Lue keskustelun säännöt.
Puolison outo tapa kysyä asioita
14.08.2018 |
Puolisollani on omituinen tapa vaatia heti vastausta esittämäänsä kysymykseen, ilman että siitä saisi keskustella tai kysyä vielä toisen mielipidettä ensin.
Puolisoni saattaa kysyä vaikka "mitä haluaisit syödä tänään?". En ole ollenkaan miettinyt asiaa ennen kysymystä, joten vastaan että "hmm, en tiedä, onko sulla jotain mitä sa haluaisit syödä?". Puolisoni saattaa suuttua tuosta, ja vastata jotain vihaista takaisin, esim "no jos mä tietäisin niin miksi ihmeessä kysyisin sulta" tms.
Toinen esimerkki voisi olla että mietitään yhdessä että mentäisiinkö ensin lenkille ja syödään sen jälkeen, vai toisinpäin. Puolisoni kysyy että "no miten sä haluat tehdä?". Vastaan hänelle että "haluaisin ehkä mennä ensin lenkille ja syödä sitten, vai onko sulla kova nälkä?". Puolisoni saattaa ärsyyntyä tuostakin, että jatkan vielä lausettani kysyen häneltä jotain.
En tiedä osaanko selittää tätä oikein. Tuntuu, että puolisoni haluaisi aina sillä sekunnilla vastauksen, että miten nyt tehdään ja että minä ikään kuin päätän sen heti. En ymmärrä tuota, koska mielestäni on kohteliasta kysyä toisenkin mielipidettä asioihin, ennen ns. lopullisen päätöksen heittämistä kehiin.
Kommentit (51)
Ehkä puolisolle tulee vastauksistasi jahkaileva ja miellyttämisenhaluinen kuva. Kenties hän haluaisi tehdä joskus sinun mielen mukaan, eikä aina varmistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arhg...tunnistan itsestäni puolisosi :D Käytöksesi on raivostuttavaa. Kysymykseen vastaaminen kysymyksellä, ei selkeää päätöstä, että syödään lenkin jälkeen.
Hauska tilanne kumpikaa ei halua päättää vaan mielistellä ja tehdän toisen mielipiteen mukaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Pienet on murheet.
Niin on, onneksi ei ole tämän suurempia murheita. Kiinnostaa kuitenkin, että mikä voisi olla tässä syynä. Olen joskus maininnut puolisolleni asiasta, ja hän muotoili vastauksen jotenkin että "älä vastaa kysymykseen kysymyksellä". Ymmärrän tuon, mutta mielestäni vastaan kyllä kysymykseen, mutta haluan vielä tiedustella vastapuolen mielipidettä asioista.
t.ap
Päätösten teko ja suunnittelu on aika raskasta joskus, pientenkin, erityisesti jos on stressaava työ täynnä päätöksiä ja suunnittelua. Puoliso ehkä toivoo, että tekisit joskus ne arjen pienet päätökset, ehdottaisit jotain, etkä kääntäisi vastuuta hänelle kysymällä aina takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosi haluaa, että sinä päätät, eikä ottaa itse vastuuta yhteisistä päätöksistänne. Siksi et saa kysellä, vaan ainoastaan vastata.
No koitapa nyt päättää ihan itse ja loista. Oo vahva ja kova. Vitsi sä pystyt päättään tosta vaan ja puoliso tulee perässä ja äkisee. Ja turha väittää sulle vastaan!!! Sä päätät!!! Tsemppiä!!!
Hankkikaa isommat murheet, vaikka syöpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tunnista itsestäsi käytöstä, josta syytät puolisoasi?
Vierailija kirjoitti:
No koitapa nyt päättää ihan itse ja loista. Oo vahva ja kova. Vitsi sä pystyt päättään tosta vaan ja puoliso tulee perässä ja äkisee. Ja turha väittää sulle vastaan!!! Sä päätät!!! Tsemppiä!!!
Hankkikaa isommat murheet, vaikka syöpä.
... Mut mitä jos sä päätät väärin...? Sit se syyttää sua!! Ootsä valmis kantaan sen vastuun!?!? APUA!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun mies sanoisi, että syödään ensin ja mennään sitten leikille ap olisi edelleen tyytymätön häneen. Ja miksi tosiaan mies kysyisi mitä syödään jos hänellä olisi selvät sävelet sen suhteen?
