Lue keskustelun säännöt.
Että onkin huono elokuva: Eat,pray,love!
16.08.2018 |
Lainasin tämän vähän vahingoissa ja ajattelin että kyllähän Julia Robertsin aina katsoo.
Tää on matkailuesite. Ja teko-syvällistä juubaa.
Ja tämmöisiä muka-etsiskelijöitä siellä on Ubud (Balilla) ihn täynnä.
--u mitä höttöä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin erehdyin joskus katsomaan kyseisen leffan. Alkoi niin paljon veetuttamaan koko filmi että noin puolivälistä aloin mielessäni kuvittelemaan Star Warsin troopsit juoksemaan ja taistelemaan taustalle. Lopulta kuvittelin Julia Robertinkin yhdeksi troopseista ja hän ampui sädepistoolilla sitä turhantärkeää jenkkiukkoa persauksiin.
Minä taas en ikinä jaksaisi katsoa mitään Star Warsia, mutta olen katsonut pari kertaa Eat Pray Loven :D
Ei mikään lempparini, mutta ihan katsottava todellakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myötähävetti niin lujaa, kun katsoin tätä. Ajattelin, että tääkö on tekijöiden näkemys siitä, mitä meille naisille kuuluu tarjota. Tämä on varmasti yksi huonoimpia ja kiusallisimpia leffoja ikinä. Mietin joskus, mitäköhän miettii mies, joka joutuu tämän katsomaan, kun jo minä naisena kiemurtelen vaivautuneena niin, että olen pudota soffalta.
Tuohan on omaelämäkerrallinen ja perustuu tositapahtumiin. Elisabeth Gilbertin kirja. Eikä sillä, ettäkö se ei olisi kaikkea, mitä ketjussa sanotaan.
Muistan jo silloin, kun tuo teos ilmestyi ja kiikkui Bestseller -listoilla ajatelleeni, että ihan järkyttävää oman navan tuijottelua ja tuubaa. Onkohan Gilbert vielä yhdessä sen vanhan miehen kanssa? Elokuvaa en ole katsonut enkä aio.
Pikainen Googletus paljasti, ettei ole ja on kerennyt olla sen liiton päätyttyä jo naisenkin kanssa ja jonkun toisen miehen. Jotkut on levottomia sieluja, semmoista se on. Vaikka sitä onnea matkustaisi Balille saakka hakemaan, ei se välttämättä pysy.
No se kirja oli jo niin surkea, etten kiinnostunut enää leffasta. Tosi moni best seller on kauheaa roskaa. Nyt alkaa vieläpä näkyä äänikirjallisuuden suosion kasvu. Tekstejä pitää yksinkertaistaa rankalla kädellä, jotta ne soveltuvat lenkkeilykirjallisuudeksi. Pitänee palata klassikoihin.
Leffan tarina oli niin ennalta-arvattava, että mulla meni siihen, että aloin katsella ihan elokuvan asetuksia: kylläpä Julian hiukset on hienon huomaamattomasti raidoitettu, lämmin väri. Aina kun Juliaa kuvataan, valo on vaaleaa ja pehmeää ja hiukset on valaistu vielä erikseen.
Onpa etsitty hienot kuvauspaikat Italiassa, kaikki sävytetty yhteen. Onpas hänen Italian muka-kaverit stereotyypillisiä, ja kaikki on taas niin mukavaa ja yhteensopivaa.
Onpas Julian puvustus ammattitaidolla tehty, ja meikki melkein huomaamaton.
Intian ja Balin maisemat ja kuvat viimeisen päälle kauniita kuvia.
Ja loupussa se brasilialais-aussi-javier-mies: sopiva parransänki, pellavapaidat, korubisnes ja valtava puuhuvila.
Kylläpä olikin laitettu paljon rahaa ammattitaitoon tässä! Kyllä se näkyi joka kuvassa.
Tarina ja hahmot ei kyllä paljon antaneet.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin erehdyin joskus katsomaan kyseisen leffan. Alkoi niin paljon veetuttamaan koko filmi että noin puolivälistä aloin mielessäni kuvittelemaan Star Warsin troopsit juoksemaan ja taistelemaan taustalle. Lopulta kuvittelin Julia Robertinkin yhdeksi troopseista ja hän ampui sädepistoolilla sitä turhantärkeää jenkkiukkoa persauksiin.
Olisiko aika alkaa katsoa oikeita elokuvia eikä b-luokan megabudjetin hollywoodshaibaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin erehdyin joskus katsomaan kyseisen leffan. Alkoi niin paljon veetuttamaan koko filmi että noin puolivälistä aloin mielessäni kuvittelemaan Star Warsin troopsit juoksemaan ja taistelemaan taustalle. Lopulta kuvittelin Julia Robertinkin yhdeksi troopseista ja hän ampui sädepistoolilla sitä turhantärkeää jenkkiukkoa persauksiin.
Olisiko aika alkaa katsoa oikeita elokuvia eikä b-luokan megabudjetin hollywoodshaibaa?
Häh? Jotain pönötystä ja paikoillaan seisten/istuen luennoitua lätinää ei vaan jaksa. Noh, katsoin hiljattain elokuvan "Where the crawdads sing" ja se oli jenkkidraamaa minun makuuni. Oli noin 1000 kertaa parempi, kuin tämä Eat Pray Love -kalkkuna.
Tuohan on omaelämäkerrallinen ja perustuu tositapahtumiin. Elisabeth Gilbertin kirja. Eikä sillä, ettäkö se ei olisi kaikkea, mitä ketjussa sanotaan.
Muistan jo silloin, kun tuo teos ilmestyi ja kiikkui Bestseller -listoilla ajatelleeni, että ihan järkyttävää oman navan tuijottelua ja tuubaa. Onkohan Gilbert vielä yhdessä sen vanhan miehen kanssa? Elokuvaa en ole katsonut enkä aio.