Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Availen aina keittiössä vääriä kaapinovia vaikka tiedän tasan tarkkaan missä mikäkin asia on. Esim. Jos meinaan ottaa kattilaa kaapista, avaan aina yläpuolella olevan laatikon missä on patakintaat ja leivinpaperit.

Tai jos meinaan ottaa haarukkaa ja veistä, avaan joka kerta isojen veitsien laatikon...🙄

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti heitin omat housuni pyykkisäkkiin aamulla kun tulin töihin. En muista ollenkaan niin tehneeni, mutta kai siinä niin kävi kun niitä ei kaapista enää löytynyt iltapäivällä. Pyykit oli tietenkin tyhjennetty päivän aikana, joten sille tielle jäivät.

Menitkö työhousut jalassa sitten kotiin?

Meinasin heittää roskat pesukoneeseen. Meinasin heittää pyykit roskiin. Laitoin voipaketin keittiön laatikkoon ja löysin seuraavana aamuna. Olen yrittänyt maksaa bussimatkan kotiavaimilla. Olen yrittänyt avata kotiovea pankkikortilla. Olen yrittänyt maksaa kaupassa bussikortilla. Olen herännyt päikkäreiltä täydessä paniikissa, koska kuvittelin että pitäisi olla töissä - lauantaina kello neljältä iltapäivällä, ja minulla on arki/päivätyö. Pyörin olohuoneessa säikähtäneenä aika pitkään ennen kuin ymmärsin asian laidan.

Pelästyin juostessani salilta metroon, kun "huomasin" että olin unohtanut painot salille.

Vierailija kirjoitti:

Menin silmälasit päässä suihkuun.

Mä oon mennyt sukat jalassa.

Lisäks mies on kans löytänyt mun jäljiltä kahvipannun jääkaapista.

Vaatteet vähintään jokatoinen päivä nurin- tai väärinpäin päällä.

Usein autoa ajaessa alan panikoimaan mihin laitoin auton avaimen..

Ajoin 12km päässä olevaan kauppaan ja huomasin, ettei lompakko tullut mukaan. Harmistuksissani päätin palata takaisin kotiin mutta käydä sitä ennen tankkaamassa auton. Vasta bensa-asemalla tajusin typeryyteni.

Kerran varastin kaverini auton. Olin lähdössä kotiin ja jostakin syystä otin autonavaimet. Tyytyväisenä ajoin kotiin ja parkkipaikalla alkoi tuntumaan, että jokin on pielessä. En omista autoa.

Joskus kaverini kertoi että oli nakannut kakkavaipan pyykkiin ja vauvan sukkahousut ovesta ulos, kunnes oli tajunnut että nyt taisi mennä väärinpäin 😂

Todella usein tulee kuorittua vihanneksia ja nakattua ne itse vihannekset kuorien sijaan biojäteastiaan.

Yritin pilkkoa paprikaa veitsellä, eikä hommasta tullut mitään. Tajusin käyttäväni veitsen hamarapuolta.

Kysyttäessä syntymäaikaa vastasin puhelinnumerolla.

Ostettiin kaverin kanssa irtokarkkipussit ja pyöräiltiin kirjastolle. Perillä kaveri ihmetteli, miten osasin pitää pussia niin taitavasti tarakalla vaikka en ollut kiinnittänyt sitä. Niin ihmettelin minäkin.

Entisessä työpaikassa piti pestä käsiä tosi usein ja hanat oli niitä, mitä ei tarvinnut kädellä koskea ollenkaan. Riittää siis kun heilauttaa käsiä siinä alla ja vesi valuu.

Vapaa-ajalla tietenkin monessa julkisessa paikassa on se hana, joka pitää kädellä avata. Esim ravintolat. Viimeksi Ateneumissa heiluttelin käsiä hanan alla ja ihmettelen, kun vesi ei tule. On kyllä noloa, kun on usein muitakin siinä samassa hommassa. Ja olen siis lopettanut tuossa em. työpaikassa jo vuosia sitten. Ja kotona kädellä avattava hana.

Kaverin kanssa oli treffit baarissa. Hän halusi näyttää jotain kuvia puhelimesta ja kaivoi taskusta kaukosäätimen.

Mä laitoin pari päivää sitten salilla jalkaan lenkkareita, jotka olivat liian isot ja sen merkkiset ja väriset, mitä minulla ei ole koskaan edes ollut. Olipahan vain siinä paikassa, mihin yleensä itse jätän omat kenkäni. Tämä siis salilla, missä kengät pitää riisua eteiseen ennen salin tiloihin menoa.

