Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

-Vienyt koiran lenkille ilman koiraa pelkkä hihna kädessä.

-Laittanut salipyykkipussin pakastimeen ja ostetut pakasteet pyykkikoriin ja kun pakasteista ollut tarkoitus tehdä ruokaa olettanut että ne unohtui kauppaan ja loppuviikosta sitten tajunnut pyykätessä että niin ne likapyykit taitaa sit olla siel jossain pakastelokerossa.

-Yrittänyt avata kotiovea auton kaukoavaimella ja kironnut että patterit varmaan loppu ja sitten koittanut tunkea avainta lukkoon kunnes tajunnut että väärä avain.

-Mennyt pyhänä töihin ja ihmetellyt onko kaikki muut kipeenä kunnes lounaalla tajunnut uutisia puhelimesta lukiessa että on pyhä (pieni konttori)

-Töihin lähtiessä kulkenut autoon pyjamahousut ja unitossut jalassa onneksi tajunnut että olen vasta puoliksi valmistautunut

-Ottanut lihasrelaksantin allergialääkkeen sijaan

-Lämmittänyt ruokaa mikrossa ja jättänyt sen sinne tasaantumaan... ja huomannut seuraavan kerran kun yrittänyt lämmittää jotain että jahas en sitten koskaan syönyt tätä

-Kaatanut kaapista maitoa tai jotain muuta kuin ketsuppia ruuan päälle useamman kerran

-Soittanut/Vastannut omasta puhelimesta vapaa-ajalla firman nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Lensin Italiaan ja siellä lentokentällä kävelin iloisena tulohallista ulos ja aloin katsella, mistä ja miten pääsen junalla lentokentältä keskustaan. Löysin lippujen ostopaikan ja olin jo lähdössä kohti paikallisjunia, kunnes muistin, että olihan minulla muutakin matkatavaraa kuin pieni käsilaukku, johon mahtui vain lompakko, passi ja puhelin.

Olin unohtanut noutaa matkalaukkuni sieltä hallin hihnalta. Eihän siinä muuta kuin hakemaan ne sieltä tullin takaa  (onnistui sen verran helposti, että tässä kohtaa vois todeta pari sanaa ko. kentän turvallisuusjärjestelyistä, mutta jääköön nyt tähän). 

Mulle kävi päinvastoin. Lensin Tanskaan, ja aikani seisoskelin odottamassa ruumasta tulevaa matkalaukkuani liukuhihnan vierellä. Aloin jo vähän huolestumaan kun laukkua ei kuulu, kunnes muistin että tulin pelkillä käsimatkatavaroilla. 

Olin töissä pikaruokaravintolassa, jossa oli ravintolan oma puhelin. Asiakkaat soittivat esim. catering-tilauksistaan siihen. Puhelimeen kuului vastata tyyliin "ravintola X Tampere, Minna puhelimessa". 

Pääsin opiskelemaan suuhygienistiksi, mutta jatkoin samalla hommia pikaraflassa X. Kun tuli ensimmäisten potilastöiden aika, otimme potilaisiin itse puhelimitse yhteyttä. Pari kertaa potilaan soittaessa minulle päin vaikkapa aikaa siirtääkseen vastasin puhelimeen "Ravintola X Tampere, Minna puhelimessa". 

Laitoin ajatuksissani kahvia ja unohdin laittaa purut suodatin pussiin eli tuli pelkkää vettä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikottain yritän avata kotioven työpaikan kulkulätkällä. Usein etsin paniikissa avaimia tai puhelinta, jotka on kädessä. Ostoskassi unohtuu helposti eteiseen tai pilaantuvat ruuat jäävät kassin purkamisen jälkeen jääkaapin viereen..

Munakello on ihan pakollinen.

Olen onnitellut työkaveria uudesta urasta sanomalla "kiva kun lähdet" (tarkoitus oli kehua, kun pääsi osaamistaan vastaaviin vaativimpiin töihin...), toivottanut asiakkaalle hyvää viikonloppua tiistaina, jne.

Miksi niin moni käyttää munakello? Onhan kännykässäkin ajastin.

Kännykän ajastin on huomattavasti hankalampi käyttää.

Olin tehnyt muutaman vuorokauden töitä 22h per päivä. Kolmantena päivänä, pyöräillessäni työpaikasta toiseen, nukahdin pyörän satulaan.

Olimme ostaneet uuden (käytetyn) auton. Lähdin sillä ensimmäistä kertaa yksin käymään kaupassa. Parkkeerasin auton ja menin ostoksille. Kun tulin takaisin parkkipaikalle, hätäännyin missä auto on ja mielessäni jo mietin onko se varastettu.

menin siihen kohtaan johon olin auton jättänyt ja hämmästyin kun auto oli siirtynyt takana olevan parkkiruudun ja pienen ajokaistan läpi vielä sen toisella puolella olevaan parkkiruutuun! Onneksi oli pieni kivetys, eikä auto ollut ojassa. Olin siis uuden auton huumassa unohtanut laittaa vaihteen tai käsijarrun päälle kun parkkeerasin ja se oli hiljalleen lähtenyt valumaan taaksepäin. Onneksi ei muissa ruuduissa ollut autoja. Vähän nolona hiippailin autoon ja ajoin vähin äänin kotiin.

