Jos saisin syövän, en haluaisi hoitoa

Sehän on ihan oma valintasi. 

Eipä paljoa kiinnosta.

Lääkärit ei hyväksy. Aina pakottaa kaikenlaisiin kokeisiin.

Jotkut hoidot tehdään senkin takia, että ne auttavat siihen, ettei lähdön lähestyessä ole niin paljon kipuja. Kai sinä voit valmistella läheisiä ja itseäsi, vaikka saisitkin hoitoja.

Itsekään en ottaisi hoitoja vaan alkuun kipulääkityksen ja lopulta nukutuksen loppuun asti.

Kyllä tämä elämä on jo nähty.

Yli 80% syövistä voidaan parantaa, eikö kannattaisi kokeilla hoitoja ennen kuin luovuttaa.

Sairastuin 10 vuotta sitten rintasyöpää. Hoitona oli leikkaus+uuden rinnanteko mahamakkarasta ja 5 vuotta antiestrogeeneja.

Olen ollut terveen oloinen koko ajan ja ilman hoitoa olisin kuollut varmaankin.

Ystäväni sanoi, kun sairastuin, että hän ei vastaavassa tapauksessa suostuisi mihinkään hoitoihin. Loukkaanuin kyllä vähän, sillä aivan kuin hän olisi toivonut, että en olisi hoidattanut tautia ja olisin kuollut ja kuopattu.

En ole kyllä enää aktiivisesti ollut hänen kanssaan tekemisissä. Valittaa koko ajan kaikkia pikkuvaivoja aivan kuin olisi kuoleman kielissä.

Sama. Vaihtaisin heti paikkoja esim juanitan kanssa jos voisin. Elämäni ei ole elämisen arvoista eikä ole ollut sitä enää vuosiin. Pelkkää alamäkeä.

En minäkään. Olen nähnyt mitä "hoidot" ovat. Rahaakin menee aivan turhaan.

Hyvähän se on uhota, kun ei ole sitä syöpää.Saattaa mieli muuttua, kun oikeasti huomaa ja joutuu kohtaamaan elämän rajallisuuden.

helppo se on terveenä noin sanoa, mutta veikkaan että jos ensi viikolla saisit tietää sairastavasi syöpää, niin eiköhän mielesi muuttuisi sillä samalla sekunnilla ja itkisit täällä ahdistustasi.

Vierailija kirjoitti:

helppo se on terveenä noin sanoa, mutta veikkaan että jos ensi viikolla saisit tietää sairastavasi syöpää, niin eiköhän mielesi muuttuisi sillä samalla sekunnilla ja itkisit täällä ahdistustasi.

Ihan kuin täällä palstalla ei voisi olla lainkaan esim. masentuneita tai itsetuhoisia, joille kuolema olisi helpotus...

Sama. En vaan halua elää enää. Ihmisiä muutenkin liikaa planeetalla joten lähden ilman vastaan taistelua kun luonto niin määrää. Kipulääkkeitä ja muuta oireenhoitoa voin kyllä loppuvaiheessa ottaa, mutta ei mitään parantamiseen tai elämän pidentämiseen tähtäävää.

Kyllä se elämänhalu voittaa kun omalle kohdalle osuu.

Jarkos kirjoitti:

Yli 80% syövistä voidaan parantaa, eikö kannattaisi kokeilla hoitoja ennen kuin luovuttaa.

Naturmedicin isf skolmedicin

Katsoin kerran dokumentin naisesta, joka päätti, ettei halua peräsuolisyöpäänsä lääkärin suosittelemaa leikkausta, koska avanne jne. Lopputulos oli se, että ilman hoitoa kasvain kasvoi ja tukki suolen. Olo kävi täysin mahdottomaksi ja leikkaus oli pakko tehdä. Siinä vaiheessa syöpä oli tietysti levinnyt. Eli lopulta oli pakko antautua hoitoon mutta se ei enää voinut parani. Avannepussi kyljessä kuoli joka tapauksessa.

Syövästä on useimmiten sellaiset oireet, että potilaaksi ja hoidettavaksi päätyy kuitenkin. Ihan turhaan kuvittelet, että siitä on jokin pakotie, paitsi tietysti itsari.

Lääkisopintojen aikana oli esimerkkipotilaana eräs nuori nainen, joka sairastui syöpään, mutta päätti, ettei halunnut mitään lääketieteellisiä hoitoja (jotka olisivat voineet pelastaa hänet). Turvautui vaihtoehtohoitoihin, ja kun sitten parin kolmen vuoden aikana tuli toteennäytetyksi, että niistä ei ollut minkäänlaista apua, hakeutuikin lääkäriin. No, siinä vaiheessa syöpä oli tietysti jo levinnyt ja lääkärit suhtautuivat kovin negatiivisesti koko potilaaseen. Kai hän kuoli pois. 

Mitäs muuten Hunks Jani Kokille kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

helppo se on terveenä noin sanoa, mutta veikkaan että jos ensi viikolla saisit tietää sairastavasi syöpää, niin eiköhän mielesi muuttuisi sillä samalla sekunnilla ja itkisit täällä ahdistustasi.

Sama tuli mieleen.

Minä taistelisin raivokkaasti ja kaikki hoidot tänne vaan. En halua jättää lapsiani ilman äitiä.