Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu ihan oikeasti järkyttynyt/kyllästynyt siihen miten paljon isompiin lapsiin menee rahaa?
15.08.2018 |
Tiedän, että tulee taas kuraa niskaan, että enkö osannut varautua tähän ja säästää kaikki pikkulapsivuodet, mutta kerron heti kättelyssä että en. Olin 22-vuotias ja opinnot kesken kun raskaaksi tulin ja mitään säästöjä ei ennen lapsia ollut. Lisäksi olen sairastanut, joten olen ollut monta vuotta pitkään sairauslomalla ja osa-aikaisella sairauslomalla töistä, joten tulot ovat olleet pienet.
Nyt onneksi pystyn tekemään täysipäiväistä työviikkoa ja sain terveen paperit vuoden vaihteessa.
Mutta tama syksy tuntuu siltä, että rahat menee sitä tahtia kun ne tulee... Esikoinen lukiokirjat maksaa, syksyn kirjoitukset maksaa, abivuosi maksaa , joten yritän säästää abiristeilyä (tai mikä Tallinnan reissu se onkaan varten), nuoren autokoulu maksaa, bussikortti maksaa ja kuopuksen harrastusmaksut tulivat nyt taas maksuun ja niihinkin menee monta sataa euroa plus urheuluvälineet ja vaatteet, joita saa olla tyyyliin tsiljoona, kun koulussakin hänellä on valinnaisena liikuntaa.
Aamulla esikoinen pyysi rahaa kampaajalle ja vaikka se on pieni summa tässä konkurssissa, niin tuntui siltä etten jaksa enää.
No kyllä me kaiken tämän maksamme ja olen iloinen että nuori opiskelee ja olen iloinen että kuopus harrastaa mieluisiaan lajeja, mutta ekan kerran tänä aamuna sain itseni kiinni ajatuksesta, että voi miten olisi ihanaa, että lapset olisivat jo omillaan ja saisi käyttää koko palkan itseensä.
No joo, raha ei tietenkään ole kaikki kaikessa, samalla on ihanaa, että lapset ovat vielä kotona jne. Mutta olen kyllä onnellinen nyt, ettemme vauvakuumeissamme tehneet vielä kolmatta, millä ihmeellä hänet elättäisimme.
Luultavasti jommalla kummalla hajoaa puhelin tai jotain muuta vastaavaa ja se kampaamomaksusta harmistuminen tuntuu taas nin turhalta.
Jep, olen puhunut. Ja joo kyllä, olisi kannattanut tehdä lapset alunperin hyvään taloudelliseen tilanteeseen, mutta aina elämä ei mene niin. Toisaalta se ei olisi minua suojannut sairastumasta, joten elämä yllättää.
Kumpa nyt vaan pysyisi terveenä jatkossa.
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi maksat autokoulun lapsellesi! Miksi nuori ei ole itse kesätöistä säästänyt rahoja???
Kesätöitä ei kuule niin helpolla nykyään saa, hakemuksia laittoi vaikka kuinka tammikuusta asti. Oli todella rikki siitä, ettei töitä saanut.
Miten voit kirjoittaa noin julmasti? Kamalia sydämettömiä ihmisiä täällä.
No ei kyllä pidä paikkaansa. Kyllä kesätöitä nuorille on pilvin pimein. Halpaa työvoimaa otetaan aina töihin. Täyttämällä nettihakemuksia ei pääse mihinkään, mutta soittamalla ja paikan päällä käymällä kyllä saa töitä. Siis jos on normaaliälyinen ihminen. Se pieni prosentti hölmöjä jää tietysti aina ilman töitä, mutta he eivät kyllä ansaitse ajokorttiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoitomaksut ja kuravaatteet ja kintaat ja haalarit ja kengät ja harrastukset ja kuljetus... Onneksi rupeaa olemaan ohi. Teini tulee halvemmaksi. Huokaisin onnesta kun 13 vee katsoi mua kuin hämähäkkiä kun kysyin tilataanko syksyksi tuulihousuja tai talveksi toppahousuja.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuo 5-vuotiaan äiti ja ei mun ajatuksissa ainakaan materia ole tärkeintä. Lapsi kulkee kirppisvaatteissa hoidossa ja meidän koti on ihan normaali koti, ei luksusta missään. Mutta se missä en tingi on mahdollisuuksien antaminen. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus käyttää kaikkia kykyjään, tavoitella haluamiaan unelmia ja että turvaverkko on mahdollisimman tiheä. Jos hän haluaa voimistella ja käydä lukion neljässä vuodessa, se on ok. Jos hän haluaa harrastaa ratsastusta ja muuttaa Ypäjälle opiskelemaan hevosenhoitajaksi, se on ok. Jos hän haluaa ammattikouluun ajoneuvoasentajaksi ja perustaa oman yrityksen 20-vuotiaana, se on ok. Jos hän haluaa viisi lasta ja olla kotiäiti, niin se on ok. Jos hän tahtoo ydinfyysikoksi ja Lontooseen opiskelemaan, niin se on ok.
