Monet äidit ja isät eivät tunnista, mitä on väkivalta lastenkasvatuksessa

Nykyään vanhemmilta vaaditaan aivan liikaa. Lisäksi tuo väkivalta on niin laajasti otettava juttu, että todellakaan ei pidä yleistää tätä näin kun nykyään tehdään.

Ei lapsi tuhoudu jos vanhempi väsyneenä tai jostain muusta syystä vaikka huutaa ja raivoaa tai antaa sen luunapin lapselle, mutta jos tämä on perheessä normaali tapa toimia niin silloin on jotain pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmilta vaaditaan aivan liikaa. Lisäksi tuo väkivalta on niin laajasti otettava juttu, että todellakaan ei pidä yleistää tätä näin kun nykyään tehdään.

Ei lapsi tuhoudu jos vanhempi väsyneenä tai jostain muusta syystä vaikka huutaa ja raivoaa tai antaa sen luunapin lapselle, mutta jos tämä on perheessä normaali tapa toimia niin silloin on jotain pielessä.

Ydinperhe on vähän epäluonnollisen suppea ja vaativa ympäristö, pitäisi olla enemmän aikuisia joustavammin lapsia vahtimassa, jotta aikuiset pääsevät välillä tuulettumaan, eikä tarvitse stressata ja räjähtää.

Sanoisin että 95% vanhemmista on pahoinpidellyt lastaan näillä kriteereillä.

Minä huudan vain positiiviseen sävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Ydinperhe on vähän epäluonnollisen suppea ja vaativa ympäristö, pitäisi olla enemmän aikuisia joustavammin lapsia vahtimassa, jotta aikuiset pääsevät välillä tuulettumaan, eikä tarvitse stressata ja räjähtää.

Joitakin kuukausia sitten katsoin lapsen nukkumaanmenon jälkeen luontodokkaria, joka kertoi eläinäideistä. Kävi ilmi että iso osa linnuista ja nisäkkäistä huolehtii jälkikasvusta yhteisöllisesti. Leijonaemotkin verkostoituvat, niiden pennut leikkivät yhdessä ja sitten jompi kumpi emoista puuttuu menoon tarvittaessa. Norsuillakin emon siskot ja vanhemmat jälkeläiset osallistuvat poikasesta huolehtimiseen. Luin vastikään myös jonkun tunnetun lastenpsykiatrin kirjoittaman kirjan, jossa historiaankin nojaten se, että äiti yksin huolehtii lapsesta tai lapsista erillään yhteisöstä, on täysin luonnotonta.

Mitä ihmettä täällä lukee? Kuvitteleeko joku että esim. se satunnainen luunappi on ok? Tai jos ei pääse tuulettumaan on ok räjähtää lapselle? Näitä kasvatuksen helmiä tapaan päivittäin.

Yhteisöllisyys on mielestäni hieno juttu. Siitäkin palsta sitten huutaa kun kamalat isovanhemmat ym. kehtaavat odottaa kyläilyjä tai että saisivat hoitaa lastenlastaan. Kyllä palstaa lukiessa taas maailmankuva vääristyy..

Ja ilman mitään kuria tulee niitä vapaan kasvatuksen helmiä.

En ole kajonnut lapsiini fyysisesti. Mutta olen huutanut ja pilkannut. Tiedän, että se on väärin. Se on yksiselitteisesti väärin, myös väsyneenä.

Tekee kipeää myöntää oma puutteellisuutensa. Mutta kannustan muitakin huomaamaan, että me vanhemmat teemme monenlaisia virheitä, joka ainoa meistä. Pelottavin on se vanhempi, joka väittää ettei ole ikinä tehnyt mitään noista listassa mainituista.

Mikään noista ei ole lapselle hyväksi, mutta esimerkiksi tuo negatiiviseen sävyyn huutaminen no joo... Välillä sitä miettii, että tekeekö näitä listoja lapsettomat kukkahattutädit, jotka eivät koskaan ole uhmaikäistä kasvattaneet. Ei se huutaminen ole hyväksi lapsille, mutta kyllä se vanhempikin on ihminen. Armoa heillekin. Jos lapsi tökkii jatkuvasti aikuista (niin kuin uhmaikäiset ja murrosikäiset tekevät), niin kyllä se vaan jossain vaiheessa aikuisellakin voi purkaantua ei-kypsällä tavalla.

