Kokeneen äidin viisautta

kun vaunut ovat liikkeessä ja herää heti tai pian kun vaunut pysähtyvät. Eli kannattaa jättää vaunut paikoilleen heti kun vauva on nukahtanut, jos haluaa että vauva oppii nukkumaan niissä ja itse haluaa joskus hengähtää sillä aikaa. Tämän viisauden opin onneksi ajoissa lasten kanssa kokeneelta ystävältäni.



Toinen asia jonka olen kokenut vauvojen ja lasten kanssa tärkeäksi on säännöllisten rytmien noudattaminen mieluummin lapsen omien unirytmien ja tarpeiden mukaan. Se helpottaa huomattavasti elämää eikä joka asiasta tarvitse hiukan vanhempanakaan tapella kun lapsi tietää että nyt on aika mennä esim. yöunille ym ja niin tehdään aina.

mutta kun vauva menee toiseen huoneeseen nukkumaan, muu perhe elää normaalia elämää muualla kotona. Siis telkkari+valot voi olla päällä, puhelin voi soida ym elämisen äänet kuuluvat asiaan. Huutaminen tms tietysti eri asia.

missä asioisssa ja miten kannattaa ottaa rennosti ja missä asioissa kantsii vähän tsempata, ettei siitä sitten olisi tulevaisuudessa liikaa hankaluutta.



Niin että ekan kanssa on useimmiten vaikea ottaa rennosti, ilman että koko elämä hetimiten pyörii sen kullannupun kiekaisujen tahdissa ;-) ......

kukin sitten noudattaa mitä pitää tärkeänä. Toisen ja kolmannen lapsen kanssa eri asiat ovat tärkeitä ja voimia on vähemmän kuin ensimmäisen kanssa.. lopputulos ei varmaan hirveästi kuitenkaan eroa eli kovin vaativaa lasta en ole ainakaan itse saanut kasvatettua, vaikka esikoisen kanssa tulikin jonkin verran hössättyä..



esimerkiksi: " kannattaa totuttaa lapsi ääniin, ettei herää sitten pieniin liikkeisiin" = Esikoisen päiväunien aikaan itsekin luin tai nukuin hiljaisuudessa, joten ei ollut mitään mieltä huudattaa radiota. Toinen oppii luonnollisesti meluun ja ääniin, kun esikoinen on kotona ja leikkii vieressä



tai " jokaiseen lapsen pyyntöön ja äännähdykseen ei kannata heti vastata" = mutta jos on kotona eikä ole juuri muuta tekemistä kuin hoitaa lasta niin juuri heränneen lapsen luonnollisestikin hakee hetipiakkoin pois sängystä, antaa tissiä jne. ja edelleen ei ole lapsi mitenkään vaativa päinvastoin helppo





Eri asia sitten on jos aikoo tehtailla monta lasta heti putkeen alle kahden vuoden ikäeroilla.. sittenhän on jo vähän pakko miettiä mietn asioita tekee ja mihin lapset oppivat. Tosiasiassahan ikäviä tapoja saa kuitenkin aika nopeastikin muutettua pois

Meitä vanhoja ja viisaita monen lapsen äitejä sitten riittää, samoin meidän neuvoja, hyviä ja huonoja. Mutta muista, että SINÄ olet oman lapsesi asioissa paras asiantuntija, SINÄ tiedät, mitkä rutiinit ja tavat sopivat juuri teille. Luota itseesi, nauti lapsestasi.



Me ' vanhat äidit' ei olla yhtään parempia äitejä, ollaan vaan oltu sitä vähän pitempään.

esikoisen kanssa valvoin ekat 2kk senkin vähän mitä lapsi olisi nukkunut. vauva nimittäin kuorsasi kuin virtahepo ja minä olen erittäin herkkäuninen. Kauhistuin neuvolan neuvoa siirtää 2kk eri huoneeseen, eihän nyt niin saa tehdä!!. Mutta kokeilimpa kuitenkin. Tuloksena heti ekana yönä 13 tunnin yöunet. Eli ilmeisesti vauvakin häiriintyi minun ja miehen yötuhinoista.



Esikoinen ei koskaan nukkunut vaunuissa ulkona, vaikka sehän se on se ainoa oikea paikka lapsen nukkua päikkäreitä;) kuopuksen kohdallakin yritin puoli vuotta, muutaman kerran päivässä ja pisin saavutus oli 20 minuuttia:D Että jospa ulkoilemme muuten ja nukumme päikkärit sisällä;)

Vastaavasti taas, jos vauvalla on ' oma' rytmi, eli valvoo yöllä ja ottaa sitten unet päiväsaikaan, kannattaa järjestää niin, että päiväunet nukutaan ' päiväoloissa' .

Meillä auttoi yöriehuntaan se, että päikkärit nukuttiin olkkarissa vaunuissa, valossa ja tavallista päivähälyä ympärillä. Yöt makkarissa ja aina samat iltarutiinit, eli pesut yms. Yöllä kun aloitti riehumisen niin mahdollisimman vähäeleisesti rauhoteltiin, eikä laitettu valoja päälle. Loppui riekkuminen muutamassa päivässä ja rytmi muotoutui ' normaaliksi' . Ideana siis se, että yön ja päivän erot tehdään mahdollisimman selväksi pikku yökyöpelille.



Ja toinen vinkki, imetys on hankalaa, ainakin usein. Kysykää aupua ja etsikää tietoa vaikka netistä. Mulle tuli nimittäin täytenä yllätksenä se alun vaikeus ja se kipu. Olin ehkä vähän hölmö kun en ollenkaan osannut varautua.

Ensimmäisen kanssa minäkin pidin kiinni " säännöistä" , kuten että lapsi nukkuu omassa sängyssään ja vaatteet silitetään ja tutit desinfioidaan ym. sinänsä ihan hyvistä säännöistä, mutta toisen ja varsinkin kolmannen kanssa osaa nyt käyttää enemmän aikaa lasten kanssa olemiseen ja jättää turhanpäiväiset tekemiset sikseen. Tosin edelleen siivoan liikaa, mutta se on sitten taas luonnekysymys, kun en kestä sekasotkua....joka tapauksessa tärkeämpää on se, että voidaan hyvin kuin se, miten asiat tehdään.