kukaan oikeastaan edes tunne sinua. Mutta se ei korjaannu olalle taputtelulla, vaan lääkityksellä.
Minulla on ollut näitä "kohtauksia" ennenkin mutta vain keväällä, kun on kova koulustressi.
Olen käynyt psykologilla juttelemassa mutta en ole kertonut ihan kaikkea hänellekään koska pelkään mitä siitä voisi seurata. Nyt aion olla yhteydessä koulupsykologiin ja yritän kertoa hänelle tästä. :( Tavallaan tiedän ettei kukaan minua vakoile, mutta silti pelkään sitä koko ajan. Tämän pelon kanssa on kamalaa elää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut näitä "kohtauksia" ennenkin mutta vain keväällä, kun on kova koulustressi.
Olen käynyt psykologilla juttelemassa mutta en ole kertonut ihan kaikkea hänellekään koska pelkään mitä siitä voisi seurata. Nyt aion olla yhteydessä koulupsykologiin ja yritän kertoa hänelle tästä. :( Tavallaan tiedän ettei kukaan minua vakoile, mutta silti pelkään sitä koko ajan. Tämän pelon kanssa on kamalaa elää.
Ap
Hienoa, että itse oivallat näin aikaisessa vaiheessa puuttua ongelmaasi! Mitä varhaisemmassa vaiheessa saat oikean avun, sitä paremmat on tulevaisuutesi näkymät.
Sinuna kuitenkin varaisin ajan lääkärille, sillä sitä kautta saat lähetteet eteenpäin. Koulupsykologi pystyy auttamaan sinua jatkossa puhumisen merkeissä, mutta ei kykene muuta kuin sanallisesti ohjaamaan sinua tarvitsemasi avun piiriin. Itse en välttämättä nyk. tilanteessasi avautuisi kouluhenkilöstölle.
Tsemppiä ap!
Kannattaa kertoa jollekin läheiselle asioista joita käyt läpi. Jos ei onnistu niin tuo koulupsykologi on hyvä vaihtoehto. Lupaatko tehdä sen heti maanantaina?
Jos alkaa viikonlopun aikana ahdistaa soita esimerkiksi kriisipuhelimeen. (linkki mukana)
Mitä nopeammin saat hoitoa sitä nopeammin oireet luultavasti helpottuvat.
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua
Ongelmasi ei ole nolo, älä nyt hyväö ihminen sitä mieti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata koulu- ja työpaikkojen vuoksi pelätä, koska niihin tuollainen ei vaikuta mitenkään, ellei mennä ihan ääripäähän. Hae ajoissa apua, esimerkiksi heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomisesta ei koidu mitään haittaa eli rohkeasti apua hakemaan. Saat tukea ja apua ja opiskelusi sujuu siten paremmin. Tsemppiä sulle!
Kerro rohkeasti hänelle asiasta. Tsemppiä sinulle <3. Ei ole häpeä hakea apua, paljon pahempaa olla hakematta apua ja sitten tilanteet voivat mennä vielä paljon pahempaan suuntaa. Oikeanlaisella avulla/hoidolla voit saada itsesi täysin kuntoon ja päästä mielesi peloista ylitse :)
Kaikki ovat vain oman päänsisäisiä juttujasi, ne ajatukset eivät ole totta, vaikka juuri nyt tuntuisi sinulla siltä :) Kukaan ei oikeasti vakoile sinua ja myöskään tunne sinua.
Hienoa, että tiedostat, että nyt kaikki ei ole hyvin ja pitäisi hakea apua. Se on ensimmäinen askel oikeaan suuntaa.
Vaikka sinulla olisi psykoosi tai mikä tahansa, se ei välttämättä ole maailmanloppu. Oikeanlaisella hoidolla voit elää kuin kuka tahansa ihminen :)
Olet silti yhtä arvokas kuin kaikki muutkin, se ei vaikuta välttämättä opiskeluun tai työelämään. Monesti arjen rytmi pitää elämässä paremmin kiinni kuin olemalla vain kotona ilman töitä tai opiskeluja.
Monella ihmisellä on mielensairauksia, mutta silti ovat normaalisti töissä tai koulussa. Välillä ehkä sairaslomalla, mut toiset tosi harvoin.
Ja yksi juttu: mielensairaudet (mielenterveysongelma on tyhmä sana kun ei ne ole ongelmia, kun nykypäivänä voidaa tosi hyvin hoitaa niitä) harvoin näkyy päällepäin, vaikka itsestä niin tuntuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Foliohattu päähän.
Pidetään keskustelu asiallisena, eikä tällaisia höpöhommia laiteta tänne!!
Itse pelkään töissä krapulassa potkuja. Krapularyyppy olisi hyvä lääke, mutta pelot voisivat toteutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen alkanut purra ja raapia itseäni ja oksennella tahallani" :'D
Minä tiesin sen vatsallani jo ennakkoon.
Tässä on jo neljättä päivää vaivannut todella löysät ulosteet tai oikeastaan ehkäpä jo ripuli olisi oikea termi.
Outoa tässä on se, että aamuisin kun herään, niin pitää juosta vessaan ja suoli tyhjenee todella ärhäkästi - miltei kerralla. Aamuisin vessassa tarvitsee rampata noin 2-4 kertaa. Ja tämän ripuloinnin jälkeen joskus tulee melko heikko olo.
Kuitenkin kun suoli on jo ihan täysin tyhjä, niin pystyn kuitenkin syömään ja juomaan ihan normaalisti, eikä vatsa tunnu siihen reakoivan mitenkaan huonosti, mutta kuitenkin sitten päivän mittaan ei tarvitse käydä lainkaan vessassa, vaan sitten taas seuraavana aamuna ja kaikki sitten tyhjeneekin taas ripulina ulos.
Olisiko mitään konsteja miten tämän vaivan voisi saada jotenkin kuriin? Olisi melko kiusallista jos tämä vaiva ehtisi jatkua ensi viikkoon saakka, kun työtkin alkaisi silloin, enkä todellakaan haluaisi mahdollisesti myöhästyä ripulin takia tai sitten siellä töissä käyttää aikaana vessassa ramppailuun.
Alue: Aihe vapaa
"Olen alkanut purra ja raapia itseäni ja oksennella tahallani" :'D