Lue keskustelun säännöt.
Miten/mistä 39-vuotias yh-äiti voisi vielä saada kumppanin?
14.08.2018 |
Olen hoikahko, ikäistäni hieman nuoremman näköinen ja koulutettu, joskaan en mitään missitasoa/pornotähtitasoa ulkonäöllisesti. Miten ja mistä voisin vielä saada seurustelukumppanin loppuiäkseni, kun avioliittoni meni pieleen ja erosin hieman ns. huonossa iässä?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmajätettä.
Moni ajattelee kuitenkin näin. Its*riko mun pitäisi tehdä noiden miesten mielestä? Ja olenko jopa törkeä, kun näin vanhana haikailen puolisoa ja rakkautta elämään, kun jokaiselle miehelle pitäisi olla se max 25-vuotias missi?
Ei se ole iästä kiinni vaan siitä, että on päättänyt hankkia lapsia. Jokaisen oma valinta, jonka seuraamukset on kestettävä. 39v fiksu vela-nainen kelpaisi erinomaisesti. Onkohan helpompaa hyväksyä oma kelpaamattomuus, kun ajattelee miesten haluavan vain "20v instabeibejä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset yli 10v ja pyörii muuallakin kuin kotona jo, niin voin käydä sua niistään pöksyyn välillä.
Mutta jos luulet, että rahaa kannan sun pirttiis ja vahdin lapsia kun käyt rillutteleen/paneen eksääs, niin hautaa itsesi sinne yh -maailmaan.
Sun elo on niin förbi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haet kumppanilta ja minkä ikäiset lapset kyseessä?
Alle kouluikäiset lapset. Olisi mukavaa löytää elämänkumppani (nauttia elämästä yhdessä, viettää lomia yhdessä, matkustaa, ideoida, pohdiskella, filosofoida). En tarvitse varaisää lapsille, mutta kyllä puolisoni tulisi varmastikin olemaan merkittävä ihminen heille.
T. Ap & erittäin (liiankin?) rehellinen vastaus yllä
Ääh, minun mielestä liian rehellistä vastausta ei olekaan. Kaunistelemalla syntyy ehkä enemmän, mutta sitten vastaavasti huonompia mätsejä. Minusta nuo mainitsemasi asiat kuulostavat hienoilta ja tavoittelemisen arvoisilta.
Itse haikailisin omia lapsia mutta ei uusperhekään ole täysin poissuljettu. Sellaisen ollessa kyseessä ottaisin mieluiten lapset omikseni, mutta biologisen isän ollessa kuvioissa mukana se ei tietystikään ole mahdollista. Oma tilanne on kuitenkin vielä sellainen ettei suhteita voi vakavasti edes harkita enkä sellaisia etsikään. Uskon kuitenkin että sinulla on mahkut löytää kumppani itsellesi. Usko sinä myös. :)
t. ikisinkku(ko?)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset yli 10v ja pyörii muuallakin kuin kotona jo, niin voin käydä sua niistään pöksyyn välillä.
Mutta jos luulet, että rahaa kannan sun pirttiis ja vahdin lapsia kun käyt rillutteleen/paneen eksääs, niin hautaa itsesi sinne yh -maailmaan.
Sun elo on niin förbi.
En mä halua mitään pelkkää seksisuhdetta, vaan rakkaus- ja kumppanuussuhdetta. Eikä minua lainkaan haittaisi, jos puolisollani olisi omia lapsia. Haluaisin itse asiassa todella ison perheen mieluiten. Eikä minulla olisi rakkaussuhteessa mitään motivaatiota pettää. Miksi ihmeessä haikailisin exäni perään, jos löytäisin uuden, hyvän kumppanin?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmajätettä.
Moni ajattelee kuitenkin näin. Its*riko mun pitäisi tehdä noiden miesten mielestä? Ja olenko jopa törkeä, kun näin vanhana haikailen puolisoa ja rakkautta elämään, kun jokaiselle miehelle pitäisi olla se max 25-vuotias missi?