Joku kertoi tässä ketjussa miten sydäntäsärkevää oli kun poika joutui lopettamaan jääkiekon pelaamisen varojen puuttumisen takia. Sitä en ikinä lapselleni halua. Hän saa itkeä ja raivota uuden kännykän perään eikä sitä osteta, se on vain materiaa. Koulutuksesta tai harrastuksista hän ei sen sijaan joudu koskaan tinkimään, se on meidän vanhempien periaate.
Meillä juuri keskusteltu tästä..
Mies polttaa päivittäin 2 askia tupakkaa, eli 12 euroa päivä ja kuussa monta sataa.
Tyttö haluaisi ratsastaa mutta meillä ei ole varaa..
Meillä myös 2 erittäin kalliiksi vakuutuksiltaan tulevaa autoa, joista ei muka pääse eroon.
Silti oli varaa pojalle 700 euron pelitietskariin ja molemmille 100 euron luuri.
Mies määrittää meillä mitä ostetaan ja koska ja muu perhe usein vikisee. Se on epistä.
Aina on varaa tupakoida tai juoda tai vanhempien rellestykseen, muttei lasten harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Helsingissä ei saa kaikissa kouluissa oppikirjoja. Alakoulussa olen itse ostanut niitä ja taas tuli näköjään kuopuksen uudessa yläkoulussakin vastaan sama tilanne. Ei kirjoja.
Tukiopetusta ei saa. Meillä se ei ole ongelma, koska osaamme itse opettaa, mutta eihän kaikki vanhemmat ole siinäkään samalla viivalla.
Tuo kirjattomuus on totta. Tukiopetukseen on lain mukaan oikeus tunti per viikko. Tietysti jos aine menee hyvin, sitä ei anneta. Ttukiopetusta ei anneta väitettä ei kannata niellä, vaan vaatia kouluta kirjallinen vastine ja viedä asia eteenpäin kirjallisena.
Se, että osaako äiti tai isä matikkaa, ei velvoita vanhempia toimimaan lapsensa tukiopettajina. Tietysti opastavat läksyissä, mutta vanhemmilla ei ole pedagogista vastuuta koulua käyvästä lapsestaan/nuorestaan.
Vaihda pieneen mieheen (kiinalainen), niin yhteiset lapsetkin pysyvät pienempinä. Pienet vaatekoot ovat halvempia. Ruokaa menee vähemmän jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon teinejä tunnutaan myös hyysättävän. Olen itse nyt 28, ei mulle koskaan maksettu ajokorttia. Ei se ole mikään pakollinen meno, paitsi jos katsoo että se on esim ehdoton vaatimus johonkin työhön? Maksoin itse ajokortin myöhemmin noin 23-vuotiaana kun olin säästänyt palkasta. Siinä kohtaa kun aloin käydä kesätöissä, sain myös pitkälti itse kustantaa esim hygieniatarvikkeet, meikit, vaatteet yms. Kotoa sain ruuan. Opiskeluaikana kun asuin jo omillani niin kävin töissä (jos joku väittää ettei opiskelija saa töitä esim siivoojana tai kaupan kassana niin puhuu potaskaa) eikä vanhemmat koskaan tukeneet sen kummemmin, toki saatoin esim. synttäreinä saada rahaa lahjaksi. Itse sain kuitenkin kalustaa kämpän omilla rahoilla, sain isän vanhan telkkarin ja ruokapöydän. En edes ajatellut tässä olevan jotain outoa, mut ilmeisesti suurin osa hyysää vielä aikuisiakin lapsiaan ja sitten valitetaan kun on tiukkaa. :(
Nää keskustelut on hyviä, pitää nääs tarkkaan huolta ettei ehkäisy petä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Helsingissä ei saa kaikissa kouluissa oppikirjoja. Alakoulussa olen itse ostanut niitä ja taas tuli näköjään kuopuksen uudessa yläkoulussakin vastaan sama tilanne. Ei kirjoja.
Tukiopetusta ei saa. Meillä se ei ole ongelma, koska osaamme itse opettaa, mutta eihän kaikki vanhemmat ole siinäkään samalla viivalla.
Tuo kirjattomuus on totta. Tukiopetukseen on lain mukaan oikeus tunti per viikko. Tietysti jos aine menee hyvin, sitä ei anneta. Ttukiopetusta ei anneta väitettä ei kannata niellä, vaan vaatia kouluta kirjallinen vastine ja viedä asia eteenpäin kirjallisena.
