Mikä äskeinen normaali tuntuu nyt oudolta?

Häntien typistäminen tietyiltä koiraroduilta.

Vierailija kirjoitti:

- lentokoneissa sai joskus tupakoida, oli takaosassa rivit erikseen tupakoijille.

- lapset auton takapenkillä hyppimässä, ei ollut turvavöitä.

- ravintoloissa vain tarjoilija sai siirtää asiakkaan juoman, jos asiakas vaihtoi pöytää

Lääkäreille oli työpaikalla oma tupakkahuone. Niissä savun hajuisissa vaatteissa hoidettiin potilaita.

Sairaalan siivoojat tamppasivat patjoja ja kantoivat likavettä siivoukseen mukanaan.

Matkaesitteiden lukeminen ja matkan varaaminen matkatoimistosta.

Aikuinen ihminen, jolla ei ole kännykkää. Ymmärrän ikäihmiset jotka eivät ole sellaista aikoinana hankkineet ja eivät jaksa sellaisen käyttöä opetella.

Mutta jos nelikymppinen Pauli/Paula sanoisi, että hänellä on vain lankapuhelin olisin kiinnostunut tietämään syyn moiseen elämänvalintaan.

Toki en sitä siis kysyisi, ellei henkilö haluaisi itse kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-sanan käyttö normaalissa asiapuheessa ja -tekstissä.

Minä ymmärrän, että se loukkaa ulkomaisia ihmisiä. Suomessa se on kuitenkin vain vanhanaikainen ilmaus. Meillä asiaa vastaa ryssittely.-ap.

Kieli kehittyy ajan myötä ja N-sana on jo aikaa sitten menettänyt neutraalin aseman kielessä. 

Vastaavia kielen kehityksiä voi miettiä tiettyjen nimien osalta esimerkkinä vaikka Uuno ja Tahvo, jotka aikaa sitten olivat vain nimiä. Nyt noihin nimiin liittyy vahva sivumerkitys.

Vierailija kirjoitti:

N-sanan käyttö normaalissa asiapuheessa ja -tekstissä.

Youtubesta löytyy esim. vanhoja urheiluselostuksia 80-90-luvulta, joissa selostaja käyttää N-sanaa useaan otteeseen. Suomessa se ei ollut silloin mikään haukkumasana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- lentokoneissa sai joskus tupakoida, oli takaosassa rivit erikseen tupakoijille.

- lapset auton takapenkillä hyppimässä, ei ollut turvavöitä.

- ravintoloissa vain tarjoilija sai siirtää asiakkaan juoman, jos asiakas vaihtoi pöytää

Lääkäreille oli työpaikalla oma tupakkahuone. Niissä savun hajuisissa vaatteissa hoidettiin potilaita.

Sairaalan siivoojat tamppasivat patjoja ja kantoivat likavettä siivoukseen mukanaan.

Mahtoiko sairaalabakteerit olla isompi vai pienempi ongelma silloin? Tosin itse syntynyt 60-luvulla ja kyllä ne aina mun aikaani on koneilla pesty ne lattian.

Sisko opiskeli aikoinaan lääkiksessä. Lääketieteen professosi poltti tupakkaa pitäessään luentoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-sanan käyttö normaalissa asiapuheessa ja -tekstissä.

Minä ymmärrän, että se loukkaa ulkomaisia ihmisiä. Suomessa se on kuitenkin vain vanhanaikainen ilmaus. Meillä asiaa vastaa ryssittely.-ap.

Kieli kehittyy ajan myötä ja N-sana on jo aikaa sitten menettänyt neutraalin aseman kielessä. 

Vastaavia kielen kehityksiä voi miettiä tiettyjen nimien osalta esimerkkinä vaikka Uuno ja Tahvo, jotka aikaa sitten olivat vain nimiä. Nyt noihin nimiin liittyy vahva sivumerkitys.