Ei se ole iästä kiinni vaan siitä, että on päättänyt hankkia lapsia. Jokaisen oma valinta, jonka seuraamukset on kestettävä. 39v fiksu vela-nainen kelpaisi erinomaisesti. Onkohan helpompaa hyväksyä oma kelpaamattomuus, kun ajattelee miesten haluavan vain "20v instabeibejä"?
Olen onnellinen ja kiitollinen lapsistani. Olisin halunnut jopa suurperheen. Ymmärrän toki muunlaisiakin perheitä ja ihmisiä, mutta ei velan elämä ole itselleni ollut tavoitteena koskaan.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronnut äiti on ongelmajätettä vain tällä palstalla. Elävässä elämässä et sellaiseen asenteeseen tule törmäämään. Jos joku niin todella ajattelee, hän pysyy kyllä kaukana sinusta (minusta, kiitos siitä heille).
Itse erosin 36-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, eikä minulla ollut koskaan ollut niin paljon vientiä kuin silloin. Mut suurin piirtein revittiin käsistä. Tapasin monta fiksua, mukavaa miestä, joista moni on jäänyt elämääni kaverina, paria kutsuisin ihan ystäväksi. Yksi jäi kumppaniksi.
Avoin ja iloinen mieli vaan! Vähemmän tätä palstaa ja enemmän elävää elämää!
Miksi kärsit alemmuuskompleksista? Pidätkö itse itseäsi huonompana koska aikuisena ihmisenä et ole reppana jolla on vain kissa seuranaan? Omituista. Kasvata selkäranka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sulla vielä terhakkaat rinnat ?
Vierailija kirjoitti:
Eronnut äiti on ongelmajätettä vain tällä palstalla. Elävässä elämässä et sellaiseen asenteeseen tule törmäämään. Jos joku niin todella ajattelee, hän pysyy kyllä kaukana sinusta (minusta, kiitos siitä heille).
Itse erosin 36-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, eikä minulla ollut koskaan ollut niin paljon vientiä kuin silloin. Mut suurin piirtein revittiin käsistä. Tapasin monta fiksua, mukavaa miestä, joista moni on jäänyt elämääni kaverina, paria kutsuisin ihan ystäväksi. Yksi jäi kumppaniksi.
Avoin ja iloinen mieli vaan! Vähemmän tätä palstaa ja enemmän elävää elämää!
Kyllä minä elävässäkin elämässä otan ennemmin sukupuolitaudin kun naisen jolla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eronnut äiti on ongelmajätettä vain tällä palstalla. Elävässä elämässä et sellaiseen asenteeseen tule törmäämään. Jos joku niin todella ajattelee, hän pysyy kyllä kaukana sinusta (minusta, kiitos siitä heille).
Itse erosin 36-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, eikä minulla ollut koskaan ollut niin paljon vientiä kuin silloin. Mut suurin piirtein revittiin käsistä. Tapasin monta fiksua, mukavaa miestä, joista moni on jäänyt elämääni kaverina, paria kutsuisin ihan ystäväksi. Yksi jäi kumppaniksi.
Avoin ja iloinen mieli vaan! Vähemmän tätä palstaa ja enemmän elävää elämää!
Jos näin olisi yksinhuoltajien ei tarvitsi palstoilla kirjoittaa vaikeuksistaan löytää kumppani.
No ei mistään. Valmistaudu mummupäiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävisi, mutta...oletko täysi YH- va ovatko lapset joskus poissa? Itselläni lapsia, joten vapaat viikot voisin olla yhdessä, mutta muuten omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
Tottakai sä voit kumppanin löytyää, älä hulluja puhu :)
Toki valinnanvaraa varmaan vähemmän. Suosittelen deittisovelluksia ja kirjoittamaan selventävän esittelyn itsestäsi ja teet heti selväksi miehelle että toiveissa on etsiä parisuhdetta jos kemiat sopii yhteen. Onhan niitä sinkuksi jääneitä miehiä ja eronneita.