Monta kertaa herännyt päiväunilta, luullut että on kouluaamu ja alkanut pukemaan ja meikkaamaan

Tänään menin lääkäriin ja puoli tuntia odotushuoneessa istuttuani tajusin olevani päivää etuajassa! Huomenna uus yritys! :D

Heräsin, säikähdin  miten  kello ei ole soinut ja  hirveällä kiireellä vesi kiehumaan pikahvia varten,  kissaan kompastellen ja rintsikoiden hakasten kanssa taistellen vessaan ja äkkiä dödöä,  meikkivoidetta sekä kulmakynää. Työpaikan pihassa tajusin, että on lauantai.

Toisella kertaa juoksin junaan ja lompakko jäi Ärrän kassalle, kun olin käynyt ostamassa mukaan leivän ja kahvin.

Kuljen pyörällä töihin. Yhden ulko-oven edessä on pyörä parkki, johon jätän pyöräni lukuisten muiden ihmisten tavoin. Yksi aamu unohdin jättää pyöräni parkkiin ja talitintti sen sisään tuulilasiin läpi...

Heräsin aamuyöstä kovaan päänsärkyyn. Otin yöpöydän laatikosta buranaa ja yritin jatkaa nukkumista. Aamulla lähdin töihin, ja ihmettelin kun kipu ei yhtään helpota, vaan päinvastoin. Lähdin takaisin kotiin. Kotona huomasin Buranan sijaan nielleeni emätinkapselin. On valkoinen ja kutakuinkin samankokoinen... Ei näköjään tehoa särkyyn

Vierailija kirjoitti:

Olin tehnyt muutaman vuorokauden töitä 22h per päivä. Kolmantena päivänä, pyöräillessäni työpaikasta toiseen, nukahdin pyörän satulaan.

Itse tein kerran kaksi vuorokautta töitä nukkumatta putkeen, ja sitten kahden valvotun yön jälkeen auton rattiin.

Oli soratie ja pitkä suora ja näin kaukana vastaantulevan auton valot. Säikädin tätä autoa kun en tiennyt kumpaa puolta tiestä minun pitää autolla ajaa. Päätin että katson kummalla puolella vastaantuleva auto on, ja  siirryn sitten itse vastakkaiselle reunalle.

Kuljin työkaverin kyydissä töihin ja kävelin ensin puoli kilometriä tien varteen odottamaan. Kerran odotin tienvarressa pitkän tovin kunnes tajusin että on varmaan lauantai. Oli noloa lompsia takaisin kotiin kotikadun vartta, kun varmasti naapurit tajusi jutun.

Toisen kerran heräsin aamulla säpsähtäen hereille ja ensitöikseni soitin työnantajalleni, kun oli hänelle asiaa. Hetken siinä juteltuamme työnantaja totesi että, "Muuten kyllä Pekka. mutta kun kello on kolme yöllä":(

Unohdin missä asun. Oltiin muutettu edellisenä iltana ja asuttiin melko sokkeloisessa rivarien rykelmässä. Siinä on siis isolla alueella noin 20 ulkoa päin identtistä rivitaloa, mutta ne ei oo kaikki samoin päin ja niiden välissä kulkee pieniä kävelypolkuja, joista pääsee liikkumaan paikasta toiseen. Lähdin koiran kanssa aamulenkille ajatuksissani ja kun tultiin takaisin rivareille tajusin, että mä en muuten tiedä yhtään mistä näissä mä asun. Hetki piti kierrellä ennen kuin löytyi oikealta näyttävä numero seinästä ja tutut verhot

Eilen kun kävin kaupassa, huomasin kassalla lompakkoa etsiessä että olin laittanut maitopurkin käsilaukkuuni enkä ostoskoriin. Mulla oli muitakin ostoksia, vain maitopurkki oli käsilaukussa. En tiedä mitä olin oikein ajatellut. Hävettää ajatus, etten olisi huomannut asiaa ja vartija olisi napannut mukaansa. Oli ihan täysi vahinko.

Kaupan parkkipaikalla olen muutaman kerran koittanut mennä repsikan ovesta vieraaseen autoon. Enempi minulle on hymyilty kuin suututtu.

Kaadoin kahvit tuttipulloon

Jätin ruuat kaupan liukuhihnalle. Lähdin maksamisen jälkeen vain suoraan ovea kohti.

Otin roskapussin lastenvaunujen alaritilälle, että vien sen mennessäni roskakatokseen. No, kävelytin roskapussia kolmisen kilometriä ja kävin sen kanssa mm. kaupassa. Muistin koko roskiksen, kun olin kotona. Toivottavasti lapsi ei saanut hajuhaittoja, eivätkä kaupassa lähelläni kulkeneet ihmiset.  Haiskahti kuitenkin jo jonkun verran.

Etsinyt lukulaseja kämppää ympäri, teinin huoneessa kolutessa se ihmetteli, mitä oikein aetsin, sanoin että lukulasejani taas kerran.

Se kertoi että ne ovat päässäni. Ja minullahan oli, ei vaan yhdet, vaan kahdet lukulasit otsalla.