Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako naisen olla aloitteellinen?
Otetaan selvää
17.08.2018 |
Moni nainen on vielä näinä tasa-arvon aikoina sitä mieltä, että on miehen tehtävä tehdä aloite treffeille. Sitä sitten perustellaan eri tavoin, kuten että "kyllä kiinnostunut mies lähestyy", "naisen aloitteellisuus karkoittaa miehet" tai että "miehet pitävät metsästämisestä". Myöntääpä joku, että pelkää pakkeja.
Edellisen johdosta kysyn:
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa on puolensa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähestyessäni olen kokenut päätyväni suhteisiin, jossa mies ei ole lopulta ollut yhtä kiinnostunut minusta kuin minä hänestä. Toisaalta eipä lähestyvästä miehestäkään tiedä, millaisella tahdilla ja kriteeristöllä hän naisia lähestyy, mutta onhan se mukavaa tietää olevansa edes jotenkin kiinnostavalla tavalla muista erottuva.
Taso selittää ilmiön. Lähestyit turhan tasokkaita miehiä.
Voi olla. En kuitenkaan tahtoisi olla itseäni (ja miehiäkään) kohtaan niin julma, että lähestyisin miehiä, joista en oikeasti ole kiinnostunut. Olen kuitenkin saanut seurustella noiden "liian tasokkaiden" kanssa useiden vuosien suhteiden ja avoliittojen verran, joten en nyt ihan surkeaksi menisi tilannetta sanomaan.
Lähestyminen siis tuottaa tulosta, mutta jään kaipaamaan sellaista palvovaa (:D) otetta, jollaista olen kokenut itseäni lähestyneiden ja itseäni kiinnostamattomien miesten taholta.
Kaikessa on puolensa. Kun lähtee leikkiin vähän vähemmän suositun naisen kanssa, niin kaikki käy. Ihastunut nainen on kovin miellyttämisenhaluinen. Käyttää suosiolla hormonaalista ehkäisyä, on hyvä sängyssä, sheivaa jne. Ei nalkuta kaljasta eikä kavereista ja huomoi arjessa tosin kuin prinsessasyndroomasta kärsivät kauniimmat kanssasisarensa.
Varmasti totta ja myös omien kokemuksieni mukaista, sillä olen joskus ollut myös niiden vähemmän kiinnostavien miesten kanssa. Mutta en enää kaipaa elämääni alistujia ja mielistelijöitä, jotka vannovat rakkauttaan, vaikka heitä kohtelisi miten.
Jep, tasavertaisuus on tietysti ideaalitilanne. Tahtoo vain olla niin, että jokaisessa suhteessa mittaillaan kaapin paikkaa ja harvoin se ihan keskelle asettuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa on puolensa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähestyessäni olen kokenut päätyväni suhteisiin, jossa mies ei ole lopulta ollut yhtä kiinnostunut minusta kuin minä hänestä. Toisaalta eipä lähestyvästä miehestäkään tiedä, millaisella tahdilla ja kriteeristöllä hän naisia lähestyy, mutta onhan se mukavaa tietää olevansa edes jotenkin kiinnostavalla tavalla muista erottuva.
Taso selittää ilmiön. Lähestyit turhan tasokkaita miehiä.
Voi olla. En kuitenkaan tahtoisi olla itseäni (ja miehiäkään) kohtaan niin julma, että lähestyisin miehiä, joista en oikeasti ole kiinnostunut. Olen kuitenkin saanut seurustella noiden "liian tasokkaiden" kanssa useiden vuosien suhteiden ja avoliittojen verran, joten en nyt ihan surkeaksi menisi tilannetta sanomaan.
Lähestyminen siis tuottaa tulosta, mutta jään kaipaamaan sellaista palvovaa (:D) otetta, jollaista olen kokenut itseäni lähestyneiden ja itseäni kiinnostamattomien miesten taholta.
Kaikessa on puolensa. Kun lähtee leikkiin vähän vähemmän suositun naisen kanssa, niin kaikki käy. Ihastunut nainen on kovin miellyttämisenhaluinen. Käyttää suosiolla hormonaalista ehkäisyä, on hyvä sängyssä, sheivaa jne. Ei nalkuta kaljasta eikä kavereista ja huomoi arjessa tosin kuin prinsessasyndroomasta kärsivät kauniimmat kanssasisarensa.
Ja sitten valitetaan kun naiset ovat nirsoja. Juuri tällaisten pellejen takia on syytä olla hyvin tarkka siitä kenen kanssa on yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa on puolensa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähestyessäni olen kokenut päätyväni suhteisiin, jossa mies ei ole lopulta ollut yhtä kiinnostunut minusta kuin minä hänestä. Toisaalta eipä lähestyvästä miehestäkään tiedä, millaisella tahdilla ja kriteeristöllä hän naisia lähestyy, mutta onhan se mukavaa tietää olevansa edes jotenkin kiinnostavalla tavalla muista erottuva.
Taso selittää ilmiön. Lähestyit turhan tasokkaita miehiä.