Jos tällä ei löydy, niin rimaa voi jotua laskemaan nuoruusvuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut äiti on ongelmajätettä vain tällä palstalla. Elävässä elämässä et sellaiseen asenteeseen tule törmäämään. Jos joku niin todella ajattelee, hän pysyy kyllä kaukana sinusta (minusta, kiitos siitä heille).
Itse erosin 36-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, eikä minulla ollut koskaan ollut niin paljon vientiä kuin silloin. Mut suurin piirtein revittiin käsistä. Tapasin monta fiksua, mukavaa miestä, joista moni on jäänyt elämääni kaverina, paria kutsuisin ihan ystäväksi. Yksi jäi kumppaniksi.
Avoin ja iloinen mieli vaan! Vähemmän tätä palstaa ja enemmän elävää elämää!
Kyllä minä elävässäkin elämässä otan ennemmin sukupuolitaudin kun naisen jolla on lapsia.
Niin varmasti, mutta sinä oletkin niitä reppanoita, jotka eivät ole pystyneet elämään täysipainoista aikuisen ihmisen elämää. On täysin normaalia, että keski-ikäisellä naisella, tai miehellä, on parisuhdehistoriaa ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut äiti on ongelmajätettä vain tällä palstalla. Elävässä elämässä et sellaiseen asenteeseen tule törmäämään. Jos joku niin todella ajattelee, hän pysyy kyllä kaukana sinusta (minusta, kiitos siitä heille).
Itse erosin 36-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, eikä minulla ollut koskaan ollut niin paljon vientiä kuin silloin. Mut suurin piirtein revittiin käsistä. Tapasin monta fiksua, mukavaa miestä, joista moni on jäänyt elämääni kaverina, paria kutsuisin ihan ystäväksi. Yksi jäi kumppaniksi.
Avoin ja iloinen mieli vaan! Vähemmän tätä palstaa ja enemmän elävää elämää!
Kyllä minä elävässäkin elämässä otan ennemmin sukupuolitaudin kun naisen jolla on lapsia.
Niin varmasti, mutta sinä oletkin niitä reppanoita, jotka eivät ole pystyneet elämään täysipainoista aikuisen ihmisen elämää. On täysin normaalia, että keski-ikäisellä naisella, tai miehellä, on parisuhdehistoriaa ja lapsia.
Ja kukas reppana se palstalla itkee vaikeuksiaan löytää miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut äiti on ongelmajätettä vain tällä palstalla. Elävässä elämässä et sellaiseen asenteeseen tule törmäämään. Jos joku niin todella ajattelee, hän pysyy kyllä kaukana sinusta (minusta, kiitos siitä heille).
Itse erosin 36-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, eikä minulla ollut koskaan ollut niin paljon vientiä kuin silloin. Mut suurin piirtein revittiin käsistä. Tapasin monta fiksua, mukavaa miestä, joista moni on jäänyt elämääni kaverina, paria kutsuisin ihan ystäväksi. Yksi jäi kumppaniksi.
Avoin ja iloinen mieli vaan! Vähemmän tätä palstaa ja enemmän elävää elämää!
Kyllä minä elävässäkin elämässä otan ennemmin sukupuolitaudin kun naisen jolla on lapsia.
Niin varmasti, mutta sinä oletkin niitä reppanoita, jotka eivät ole pystyneet elämään täysipainoista aikuisen ihmisen elämää. On täysin normaalia, että keski-ikäisellä naisella, tai miehellä, on parisuhdehistoriaa ja lapsia.
Ei ole täysppäisen aikuisen elämää, jos ei ole levittänyt jalkojaan jollekin miehelle ja työntänyt sieltä ulos lasta? On täysin normaalia, että keski-ikäisellä naisella ei ole lapsia ja on täysin normaalia hakea kumppania jolla niitä lapsia ei ole jos ne ei sovi omaan arvomaailaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
Tottakai sä voit kumppanin löytyää, älä hulluja puhu :)
Toki valinnanvaraa varmaan vähemmän. Suosittelen deittisovelluksia ja kirjoittamaan selventävän esittelyn itsestäsi ja teet heti selväksi miehelle että toiveissa on etsiä parisuhdetta jos kemiat sopii yhteen. Onhan niitä sinkuksi jääneitä miehiä ja eronneita.