Samoin uskallan väittää, että lähes jokainen vanhempi on kohdannut sen hetken kun voimaa käyttäen siirtää lapsen/estää lasta fyysisesti ja huomaakin tekevänsä sen liian voimakkaasti ja ikään kuin kostaakseen lapselle. Ja jos on tunne-elämältään normaali, niin siitä kokee syyllisyyttä. Jos on fiksu, niin sitä tajuaa pyytää lapselta anteeksikin.

Tai ihan sekin, kun jotkut lapset purevat, potkivat tai lyövät paljon parivuotiaina, niin aika moni vanhempi nappaa sen tuhannennen läppäsyn jälkeen tukasta kiinni vain huomatakseen, että mitä ihmettä minä teen, ja päästää irti.

Lapsiin kohdistettu väkivalta ei ole hyväksyttävää, mutta mielestäni sillä todellakin on eroa, onko väkivalta systemaattista vain sitä, että vanhempi pitkän uhmakauden päätteeksi menettää hetkeksi hermot ja huutaa/ottaa liian kovaa lapsesta kiinni jne.

Ja kuitenkin vielä 30 vuotta sitten tukkapöllyt olivat "normi". Se tulee meillä nykyvanhemmilla juuri sen vuoksi niin vaistomaisesti, että vaatii paljon katkaista sukupolvien kierre. Ja toivottavasti katkaistaankin.

Ennen vanhaan lastenkasvatus toimi maalaisjärjen pohjalta. Nykyään taas mennään ideologiavetoisesti ja pöyristytään milloin mistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ja ilman mitään kuria tulee niitä vapaan kasvatuksen helmiä.

Mutta ovatko väkivallan käyttäminen ja kuri toistensa sama asia? - Minusta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ilman mitään kuria tulee niitä vapaan kasvatuksen helmiä.

Mutta ovatko väkivallan käyttäminen ja kuri toistensa sama asia? - Minusta ei.

Pitää erottaa toisistaan perheväkivalta ja ruumiillinen kuritus. Niillä kahdella on aivan eri motiivi, idea ja vaikutus. Monikaan ei tätä eroa halua nykyään ymmärtää vaan tekee mm. sen virheellisen olettaman, että lapsen rankaiseminen on pahantahtoista toimintaa jossa halutaan lapselle pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä täällä lukee? Kuvitteleeko joku että esim. se satunnainen luunappi on ok? Tai jos ei pääse tuulettumaan on ok räjähtää lapselle? Näitä kasvatuksen helmiä tapaan päivittäin.

Yhteisöllisyys on mielestäni hieno juttu. Siitäkin palsta sitten huutaa kun kamalat isovanhemmat ym. kehtaavat odottaa kyläilyjä tai että saisivat hoitaa lastenlastaan. Kyllä palstaa lukiessa taas maailmankuva vääristyy..

Heh meidän lasten isovanhemmat sitä vasta ovatkin niitä tukkapöllyjä ja luunappeja antaneet aikanaan omilleen, siinäkö sitten luotettavat lapsenvahdit vai? Meinaatko tosiaan, että jos vanhempi ajattelee että luunapit on ihan ok, ettei hänen oma vanhempi olisi tätä metodia pitänyt suuressa kunniassa?

Kyllä väkivallankäyttö on sukupolvelta toiselle vahvasti periytyvää. Ei ihminen tukista koska on väsynyt. Se tukistaa, koska ei ole oppinut muulla tavalla käsittelemään negatiivisia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että 95% vanhemmista on pahoinpidellyt lastaan näillä kriteereillä.

