Miksei lapsettomat ymmärrä että lapsenhankinnasta tivaaminen on vain kysyjän omien pelkojen, toiveiden ja ajatusten peilailua?

Minulla on ystävä jonka mielestä on aivan SIETÄMÄTÖNTÄ että olen sanonut että en tiedä hankinko lapsia ja olen onnellinen vaikka niitä ei tulisi. Häntä  siis suorastaan kismittää, ja mitä seesteisempi olen, sitä enemmän hänellä kuplii. Miksi?

Kiitos tästä, helpottaa hieman. Itse en tahdo lapsia ollenkaan ja sukulaisten tivaaminen on tuntunut ilkeältä arvostelulta ja painostukselta. Ehkä ymmärrän heitä nyt vähän paremmin.

Oon aina miettinyt että jos sönköttää että sitä rakkautta ei vaan voi ymmärtää ennen kuin kokee, niin mitä väliä sillä sitten on, että ei koe? Kun ei sitä tajua mistä "Jää paitsi". En mä ymmärrä miten siisti joku kuulentokin voisi olla, mutta en usko että siitä ahdistun tai kukaan muukaan.

Vauvatalkoot. Kaikkien pitää kärsiä jos minä kärsin.

Tuttavapariskunnan mies oli säteilyn aiheuttaman työtapaturman vuoksi steriili. Olivat uskovaisia eivätkä halunneet lapsettomuushoitoja. TÄmä selitettiin sille miehelle, joka aina kyseli kaikilta koska menette kihloihin, koska naimisiin, koska hankitte lapsia. Silti, tämä mies kyseli pariskunnalta edelleen selityksen jälkeen, koska hankkivat lapsia. 

Eikös tuo päde aika moneen muuhunkin asiaan? Suurimpaan osaan suorastaan.

Silti epäkohteliasta ja junttia kysellä tuollaisia asioita

"Miksei lapsettomat ymmärrä että lapsenhankinnasta tivaaminen on vain kysyjän omien pelkojen, toiveiden ja ajatusten peilailua?"

- Tämä kysymys sai mieleeni kuinka aikanaan minua, koulukiusaamisen kohteelle pyydettiin ja tai kehotettiin ymmärtämään ja tajuamaan, että kiusaajani kiusaavat vain siksi, että heillä on itsellä niin paha ja huono olla ja purkavat pahanolonsa ja kiukkunsa sitten minuun. En vielä näin lähemmäksi nelikymppisenä täysin ymmärrä, mitä tällä neuvolla tai ohjeella minulle kertoa.

Miksi epäkohteliaita ihmisiä pitäisi ymmärtää?