Alle kouluikäiset lapset. Ilmeisesti ainoa vaihtoehtoni olisi siis joku nettideittihomma tai deittisovellus. :/ Miten mun pitäisi valmistautua sellaiseen? Pitääkö uusia asunnon sisustus ja keksiä uusi tyyli itselleen? Koen olevani jotenkin liian "keskeneräinen" ja vajavainen mihinkään nettideittailuun ja pelottaa ajatus pakeista jo etukäteen. :/ Harmittaa, kun menin eroamaan kamalasta avioliitosta, kun nyt sitten joudun olemaan yksin hamaan maailmantappiin saakka. :/
T. Ap
Voi olla hankalaa, koska lapset noin pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut äiti on ongelmajätettä vain tällä palstalla. Elävässä elämässä et sellaiseen asenteeseen tule törmäämään. Jos joku niin todella ajattelee, hän pysyy kyllä kaukana sinusta (minusta, kiitos siitä heille).
Itse erosin 36-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, eikä minulla ollut koskaan ollut niin paljon vientiä kuin silloin. Mut suurin piirtein revittiin käsistä. Tapasin monta fiksua, mukavaa miestä, joista moni on jäänyt elämääni kaverina, paria kutsuisin ihan ystäväksi. Yksi jäi kumppaniksi.
Avoin ja iloinen mieli vaan! Vähemmän tätä palstaa ja enemmän elävää elämää!
Kyllä minä elävässäkin elämässä otan ennemmin sukupuolitaudin kun naisen jolla on lapsia.
Niin varmasti, mutta sinä oletkin niitä reppanoita, jotka eivät ole pystyneet elämään täysipainoista aikuisen ihmisen elämää. On täysin normaalia, että keski-ikäisellä naisella, tai miehellä, on parisuhdehistoriaa ja lapsia.
Mitä kukin pitää normaalina on jokaisen henkilökohtainen mielipide. Se, että keski-ikäisillä miehillä ja naisilla on lapsia sen ja sen kanssa ja lapset tapaa silloin sitä isää, jne on kovin sekavaa johon en kovin helpolla sekaantuisi.
Vierailija kirjoitti:
Eronnut äiti on ongelmajätettä vain tällä palstalla. Elävässä elämässä et sellaiseen asenteeseen tule törmäämään. Jos joku niin todella ajattelee, hän pysyy kyllä kaukana sinusta (minusta, kiitos siitä heille).
Itse erosin 36-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, eikä minulla ollut koskaan ollut niin paljon vientiä kuin silloin. Mut suurin piirtein revittiin käsistä. Tapasin monta fiksua, mukavaa miestä, joista moni on jäänyt elämääni kaverina, paria kutsuisin ihan ystäväksi. Yksi jäi kumppaniksi.
Avoin ja iloinen mieli vaan! Vähemmän tätä palstaa ja enemmän elävää elämää!
Tietääkö sun kumppani, että nämä ystävät on bylettäny sua. Äläkä yritä sanoa, että et nusassu noita.
Ei kai sun tarvi täydellistä uudelle kumppanille esittää? Kokeile sitä nettideittisovellusta jossain maakunnissa, vaikka Mikkelin seudulla. Täällä on pienemmät markkinat joten helpompi löytää vakaa ja hyvä kumppani kun hyvilläkin viimeiseksi jääneillä ja vapautuneilla on vähän valinnan varaa. Ympäröivällä maaseudulla asuu aika paljon ihan hyviä (maanviljelijä)poikamiehiä kun naiset ovat muuttaneet kaupunkiin tai suurempiin kaupunkeihin. Eikä tällaisessa keskikokoisessakaan kaupungissa hirveästi oman ikäisissä ole valinnan varaa. Maakuntakaupungit tosi helppoja asuakin lasten kanssa.