Todennäköisesti olet uskoakseni oikeassa väitteesäsi. - Itse uskaltautusin vielä väittämään, että monesti tuntuu sille, että lapsettomilta saa kaikkein parhaimmat neuvot ja ohjeet siihen, miten pitäsi ja tulisi olla lapsten kanssa. - Samalla tavoin kuin me sinkut saamme parhaimmat ja viisaimmat ohjeet parisuhteessa olevilta siihen, miten tulisi olla ja elää erinomaisen tyydyttävää ja antoisaa sinkkuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lastenkasvatus toimi maalaisjärjen pohjalta. Nykyään taas mennään ideologiavetoisesti ja pöyristytään milloin mistäkin.

Täysin samaa mieltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä täällä lukee? Kuvitteleeko joku että esim. se satunnainen luunappi on ok? Tai jos ei pääse tuulettumaan on ok räjähtää lapselle? Näitä kasvatuksen helmiä tapaan päivittäin.

Yhteisöllisyys on mielestäni hieno juttu. Siitäkin palsta sitten huutaa kun kamalat isovanhemmat ym. kehtaavat odottaa kyläilyjä tai että saisivat hoitaa lastenlastaan. Kyllä palstaa lukiessa taas maailmankuva vääristyy..

Heh meidän lasten isovanhemmat sitä vasta ovatkin niitä tukkapöllyjä ja luunappeja antaneet aikanaan omilleen, siinäkö sitten luotettavat lapsenvahdit vai? Meinaatko tosiaan, että jos vanhempi ajattelee että luunapit on ihan ok, ettei hänen oma vanhempi olisi tätä metodia pitänyt suuressa kunniassa?

Kyllä väkivallankäyttö on sukupolvelta toiselle vahvasti periytyvää. Ei ihminen tukista koska on väsynyt. Se tukistaa, koska ei ole oppinut muulla tavalla käsittelemään negatiivisia tunteita.

Ihminen tukistaa, koska on sitä mieltä, että se on toimivampi rangaistus kuin vaikkapa jäähy. Eli esim. tehokkaampi tai helpompi toteuttaa.

Entisajan vanhemmat ja useimmat vanhemmat ulkomailla nykyisinkin ovat lapsia hakkaavia ja jälkikasvuaan vihaavia väkivaltaisia hirviöitä.

Onneksi Suomessa nuorten vanhempien polvi tietää paremmin ensi kertaa maailmanhistoriassa ja ymmärtää vihdoinkin siirtyä rakastavaan väkivallattomaan kasvatukseen, missä lasta ei mielivaltaisesti pahoinpidellä jos joku piirre lapsessa ärsyttää vanhempaa tai jos vanhemmalla on huono päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä täällä lukee? Kuvitteleeko joku että esim. se satunnainen luunappi on ok? Tai jos ei pääse tuulettumaan on ok räjähtää lapselle? Näitä kasvatuksen helmiä tapaan päivittäin.

Yhteisöllisyys on mielestäni hieno juttu. Siitäkin palsta sitten huutaa kun kamalat isovanhemmat ym. kehtaavat odottaa kyläilyjä tai että saisivat hoitaa lastenlastaan. Kyllä palstaa lukiessa taas maailmankuva vääristyy..

Heh meidän lasten isovanhemmat sitä vasta ovatkin niitä tukkapöllyjä ja luunappeja antaneet aikanaan omilleen, siinäkö sitten luotettavat lapsenvahdit vai? Meinaatko tosiaan, että jos vanhempi ajattelee että luunapit on ihan ok, ettei hänen oma vanhempi olisi tätä metodia pitänyt suuressa kunniassa?

Kyllä väkivallankäyttö on sukupolvelta toiselle vahvasti periytyvää. Ei ihminen tukista koska on väsynyt. Se tukistaa, koska ei ole oppinut muulla tavalla käsittelemään negatiivisia tunteita.

Ihminen tukistaa, koska on sitä mieltä, että se on toimivampi rangaistus kuin vaikkapa jäähy. Eli esim. tehokkaampi tai helpompi toteuttaa.

Kyllä minun äitini tukisti siksi, että oli väsynyt ja v-ttuuntunut, ja sitten siihen sattui jokin väärinkäsitys vielä päälle.