Voi olla. En kuitenkaan tahtoisi olla itseäni (ja miehiäkään) kohtaan niin julma, että lähestyisin miehiä, joista en oikeasti ole kiinnostunut. Olen kuitenkin saanut seurustella noiden "liian tasokkaiden" kanssa useiden vuosien suhteiden ja avoliittojen verran, joten en nyt ihan surkeaksi menisi tilannetta sanomaan.
Lähestyminen siis tuottaa tulosta, mutta jään kaipaamaan sellaista palvovaa (:D) otetta, jollaista olen kokenut itseäni lähestyneiden ja itseäni kiinnostamattomien miesten taholta.
Kaikessa on puolensa. Kun lähtee leikkiin vähän vähemmän suositun naisen kanssa, niin kaikki käy. Ihastunut nainen on kovin miellyttämisenhaluinen. Käyttää suosiolla hormonaalista ehkäisyä, on hyvä sängyssä, sheivaa jne. Ei nalkuta kaljasta eikä kavereista ja huomoi arjessa tosin kuin prinsessasyndroomasta kärsivät kauniimmat kanssasisarensa.
Ja sitten valitetaan kun naiset ovat nirsoja. Juuri tällaisten pellejen takia on syytä olla hyvin tarkka siitä kenen kanssa on yhdessä.
Vapaassa maassa jokainen valitsee kumppaninsa omilla kriteereillän. Sen, että kaikki "vain tapahtuu" jonkun komistuksen kanssa, hinta voi olla kova.
Tasoluokittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa on puolensa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähestyessäni olen kokenut päätyväni suhteisiin, jossa mies ei ole lopulta ollut yhtä kiinnostunut minusta kuin minä hänestä. Toisaalta eipä lähestyvästä miehestäkään tiedä, millaisella tahdilla ja kriteeristöllä hän naisia lähestyy, mutta onhan se mukavaa tietää olevansa edes jotenkin kiinnostavalla tavalla muista erottuva.
Taso selittää ilmiön. Lähestyit turhan tasokkaita miehiä.
Voi olla. En kuitenkaan tahtoisi olla itseäni (ja miehiäkään) kohtaan niin julma, että lähestyisin miehiä, joista en oikeasti ole kiinnostunut. Olen kuitenkin saanut seurustella noiden "liian tasokkaiden" kanssa useiden vuosien suhteiden ja avoliittojen verran, joten en nyt ihan surkeaksi menisi tilannetta sanomaan.
Lähestyminen siis tuottaa tulosta, mutta jään kaipaamaan sellaista palvovaa (:D) otetta, jollaista olen kokenut itseäni lähestyneiden ja itseäni kiinnostamattomien miesten taholta.
Kaikessa on puolensa. Kun lähtee leikkiin vähän vähemmän suositun naisen kanssa, niin kaikki käy. Ihastunut nainen on kovin miellyttämisenhaluinen. Käyttää suosiolla hormonaalista ehkäisyä, on hyvä sängyssä, sheivaa jne. Ei nalkuta kaljasta eikä kavereista ja huomoi arjessa tosin kuin prinsessasyndroomasta kärsivät kauniimmat kanssasisarensa.
Ja sitten valitetaan kun naiset ovat nirsoja. Juuri tällaisten pellejen takia on syytä olla hyvin tarkka siitä kenen kanssa on yhdessä.
Vapaassa maassa jokainen valitsee kumppaninsa omilla kriteereillän. Sen, että kaikki "vain tapahtuu" jonkun komistuksen kanssa, hinta voi olla kova.
Niin, en tiedä mitä tuollaisesta suhteesta sitten saa kun varmaan molemmat tietävät, että eivät ole tosissaan. Koska kyllähän sen nyt huomaa, jos joku teeskentelee välittävänsä. Esimerkiksi tuollainen jatkuva kaljan kittaaminen kaverien kanssa kielii heti, että ei välitä naisestaan. Jos nainen sitten siihen suhteeseen jää niin omapahan on valintansa.
Myönnän, että en uskalla tehdä aloitteita livenä ja olenkin aina miettinyt, että onhan se ujommille miehille kamalaa, kun miehiltä aina aloitetta odotetaan.
Aiemmin kun olin tinderissä rohkaistuin kuitenkin tekemään aloitteita, koska arvelin, että matchin perusteella mieskin on kiinnostunut. Laitoin kymmeniä keskustelunaloituksia, vastauksia viesteihin sain varmaan 10, ja nuo miehet tuntuivat varsin innottomilta pitämään keskustelua yllä, yksikään noista viestittelyistä ei johtanut tapaamiseen. Ja en laittanut aloituksia sixpackillä varustetuille pankkiirilääkäreille, vaan ihan taviksille miehille, samanlaisille, kuin nykyinen mieheni, jonka sieltä Tinderistä lopulta löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasoluokittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa on puolensa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähestyessäni olen kokenut päätyväni suhteisiin, jossa mies ei ole lopulta ollut yhtä kiinnostunut minusta kuin minä hänestä. Toisaalta eipä lähestyvästä miehestäkään tiedä, millaisella tahdilla ja kriteeristöllä hän naisia lähestyy, mutta onhan se mukavaa tietää olevansa edes jotenkin kiinnostavalla tavalla muista erottuva.