No vahva ja vahva. Meillä ei ole afrikkalaisten orjien historiaa, emme ole olleet isäntämaa. Kotoperäisiä pilkkanimiä on riittänyt, mutta niistä on puuttunut valkoisen miehen taakka. Enemmän se on ollut naapurille kettuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-sanan käyttö normaalissa asiapuheessa ja -tekstissä.

Youtubesta löytyy esim. vanhoja urheiluselostuksia 80-90-luvulta, joissa selostaja käyttää N-sanaa useaan otteeseen. Suomessa se ei ollut silloin mikään haukkumasana.

Silloin ei saanut sanoa piika, pultsari tai kaatumatauti. N-sana (mikä lapsellinen hyi-hyi-pottailmaus) oli vanhanaikaisten miesten puhetta. Miehet saivat olla karkeastikin ajastaan jäljessä, kunhan tekivät sen oikeassa kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitan: työssä juominen. 1970 -luvulla sai rakentaa kännissä.

Niin sai, minäkin rakensin isoja taloja,kylläkin 80 luvulla, usein kännissä. En kuitenkaan mitään änkyrässä, vaan pienessä sievässä. Kerran tosin mestari kielsi enää menemästä työkohteeseen joten menin autoon nukkumaan odottamaan että muu porukka saa hommat valmiiksi. Varsinkin ylitöihin jäädessämme, eka tehtävä oli "kaupassa käynti" !

Homeongelmien syy taisi ratketa sitten viimeinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- lentokoneissa sai joskus tupakoida, oli takaosassa rivit erikseen tupakoijille.

- lapset auton takapenkillä hyppimässä, ei ollut turvavöitä.

- ravintoloissa vain tarjoilija sai siirtää asiakkaan juoman, jos asiakas vaihtoi pöytää

Lääkäreille oli työpaikalla oma tupakkahuone. Niissä savun hajuisissa vaatteissa hoidettiin potilaita.

Sairaalan siivoojat tamppasivat patjoja ja kantoivat likavettä siivoukseen mukanaan.

Mahtoiko sairaalabakteerit olla isompi vai pienempi ongelma silloin? Tosin itse syntynyt 60-luvulla ja kyllä ne aina mun aikaani on koneilla pesty ne lattian.

Aikamoisia likalevittimiä ne vanhat koneet. Mopit oli pitkään raskaita ja niitä kastettiin ja puristettiin kuivaksi.

Sairaaloiden lattiat vahattiin kerran viikossa. Ihme kun eivät menneet permannosta läpi niiden koneidensa kanssa.

Pikkupoikien ryhmäkäyttäytyminen, kuinka brutaali tahansa, selitettiin leikiksi ja sankaruuden tavoitteluksi. He eivät myöskään kiusanneet verbaalisesti tämän selitysmallin mukaan.

Papit ja rehtorit istuivat viroissaan vuosikymmeniä. Samoin kunnan päättäjät. Muutama ihminen päätti kaikesta ja vapaa-aikoinaan pyöritti klubeja.

Tavallistakin ihmistä sitoi samassa työssä pysymisen ihanne. Leikkaus auttoi vaivaan kuin vaivaan, henkisiinkin.

Naimisissa oloa jatkettiin, kun kerran oli "päässyt". Kohde saattoi toki vaihtua.

Kiusaamisesta ei saanut puhua. Piti puolustautua muttei tapella. Osa tosin tappeli "reilusti".

Tupakointi työpaikoilla työhuoneissa ja kahvitiloissa. Homoseksuaalisuuden kriminalisointi ja sairautena pitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Häntien typistäminen tietyiltä koiraroduilta.

Kalseat, virikkeettömät eläintarhat.

Köyhät ja uskovaiset olivat automaattisesti "hyviä".

Hyveellinen piti olla johonkin rajaan asti. Mitä vaadittiin, siitä myös helposti naurettiin.

Arjen sankaruuden vierittäminen heikoimpien niskaan. Nykyään monista asioista huolehditaan yhteiskunnan taholta, onneksi.