Äh, en tiedä, mutta ymmärrän puolisoasi. On hemmetin ärsyttävää, jos se jolta kysyt heittää aina pallon takaisin. Olen koko elämäni elänyt tuollaisten ihmisten kanssa: aina vain myötäillään ja yritetään ikäänkuin varkain kuulostella, mitä se toinen haluaa. Muistuttaa jotenkin mielistelyä ja epärehellisyyttä. Musta tuntuu, että sekä lapsuudenperheessäni että avioliitossani olen tasan se ainoa ihminen, jolla on haluja ja tarpeita. Se on rasittavaa ja pidemmän päälle aiheuttaa syyllisyyden tunteita.
Mun mielestä, jos et tiedä sano, ettet tiedä. Piste. Älä (aina) heitä sitä palloa takaisin kumppanillesi. Olisi myös terveellistä oikeasti tiedostaa, mitä SINÄ, niin juuri sinä, haluaisit ainakin joissain tilanteissa, vaikka muut haluaisivatkin eri juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlainen puoliso, ja se on todella raskasta. Ongelma ei ole se, että en osaisi tai voisi päättää jotain asiaa hänen kysyessä sitä, vaan se, että hän odottaa saavansa minulta päätöksen sekunnissa. Esittää siis jonkun kysymyksen asiasta, jota en ole ehtinyt miettimään ollenkaan, vaan olen tekemässä jotain ihan muuta, ja sitten suuttuu, jos en vastaa ja päätä sekunnissa. Saatan olla vaikkapa töissä, jonne hän soittaa kaupasta yllättäen, että "mitä haluat syödä tänään?", sitten kun alan ääneen pohtimaan asiaa hetken, että "odotas, mietin sekunnin, hmm" niin hän ehtii jo suuttua. Ei minulla ole vastauksia asioihin sekunnissa, vaan joudun usein miettimään hetken, jos olen parhaillaan ollut uppoutuneena johonkin ihan muihin ajatuksiin.
On kohteliasta kysyä mielipidettä kun sinä kysyt, mutta väärin kun mies kysyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisollani on tapana vastata yksinkertaiseen kysymykseen monisanaisesti ja vastakysymyksellä ja se kyllä ärsyttää. Olemme kuitenkin olleet niin kauan yhdessä, että osaamme jo nauraa tuolle.
Sähän panet miehen vastuuseen siitä mitä syödään, missä järjestyksessä syödään yms. Annat hänen päättää ja peesaat. Kokeile vastata seuraavalla kerralla, että "Mennään ensin lenkille ja syödään vasta sitten". Tai "mun tekee mieli tattipastaa".
Noi sun vastaukset ei ole "oikeita" vastauksia. "Haluaisin ehkä" ei ole sama kuin "Minä haluaisin". Mun avomies on samanlainen jahkailija, useasti jos kysyn jotain niin vastaukseksi tulee "en tiedä, ihan mitä vaan itse haluat". Ja noissa tilanteissa kun just usein_ei_itse_tiedä mitä haluaa...
On se nyt jo oppinut siihen, että sen on ihan ookoo ilmaista oma mielipiteensä. Että jos sen tekee mieli vaikka pizzaa niin ehdottaa sitten sitä pizzaa, vaikka itse sitä en välttämättä haluaisi syödä. Ja toki sitten jos kysyn ja toinen haluaa sitä pizzaa, niin se kanssa tilataan :)
Mut on ainakin kasvatettu niin, että jos joku vaikka kysyy, että "mitä tänään syödään", niin on epäkohteliasta vastata yksisanaisesti, että "makaroonia". Eli tuon sijaan pitää olla kohtelias, ja vastata "mun varmaan tekis mieli makaroonia, mutta mitä sun tekis mieli". Eli huomioida se toinenkin eikä vain sanella asioita oman mielensä mukaan, ja muutenkin esittää oma toive silleen vähän ehdollisena (lievässä muodossa, ei määräävässä muodossa), että ilmenee että siitä on tarvittaessa neuvottelunvaraa.
Minusta on vaan tosi outoa, etteikö saisi esittää vastakysymystä. En minä näe sitä niin, että heitän pallon kysyjälle takaisin asenteella "en minä tiedä ja halua päättää", vaan näen sen keskusteluna. Tosi vaikea nähdä asiaa millään muulla tavalla.
Hän toivoo suoria vastauksia.
Mun ex-mies aina kysyi mielipidettäni ensin, kun vastasin, hän oli aina eri mieltä eikä antanut koskaan periksi. Aina silti kysyi. SE oli ärsyttävää.
Sillä puolisolla on jo valmis mielipide asiasta ja haluaa kuulla sinun mielipiteesi, ei ylimääräistä jahkailua jota ei välttämättä tarvita jos mielipiteet sattuvat sopimaan yhteen.
Pienet on murheet.