Se, että osaako äiti tai isä matikkaa, ei velvoita vanhempia toimimaan lapsensa tukiopettajina. Tietysti opastavat läksyissä, mutta vanhemmilla ei ole pedagogista vastuuta koulua käyvästä lapsestaan/nuorestaan.
Usein ne tukiopet ei oo kovin kaksisia... rehtorin veljenpoika joka pitää välivuotta tms...
Vierailija kirjoitti:
Noniin, sitten säästämään! Kuinka monella on lapselle säästötili?
Meillä on tili itsenäistymistä varten ja toinen asuntoa varten. Kaksi lukiolaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina ihmetellyt näitä jotka yhtään osaa ajatella vuosia eteenpäin,eletään just siinä hetkessä ja haluamisensa ähkyssä. Halutaan se neljäs tai viides lapsi ja yhtäänei mietitä onko varaa elättää esim viityä lasta. Mutta kun mä haluan vielä vauvan..... Sitten se on pahimmassa tapauksessa sitä että isovanhemmat ja kummit ovat pankkeina. Itse kyllästyin totaalisesti yhteen tälläiseen tapaukseen kun olen kummina yhdelle lapsista ja txtviesteillä tulee suurinpiirtein käskymuodossa joulu ja synttärilahja kuviot. Sitten ei niistä osaa kiittää lapsi eikä äiti. Kun halutaan lapsilaumalle esim tramppa niin lähetetään osallistumispyyntö isovanhemmille,kummeille,enoille,tädeille. Silti on varaa istua kylän baarissa rentoutumassa ja vetää kännit joka kuukausi ja kehdataan häpeämättömästi ruinata mummoilta esim kouluvaatteiden ostot ja harrastusmaksut. Apu on aina ollut niin itsestäänselvää ettei sitä osata edes arvostaa. Sanoin itseni irti tästä kuvioista ja kummilapsi saa joulukortin ja leffa liput. Elämänhallinta on kyllä monilla todella pahasti hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lastenteko on suomessa täysin vapaaehtoista ja 100% ihan oma arvovalinta. Että tältä pohjalta...
Tuo on pohjana sille miksi abortoin viidennen raskauteni.
Olen saanut toivotusti neljä lasta, kaikki rahat mitä tienataan löytää osoitteensa.
Lasten harrastukset ovat myös minun harrastuksia.
En valita tätä tässä, en vaihtaisi mitään ja olen ollut tietoinen että lapsen kasvaminen vie rahaa.
Aina voi olla tekemässä leikkauksia rahan kanssa eikä tämä pääty siihen että lapsi kasvaa aikuiseksi; syntyy toivottavasti lapsenlapset joita toivon Paljon, Monta ja Täydeltä sydämeltä :)
Abortoit lapsesi rahan takia?
Minkä syyn kerroit lääkärille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi voi, on se kumma kun pitää lisääntyä ja sit vali vali siitä ja tästä
Älkää nyt hyvät vanhemmat opettako lapsianne saamaan kaiken mahdollisen! Eläkää omien varojenne
mukaisesti ja opettakaa myös lapsenne siihen että kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Tulevaisuudessa
huomaavat itsekin että täytyy tehdä työtä ja säästää tavoitteellisesti saadakseen esim. sen ajokortin.
Taloudellinen ajattelukyky on hyvä satsaus omaan itsenäiseen elämään astuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Helsingissä ei saa kaikissa kouluissa oppikirjoja. Alakoulussa olen itse ostanut niitä ja taas tuli näköjään kuopuksen uudessa yläkoulussakin vastaan sama tilanne. Ei kirjoja.
Tukiopetusta ei saa. Meillä se ei ole ongelma, koska osaamme itse opettaa, mutta eihän kaikki vanhemmat ole siinäkään samalla viivalla.
Tuo kirjattomuus on totta. Tukiopetukseen on lain mukaan oikeus tunti per viikko. Tietysti jos aine menee hyvin, sitä ei anneta. Ttukiopetusta ei anneta väitettä ei kannata niellä, vaan vaatia kouluta kirjallinen vastine ja viedä asia eteenpäin kirjallisena.
Se, että osaako äiti tai isä matikkaa, ei velvoita vanhempia toimimaan lapsensa tukiopettajina. Tietysti opastavat läksyissä, mutta vanhemmilla ei ole pedagogista vastuuta koulua käyvästä lapsestaan/nuorestaan.
Usein ne tukiopet ei oo kovin kaksisia... rehtorin veljenpoika joka pitää välivuotta tms...
Jos näin on valitus siitä. En ole kyllä törmännyt selaiseen tai kuullut, että tukiopetusta varten olisi eri "opettaja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Helsingissä ei saa kaikissa kouluissa oppikirjoja. Alakoulussa olen itse ostanut niitä ja taas tuli näköjään kuopuksen uudessa yläkoulussakin vastaan sama tilanne. Ei kirjoja.