Taso selittää ilmiön. Lähestyit turhan tasokkaita miehiä.
Voi olla. En kuitenkaan tahtoisi olla itseäni (ja miehiäkään) kohtaan niin julma, että lähestyisin miehiä, joista en oikeasti ole kiinnostunut. Olen kuitenkin saanut seurustella noiden "liian tasokkaiden" kanssa useiden vuosien suhteiden ja avoliittojen verran, joten en nyt ihan surkeaksi menisi tilannetta sanomaan.
Lähestyminen siis tuottaa tulosta, mutta jään kaipaamaan sellaista palvovaa (:D) otetta, jollaista olen kokenut itseäni lähestyneiden ja itseäni kiinnostamattomien miesten taholta.
Kaikessa on puolensa. Kun lähtee leikkiin vähän vähemmän suositun naisen kanssa, niin kaikki käy. Ihastunut nainen on kovin miellyttämisenhaluinen. Käyttää suosiolla hormonaalista ehkäisyä, on hyvä sängyssä, sheivaa jne. Ei nalkuta kaljasta eikä kavereista ja huomoi arjessa tosin kuin prinsessasyndroomasta kärsivät kauniimmat kanssasisarensa.
Ja sitten valitetaan kun naiset ovat nirsoja. Juuri tällaisten pellejen takia on syytä olla hyvin tarkka siitä kenen kanssa on yhdessä.
Vapaassa maassa jokainen valitsee kumppaninsa omilla kriteereillän. Sen, että kaikki "vain tapahtuu" jonkun komistuksen kanssa, hinta voi olla kova.
Ja seuraavassa keskustelussa joku on kuitenkin taas vaatimassa valtion bordelleja. Miten tää nyt yhtäkkiä onkin näin selvää ja vapaa maa?
Kummankin täytyy tehdä se aloite. Jos toinen vaan niin se on melkein aina niin, että kyse on yksipuolisesta kiinnostuksesta. Toisilla se on kuin kirous, aina lähestyy joku josta ei ollenkaa ole kiinnostunut. Ja kun itse kiinnostuu ei saa vastaan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että en uskalla tehdä aloitteita livenä ja olenkin aina miettinyt, että onhan se ujommille miehille kamalaa, kun miehiltä aina aloitetta odotetaan.
Aiemmin kun olin tinderissä rohkaistuin kuitenkin tekemään aloitteita, koska arvelin, että matchin perusteella mieskin on kiinnostunut. Laitoin kymmeniä keskustelunaloituksia, vastauksia viesteihin sain varmaan 10, ja nuo miehet tuntuivat varsin innottomilta pitämään keskustelua yllä, yksikään noista viestittelyistä ei johtanut tapaamiseen. Ja en laittanut aloituksia sixpackillä varustetuille pankkiirilääkäreille, vaan ihan taviksille miehille, samanlaisille, kuin nykyinen mieheni, jonka sieltä Tinderistä lopulta löysin.
Vaikea kuvitella että nainen ei pääsisi treffeille tinderistä kymmenillä keskustelunaloituksilla.
Minkälaisia viestejä laitoit? Pelkän "moi"?
Ei kannata. Tulee vaan p*skaa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että en uskalla tehdä aloitteita livenä ja olenkin aina miettinyt, että onhan se ujommille miehille kamalaa, kun miehiltä aina aloitetta odotetaan.
Aiemmin kun olin tinderissä rohkaistuin kuitenkin tekemään aloitteita, koska arvelin, että matchin perusteella mieskin on kiinnostunut. Laitoin kymmeniä keskustelunaloituksia, vastauksia viesteihin sain varmaan 10, ja nuo miehet tuntuivat varsin innottomilta pitämään keskustelua yllä, yksikään noista viestittelyistä ei johtanut tapaamiseen. Ja en laittanut aloituksia sixpackillä varustetuille pankkiirilääkäreille, vaan ihan taviksille miehille, samanlaisille, kuin nykyinen mieheni, jonka sieltä Tinderistä lopulta löysin.
Aika hyvin, jos jo kymmenen joukosta löytyi hyvä parisuhde. Onnea! 😊
Kyllä kannattaa olla naisen aloitteellinen.
Olen kaksi kertaa seurustellut vakavasti molemmat iskin ihan itse baarista. Nyt kihloissa jälkimmäisen kanssa. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo teki aloitteen, jonka seurauksena olemme olleet 20 vuotta naimisissa. Eli kaiketi kannattaa.
Olet ällöttävä. Sitäpaitsi luuletko, että kaikilla, jotka eivät sinun silmääsi miellytä on huono itsetunto? Sitäkään en kyllä usko, että kukaan käyttäisi hormonaalista ehkäisyä jos ei itse sitä haluaisi. Minulle ei ainakaan tulisi mieleenkään.