Täällä joku muukin siis tekee samaa kuin minä. Mikä tahansa tumma farmariauto parkkipaikalla on mielestäni meidän, merkistä ja tarkemmasta mallista välittämättä, se, minkä satun ensimmäisen huomaamaan. Kerran istui emäntä autossa, mutta hän vai nauroi, että itselleen on sattunut samaa.

.

Olin hetken kassatyössä ja oli kosketusnäytöllinen kassapääte. Kotonakin sitten naputtelin pöytätietokoneen näyttöä että miks tää ei toimi!

Olin laivan aamupalalla ja kävelin tarjottimen kanssa ulos koko ravintola-alueelta käytävälle. Olin ihan omissa ajatuksissani miettinyt, että otanko omena vai appelsiinimehua ja kävellyt pöytämme ohi. Henkilökunta mut lopulta pysäytti, että ei saa mennä ruokien kanssa pois alueelta. Huomiona, että olin nukkunut yöllä jonkun tunnin. Oli hieman hämmentävä hetki.

Ajatuksissa en ollut mutta jollain tasolla puoli unessa.

Odotin pakettia, mutta aikaisin aamulla heränneensä, olin torkahtanut sohvalle ja heräsin siihen kun ovikello soi. Posteljooni toi äidille ostamani kalenterin. Selailin sitä innoissani ja tajusin, että kalenteri loppuukin jo muutaman kuukauden päästä 2019. Ihmettelin vihaisena miksi myydään vuoden vanhaa kalenteria, kun siitä on jo kaikki kuukaudet menneet ja vain kaksi kuukautta aikaa käyttää.

Laitoin siskolleni viestiä ja kerroin asiasta ja siinä vihaisena viestiä laittaen siskoni kysyi ihmetellen, että missä vuodessa elän? Vastasin että nyt on 2019... Hätkähdin ihmetellen, että hetkinen mitä tapahtui vuodelle 2018, kun en muista siitä mitään? Tajusin, että nyt olikin 2018, ja kalenterista oli seuraavalle vuodelle paljon tilaa.

Nolotti laittaa siskolle viestiä, että olinkin väärässä vuodessa.

Kerran näin unta että olin kaverillani yötä toisella puolen Suomea. Heräsin kauhuissani kun muistin että minullahan on sovittu tapaaminen heti aamusta. Puin nopeasti päälleni, keräsin kamppeeni ja vasta ovella tajusin että kotonahan minä olen. Huokaisin helpotuksesta mutta en kyllä saanut loppuyönä enää unta.

Unohdin oman nimeni soittaessani autohuoltoon. Ukkeli vastasi sieltä ja yritin esitellä itseni. Aloitin tyyliin "hei, tässä Maija.... ööö... Maija... Inkeri...Tuulikki..." eli kerroin hädissäni kaikki kolme etunimeäni, mutta sukunimi jäi muistamatta.

Varasin autohuollon ja lopetin puhelun. Sittenpä paria minuuttia myöhemin muistin unohtaneeni vielä yhden asian, joka autosta  pitäisi samalla tsekata. Päätin soittaa uudelleen. Ja miten kävi?

Kyllä.

"Hei taas, tässä Maija... Inkeri... Tuulikki"

AAAARRRGG :D

Tän ketjun lukeminen pisti ajattelemaan. Mä en saa päähäni oikein mitään vastaavaa mitä täällä on ollut, mutta olen jo vähän aikaa miettinyt olenko hieman neuroottisenkin tarkka asioista. Jotenkin pelkään alitajusesti että nolaan itsesi tai tapahtuu jotain kauheaa jos joku pikkuasia unohtuu tai teen jotain ajatuksessani ns. pieleen. Johtaa siihen että neuroottisesti tolkutan itselleni että muista tämä tuo ja se ja elän varmaan lievässä hälytystilassa kun mietin voiko jokin pikkuseikka nolata minut, joten kiinnitän tekemiini asioihin jatkuvasti huomiota.... Pitäs jotenkin vähän rentouttaa tätä ottta elämästä.

Mulla on kuluneet crocsit eteisessä oven vieressä. Käytän niitä omalla pihalla tai ihan kun pyörin lähistöllä. Jalkaanlaitto käy ihan ajattelematta.

Monta kertaa kun olen lähdössä johonkin pois kotoa missä pitäisi olla ihan muut jalkineet, niin olenkin laittanut ne crocsit automaattisesti jalkaan.

Sitten saatan vasta huomata jossain, että voi itku, olen menossa juhliin tms.

Pakko palata vaihtamaan tai sitten vain tyynesti mennä ne jalassa.

Riippuu vähän miten asian ratkaisen.