Tukiopetusta ei saa. Meillä se ei ole ongelma, koska osaamme itse opettaa, mutta eihän kaikki vanhemmat ole siinäkään samalla viivalla.
Tuo kirjattomuus on totta. Tukiopetukseen on lain mukaan oikeus tunti per viikko. Tietysti jos aine menee hyvin, sitä ei anneta. Ttukiopetusta ei anneta väitettä ei kannata niellä, vaan vaatia kouluta kirjallinen vastine ja viedä asia eteenpäin kirjallisena.
Se, että osaako äiti tai isä matikkaa, ei velvoita vanhempia toimimaan lapsensa tukiopettajina. Tietysti opastavat läksyissä, mutta vanhemmilla ei ole pedagogista vastuuta koulua käyvästä lapsestaan/nuorestaan.
Usein ne tukiopet ei oo kovin kaksisia... rehtorin veljenpoika joka pitää välivuotta tms...
Jos näin on valitus siitä. En ole kyllä törmännyt selaiseen tai kuullut, että tukiopetusta varten olisi eri "opettaja".
Yleensä on. Tulitunnit muualla saman aikaan kuin se varsinainen opetus.
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi maksat autokoulun lapsellesi! Miksi nuori ei ole itse kesätöistä säästänyt rahoja???
Siksi että suomalainen nuori ei vaan kerta kaikkiaan saa kesätöitä eikä edes pidempiaikaisempia
töitä jos ei ole mitään suhteita mihinkään.
Emme mekään kyllä maksa autokoulua kummallekaan nuorellemme,koska meillä vanhemmillakaan ei ole rahaa moiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi maksat autokoulun lapsellesi! Miksi nuori ei ole itse kesätöistä säästänyt rahoja???
Kesätöitä ei kuule niin helpolla nykyään saa, hakemuksia laittoi vaikka kuinka tammikuusta asti. Oli todella rikki siitä, ettei töitä saanut.
Miten voit kirjoittaa noin julmasti? Kamalia sydämettömiä ihmisiä täällä.
Ei kesätöitä millään hakemuksilla saa. Täytyy vaivautua paikan päälle henkilökohtaisesti ja etsiä se henkilö, joka rekrytointia ko. firmassa/kaupassa tms. hoitaa. Ja sitten puhua itsensä työpaikkaan sisään. Näin toimin aikoinaan, kun olin 16 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi maksat autokoulun lapsellesi! Miksi nuori ei ole itse kesätöistä säästänyt rahoja???
Kesätöitä ei kuule niin helpolla nykyään saa, hakemuksia laittoi vaikka kuinka tammikuusta asti. Oli todella rikki siitä, ettei töitä saanut.
Miten voit kirjoittaa noin julmasti? Kamalia sydämettömiä ihmisiä täällä.
Ei kesätöitä millään hakemuksilla saa. Täytyy vaivautua paikan päälle henkilökohtaisesti ja etsiä se henkilö, joka rekrytointia ko. firmassa/kaupassa tms. hoitaa. Ja sitten puhua itsensä työpaikkaan sisään. Näin toimin aikoinaan, kun olin 16 v.
Paino sanalla ”aikoinaan”. Nyt on nyt.
Isompi maksakoon risteilynsä ja autokoulunsa itse. Niin meilläkin tehtiin, koska kumpikaan ei ole aikuiselle ihmiselle välttämättömyyksiä.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen tuo 5-vuotiaan äiti ja ei mun ajatuksissa ainakaan materia ole tärkeintä. Lapsi kulkee kirppisvaatteissa hoidossa ja meidän koti on ihan normaali koti, ei luksusta missään. Mutta se missä en tingi on mahdollisuuksien antaminen. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus käyttää kaikkia kykyjään, tavoitella haluamiaan unelmia ja että turvaverkko on mahdollisimman tiheä. Jos hän haluaa voimistella ja käydä lukion neljässä vuodessa, se on ok. Jos hän haluaa harrastaa ratsastusta ja muuttaa Ypäjälle opiskelemaan hevosenhoitajaksi, se on ok. Jos hän haluaa ammattikouluun ajoneuvoasentajaksi ja perustaa oman yrityksen 20-vuotiaana, se on ok. Jos hän haluaa viisi lasta ja olla kotiäiti, niin se on ok. Jos hän tahtoo ydinfyysikoksi ja Lontooseen opiskelemaan, niin se on ok.
Joku kertoi tässä ketjussa miten sydäntäsärkevää oli kun poika joutui lopettamaan jääkiekon pelaamisen varojen puuttumisen takia. Sitä en ikinä lapselleni halua. Hän saa itkeä ja raivota uuden kännykän perään eikä sitä osteta, se on vain materiaa. Koulutuksesta tai harrastuksista hän ei sen sijaan joudu koskaan tinkimään, se on meidän vanhempien periaate.